Kerroin aina vähän väliä puolisolle, mikä satuttaa minua eniten. Hänen katse oli kuin kiitos tiedosta, osun juuri näihin kohtiin ensi kerralla. Ja niin tekikin, ivallinen nauru naamallaan. Karkasin lukittuun vessaan itkemään, jonka sisälle murtautui vain näyttääkseen, että en ole missään turvassa. Sai nautintoa siis sitä enemmän, mitä enemmän olin yksin, turvaton, satutettu..

Että sellasta.

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu