Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuus vähän hukassa?!?
20.09.2008 |
Sain taas seurata eräässä yhteydessä neljä päivää erään äidin ja hänen 2,5-vuotiaan tyttärensä yhteispeliä ja on kyllä huokaistava todella syvään.
MITEN JOKU VOI OLLA TUOLLAISTA????
Siis tyttö ei tottele yhtään, koska sille ei ole laitettu missään vaiheessa mitään rajoja. Ja näyttää, että äidiltä on konstit loppuneet jo ennen kuin niitä on käyttöön otettu, eli äiti on ihan pihalla tyttärestään. Tyttö pyörittää koko perhettä ihan miten lystää.
Itseäni särähti pahimmin korvaan se, että lapselta KYSYTÄÄN kaikki asiat. Siis puhetyyli lapselle on se, että "tuletko syömään" kun ruoka on pöydässä. "Lähdetkö ulos" kun ollaan pukemassa. Illalla kysellään ainakin kahden tunnin ajan, että "menisitkö jo nukkumaan".
Ja voitte kuvitella, että lapsihan vastaa että en! Tietenkin. lapselle ei koskaan sanota, että jokin asia tehdään nyt vaan aina kysellään... mitkä kengät laitat, mitä söisit (kun ei sitten tullut syömään kun ruoka oli pöydässä ja se kylmeni eikä tietenkään kelvannut)...
Ja sitten -tietenkin- kun lapsi vastailee äidilleen,e ttä en tule, en tee, en tahdo, äiti repeää heti ja alkaa huutaa, että " ole sitten syömättä, ole sitten pukematta, älä sitten mene nukkumaan ja niin edelleen...
Siis tuota on aivan hirveä katsella ja kuunnella. Lapselta on selvästi kaikki rajat hukassa ja tyttö on ihan sekaisin, että mitä pitäisi tehdä. Illat ovat hirveimpiä kun lasta ei tosiaan saada nukkumaan vaan se hilluu pystyssä kunnes simahtaa mahdollisesti lattialle ja siitä kannetaan sänkyyn -josta herää aamuyöstä huutamaan ja heräättä koko talon...
Siis mikä tuossa mättää? Kertokaa nyt mitä mieltä olette ja mitä tuossa voisi tehdä? En kyllä oikein kehtaa sanoakaan, että lapselta ja äidiltä on homma vähän hukassa... Kun eihän tuo normaaliakaan ole, ei meillä ainakaan.
Kommentit (28)
vain keskittyä enemmän omien lastesi täydelliseen kasvatukseen äläkä täällä mustamaalaa selän takana "ystäviäsi", jooko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tekee pitkää päivää j ausein viikonloppuisin on harratuksensa parissa poissa perheen luota. Ja se on ihan järkkyä myös.
Tää perhe on sukua, joten auttaisin mielelläni, mutta he asuvat yli 400 km päässä meistä. Oltiin nyt vain yhteisillä sukulaisilla samaan aikaan tuo 4 päivää.
Nainen oli töissä, mutta nyt siellä on pikkuveli, joten on äitiyslomalla ja tyttökin kotona päivät.
Tekisi kyllä mieli ainakin juuri tuosta asioiden esitystavasta hänelle mainita, koska kyllähän lapselle käsittääkseni puhutaan niin, että asiat tehdään. Päätösvalta on aikuisilla ja lapselle annetaan sitten vanhemmiten pikkuhiljaa enemmän vaikutusvaltaa. J tämä ipana on ollut jo varmaan vuoden tällainen eli ei johdu pikkuveljestäkään tuo käytös. Mua säälittää.
ap
Kysyn vaan neuvoa, josko jollakin olisi jotain rakentavaa sanottavaa. Sinulla ei näytä olevan, joten ole vaikkapa hiljaa.
ap
Saa syödä silloin kun on nälkä. Emme muutenkaan syö kaikki yhtaikaa pöydän ääressä. Silti esim. ravintola-reissut sujuu loistavasti.
Hampaat pestään tiettyyn aikaan ja tyttö tulee nukkumaan kun on tarpeeksi väsynyt. Yleensä samoihin aikoihin joka ilta. Ja mä menen jo ennen tyttöä. Jää leikkimään isänsä kanssa.
Samanikäinen tyttö kuin ap:n kaverilla ja meillä tämä toimii.
