Miten jaksatte etäsuhteessa?
Siis odotusta.
Vai oletteko oppineet elämään "poissa silmistä, poissa mielestä"?
Tarkoitan etäsuhteella tilannetta, missä ei ole koskaan asuttu yhdessä.
Ei siis niin, että oma asuinkumppani on siirtynyt joksikin aikaa muualle.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan pois mielestä. Me soitellaan monta kertaa päivässä, mikä sopii meille. Vaikka on fyysistä välimatkaa niin puhelimessa puhuminen saa sellaisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Ollaan sillä tavalla mukana toistemme arjessa - ja mielessä. Ollaan muutenkin enemmän sellaisia puhelimessa höpöttelijöitä kuin vaikka viestittelijöitä. Pari vuotta sitten hankittiin myös yhteinen mökki ja siellä me paljon viikonloppuja vietetään ja sitä laitellaan. Toki välillä on ikävä ja olisi kiva päästä ihokontaktiin mutta kyllä sitä sietää kun tietää että kohta kuitenkin taas nähdään.
Okei.
Mä en taas ole yhtään höpöttelijä, ja fyysinen läheisyys tai siis sen puute on ahdistavaa.
En tarkoita seksiä vaan ihan kosketusta ja halimista.
Viesteily ei auta läheisyydenkaipuuseen mitenkään.
Ap
Ei ole koskaan pois mielestä. Me soitellaan monta kertaa päivässä, mikä sopii meille. Vaikka on fyysistä välimatkaa niin puhelimessa puhuminen saa sellaisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Ollaan sillä tavalla mukana toistemme arjessa - ja mielessä. Ollaan muutenkin enemmän sellaisia puhelimessa höpöttelijöitä kuin vaikka viestittelijöitä. Pari vuotta sitten hankittiin myös yhteinen mökki ja siellä me paljon viikonloppuja vietetään ja sitä laitellaan. Toki välillä on ikävä ja olisi kiva päästä ihokontaktiin mutta kyllä sitä sietää kun tietää että kohta kuitenkin taas nähdään.