Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuus vähän hukassa?!?
20.09.2008 |
Sain taas seurata eräässä yhteydessä neljä päivää erään äidin ja hänen 2,5-vuotiaan tyttärensä yhteispeliä ja on kyllä huokaistava todella syvään.
MITEN JOKU VOI OLLA TUOLLAISTA????
Siis tyttö ei tottele yhtään, koska sille ei ole laitettu missään vaiheessa mitään rajoja. Ja näyttää, että äidiltä on konstit loppuneet jo ennen kuin niitä on käyttöön otettu, eli äiti on ihan pihalla tyttärestään. Tyttö pyörittää koko perhettä ihan miten lystää.
Itseäni särähti pahimmin korvaan se, että lapselta KYSYTÄÄN kaikki asiat. Siis puhetyyli lapselle on se, että "tuletko syömään" kun ruoka on pöydässä. "Lähdetkö ulos" kun ollaan pukemassa. Illalla kysellään ainakin kahden tunnin ajan, että "menisitkö jo nukkumaan".
Ja voitte kuvitella, että lapsihan vastaa että en! Tietenkin. lapselle ei koskaan sanota, että jokin asia tehdään nyt vaan aina kysellään... mitkä kengät laitat, mitä söisit (kun ei sitten tullut syömään kun ruoka oli pöydässä ja se kylmeni eikä tietenkään kelvannut)...
Ja sitten -tietenkin- kun lapsi vastailee äidilleen,e ttä en tule, en tee, en tahdo, äiti repeää heti ja alkaa huutaa, että " ole sitten syömättä, ole sitten pukematta, älä sitten mene nukkumaan ja niin edelleen...
Siis tuota on aivan hirveä katsella ja kuunnella. Lapselta on selvästi kaikki rajat hukassa ja tyttö on ihan sekaisin, että mitä pitäisi tehdä. Illat ovat hirveimpiä kun lasta ei tosiaan saada nukkumaan vaan se hilluu pystyssä kunnes simahtaa mahdollisesti lattialle ja siitä kannetaan sänkyyn -josta herää aamuyöstä huutamaan ja heräättä koko talon...
Siis mikä tuossa mättää? Kertokaa nyt mitä mieltä olette ja mitä tuossa voisi tehdä? En kyllä oikein kehtaa sanoakaan, että lapselta ja äidiltä on homma vähän hukassa... Kun eihän tuo normaaliakaan ole, ei meillä ainakaan.
Kommentit (28)
että kysytään lapselta kaikki. Ja se on ihan ok, jos tosiaan hyväksytään lapsen vastaus ja jos asia on sellainen, että lapsi voi oikeasti itse päättää mitä haluaa. Mutta jos itse olet päättänyt, että lapsen on syötävä, mentävä ulos jne. ei saa kysyä että syötkö tai menetkö ulos, vaan todeta, että tule syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettäpieni lapsi ei tosiaan ymmärrä, että joskus kysymyslause onkin kehoitus, jossa ei olekaan vaihtoehtoja.
ettäpieni lapsi ei tosiaan ymmärrä, että joskus kysymyslause onkin kehoitus, jossa ei olekaan vaihtoehtoja.
te jotka vältätte "kyselemistä" lapsiltanne teette lapsistanne kielipuolia idiootteja...
puuttumalla toisten asioihin suututat vaan lapsen äidin. ei kukaan halua kasvatusneuvoja ystävältään, niin se vain on.
jostain vuosien takaa, niin tutulta kuulosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun eräällä sukulaisperheelläni meno on suunnilleen samanlaista. Heillä on kaksi lasta, joilla ei oikein ole koskaan ollut rajoja. Lapset päättävät asioista liikaa itse, ja jos heidän vastauksensa tai toimintansa ei miellytä lasten äitiä, äiti kilahtaa ja huutaa juuri tuolla lailla "no ole sitten syömättä!" tai "no valvo sitten saatana vaikka koko yö". Lapsille myös tuntuu olevan aivan se ja sama, kuka paikalla olevista aikuisista pitää heitä sylissä tai lohduttaa. Päivärytmi on rempallaan, koska lapset saavat siitä päättää, eikä lapsia "ole saatu" päiväunille enää suunnilleen 1 ikävuoden jälkeen. Päivälepo on sitä, että lapset laitetaan sohvalle katsomaan piirrettyä ja toivotaan kädet ristissä, että sammuisivat siihen.
Lapset ovat silti ihan kivoja. Olen hoitanut heitä melko paljon, ja joka kerta olen saanut heillä toimimaan normaalin päivärytmin päiväunineen parissa päivässä. Lapset myös syövät melkein kaikkea mitä tarjotaan, kun heiltä ei kysellä, suostuisivatko he kenties syömään jotain muutakin kuin paahtoleipää ja jugurttia.
Tässä perheessä vanhemmat ovat ymmärrettävästi väsyneitä ja ilmapiiri perheessä on usein kireä, mutta minkäs teet... Mikä minä olen toisia neuvomaan silloin, kun hienovaraiset neuvot eivät tehoa. Ja mistäs sen tietää, kummalla meistä loppujen lopuksi lapsista kasvaa onnellisia, itsenäisiä ja täysipäisiä aikuisia. Voihan se olla, että minä mummuikäisenä suren sitä, että lapseni ovat vieläkin vähän raukkahenkiä ja äidissä kiinni.
Hänen mielestään vanhempien tehtävänä ei ole kysellä mitään lapsiltaan, ainakaan kun ovat ihan pieniä vielä. Voidaanhan ihan yhtä hyvin sanoa "tule syömään, ruoka on pöydässä". Sen voi sanoa ihan ystävällisesti.
Jos ajattelenkin että menisin omalta 2,5-vuotiaalta kysymään "tulisitko syömään" tulisitko pesemään hampaat" jne niin eihän hän koskaan tulisi!!!! Näin on ollut aina. Yleensä sanon ihan ystävällisesti mutta päättäväisesti että "tule nyt syömään kun äidillä on ruoka valmiina".
Lapselta ei kyllä kysellä yhtään mitään tuollaisissa asioissa joissa vanhemmalla on päätäntävalta.
Itsekin tiedän tällaisen perheen ja se on kamalaa katseltavaa kun lapset pompottelevat vanhempiaan.
Veljesi vaimo tai miehesi veljen vaimo?