Muuta siitä olen samaa mieltä ap:een kanssa että, lapselta ei kysytä, syötäiskö, menisitkö, laittaisitko, yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komennatko sä aviomiestäsi että "Keitä kahvia!" "Vie pyykit koriin!" ja "Nosta kauppakassi sisään!" kun haluat hänen tekevän niin vai ehdotatko hänelle kohteliaasti että "Keittäisitkö kulta meille kahvia?" "Voisitko viedä nuo pyykit koriin!" "Nostaisitko kauppakassin sisään?"
Kummalla tavalla haluat että sinulle puhutaan?
Juu, minä tykkään että minulle esitetään kohteliaita pyyntömuotoisia käskyjä, eikä komenneta kuin koiraa. Niin useimmat lapsetkin. Se, onko pyynnön sisältö oikeasti kysymys vai kehotus selviää kyllä kaikille paitsi autisteille ihan itesestään. Myös lapsille.
Kukin saa siis tietenkin kasvattaa omat lapsensa kuten haluaa, mutta pakosti siihen silloin reakoi kun selkeästi on nähtävissä ettei tytöllä mene hyvin. Eikä äidilläkään.
Tuolla kylässä oltaessa lapsi lisäksi turvasi kaikkiin muihin aikuisiin kuin äitiinsä esim kaatuessaan tai jos tuli jokin kunnon surku. Pistää miettimään, että heidän suhteensa ei voi olla oikein kunnossa.
Lapsi kiukkuaa ja väittää vastaan eikä äidillä tunnu olevan mitään keinoja saada tyttöä aisoihin. Jäähylle pisti kerran tuona aikana, uhaten ensin heittää lapsen seinään jollei lapsi tottele. kantoi sitten kiljuvan tytön ulos portaille ja pisti oven kiinni. Tämän jälkeen tyttö kyllä totteli, mutta itkua riitti lähes kaksi tuntia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilä lapsille puhutaan ystävällisesti ilmoittamalla että "nyt syödään" tai esimerkiksi, että "nyt lähdetään ulos, puetaas päälle". Tuossa ei ole mitään tylyä. Miehel
Saa syödä silloin kun on nälkä. Emme muutenkaan syö kaikki yhtaikaa pöydän ääressä. Silti esim. ravintola-reissut sujuu loistavasti.
Hampaat pestään tiettyyn aikaan ja tyttö tulee nukkumaan kun on tarpeeksi väsynyt. Yleensä samoihin aikoihin joka ilta. Ja mä menen jo ennen tyttöä. Jää leikkimään isänsä kanssa.
Samanikäinen tyttö kuin ap:n kaverilla ja meillä tämä toimii.
Vanhempien velvollisuus on asettaa rajat lapselleen, ei lapsen itsensä. Kantakaa vastuunne vanhempina, please.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä asia sulle kyllä kuulukaan. Kumhan pidtä huolen omista asioistasi.
miehelleni puhun ihan yhtä ystävällisesti, joten tähän on turha mennä. Et saa minua suuttumaan hyökkäämällä omaa kasvatustapaani vastaan. Ellei sinulla ole alkuperäiseen aiheeseen sanottavaa niin jospa vaan tyydyt lukemaan muiden juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja viestin sisältö - joka tosin vaatii vähän taitoa yleistää sanotun kontekstista, juuri sitä taitoa joka sinun kasvatustyylilläsi omilta lapsiltasi tulee puuttumaan - oli että vanhemmuus ei ole kiinni lapsille käytetyistä sanakäänteistä. Ne voivat olla ihan yhtä kohteliaita kuin aikuisillekin käytetyt. Konditionaalikehotus on kohteliaisuutta, ei puuttuvaa vanhemmuutta. Myös lapset ovat oikeutettuja kohteliaisuuteen.
Jos sitten jonkun vanhemmuus ON hukassa, niin se ei johdu siitä, että hän puhuu lapsilleenkin kohteliaasti. Näitä asioita on ihan turha yhdistää.
Komennatko sä aviomiestäsi että "Keitä kahvia!" "Vie pyykit koriin!" ja "Nosta kauppakassi sisään!" kun haluat hänen tekevän niin vai ehdotatko hänelle kohteliaasti että "Keittäisitkö kulta meille kahvia?" "Voisitko viedä nuo pyykit koriin!" "Nostaisitko kauppakassin sisään?"
Kummalla tavalla haluat että sinulle puhutaan?
Juu, minä tykkään että minulle esitetään kohteliaita pyyntömuotoisia käskyjä, eikä komenneta kuin koiraa. Niin useimmat lapsetkin. Se, onko pyynnön sisältö oikeasti kysymys vai kehotus selviää kyllä kaikille paitsi autisteille ihan itesestään. Myös lapsille.
Aikuinen ymmärtää että "tulisitko syömään", on pyyntö tulla syömään heti ja tulee syömään. Mutta lapsi ei tätä välttämättä ymmärrä. Jos hän ei tule, niin turha on lapselle siitä huutaa, jos on antanut kysymyksen ja siihen mahdollisuuden vastata kyllä tai ei.
Eikä käskyttämisen tarvitse olla tylyä, ihan vaan yksinkertaisesti vaikka näin, "ruoka on nyt valmista, nyt syömään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähän ketjuun ei saanut kirjoittaa nyt eriäviä mielipiteitä, joten sovitaan tosiaan näin.
ap voi mennä nyt kiillottamaan sädekehäänsä. (tämä ei ollut käskymuoto)
ok, sovitaan sitten vaikka niin.
asia loppuunkäsitelty.
piste.
voimme jatkaa muilla aiheilla.
eli ap haluat ilmeisesti nyt että kaikki on sitä mieltä että sukulasiesi on tottakai huono äiti ja kasvatusmetodit hukassa hänellä ja sitä pitäisi tässä yhdessä kauhistella
ja samalla kehua kuinka hienosti sinä kuitenkin kasvatat omat lapsesi varmasti.
ok, sovitaan sitten vaikka niin.
asia loppuunkäsitelty.
piste.
voimme jatkaa muilla aiheilla.
Se, että voisit yrittää auttaa äitiä, olisi hyvä. Jos sinulla olisi mahdollista ottaa tyttö joskus yöhoitoon, voisi auttaa äitiä lepäämään.
Myös hienovarainen juttelu äidin kanssa hänen tilanteestaan voisi auttaa. Ei hyökkäävä, että onko vanhemmuus hukassa. Voisit kysellä, että saako hän nukuttua ja onko hänellä asiat hyvin. Jo se, että hän saisi kertoa omista ongelmistaan voisi helpottaa.
Jos pääsisitte keskusteluissa niin pitkälle, että välillänne olisi luottamus, voisit ottaa puheeksi, että perheneuvola mielellään antaa neuvoja erilaisissa kasvatustilanteissa.
En ymmärrä, miksi haukutte ap.ta. Minusta hän kysyi asiallisesti neuvoa tässä asiassa.
Kunhan pällisteli, haukkui ja kehui itseään.
Ja kyllä sinä olisit voinut hienovaraisesti ehdottaa noiden neljän päivän aikana toisenlaista toimintamallia. Tottahan tuo on että äiti on hukassa totaalisesti.
Tiedän vastaavanlaisen tapauksen jossa lapsi pyörittää huushollia. Meillä ollessa sanoin lapselle asioista kun toimi väärin, mm. lätki äitään kasvoille. Pukeminen ja lähteminen oli yhtä helvettiä ja suostuttelua. Tämä neito vielä kouluiässä vedätti itseään pulkassa jne.
Lapsi ei suostunut enää meille kylään ja äiti kyläili meillä silloin kun lapsi oli poissa kotoaan.
Tämmöiset lapset, jotka saavat päättää liian paljon, liian varhain, ovat opettajien kauhuja. Pikkku kullanmurut eivät meinaa millään tottua siihen, että opettaja on luokan pomo eikä suinkaan lapset. Sitten turhaudutaan ja ruvetaan häiriköimään muita, jotka tajuavat, että lapsien asia ei ole päättää vaan kuunnella ja oppia, jotta he osaisivat sitten aikuisena tehdä fiksuja ratkaisuja.
Tsiisus!
Voisitko itse auttaa tätä tuttavaasi ja olla lapsenvahtina että tämä äiti saisi omaa aikaa, nukkumista, tai mitä vaan yksin.
Onko tuo äiti menossa töihin tai mitään? Voisi tehdä hyvää.
Anna joku kasvatuskirja, ja sano suoraan, että oletko huomannut puhuvasti lapselle aina kysyvässä muodossa. Että toimiiko se hänestä, käske kokeilemaan jos vaan käskee lasta.