Lue keskustelun säännöt.
Tykkäsittekö lapsena kotitekoisesta pitsasta?
27.01.2026 |
Tykkäsittekö uunipellin kokoisesta pitsasta jonka äiti teki? Meillä se oli suosittu. Kaverisynttäreillekin äiti teki pellin kokoisen jauhelihapitsan jota kavereiden kanssa syötiin hyvällä ruokahalulla cokiksen kanssa. Pitsaan tuli mm. tomaattisiivuja jauhelihan lisäksi ja paljon juustoa. Muistui vaan mieleen tämä kun luin noista Anneli Auerin lasten kertomuksista että sijaisvanhemmat olivat ensivierailulla tarjonneet kotitekoista pitsaa ja lapset olivat silloin ajatelleet että tämä on kiva sijaiskoti kun saa hyvää ruokaa.
Kommentit (45)
Pidin todellakin.
Ei olisi pitänyt lukea tätä kommenttia nälkäisenä, tuli himo ko. ruokaan. Pitääkin joskus tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin. Omassa lapsuudessa kasarilla se oli suosittua ruokaa. Olen toisinaan pohtinut, että pitäisi tehdä sellaista ihan nostalgian vuoksi.
Ei silloin mitään pitsaa ollut. 70-80 luvun taite maaseudulla. Oli juustoleivät ja oma herkku mitä itse tein jo muutaman vuoden vanhana oli lähileipomon leipä johon päälle metvurstia.
Pidin kaikista äitini tekemistä ruuista ja leipomuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisvanhemmista kuoriutui sittemmin hirviöitä...
En voinut pitää siitä lapsena, koska sitä ei oltu vielä neuvottu tekemään kotiruoaksi. Sittemmin olen saanut ties minkälaisia pizzoja ja monen tarjoama peltipizza on ollut jopa hirvittävä paksu pullaräpellys. Parempia on olleet paahtoleipäpohjaan tehdyt, yksi pienempi paahtispaketti mahtuu just yhdelle pellille ja on helpommin annosteltavakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä aloittaja-lapsi. Kun ensikerran söin pitsaa tai edes kuulin siitä, olin jo lähes 40 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Ei silloin mitään pitsaa ollut. 70-80 luvun taite maaseudulla. Oli juustoleivät ja oma herkku mitä itse tein jo muutaman vuoden vanhana oli lähileipomon leipä johon päälle metvurstia.
Meilläpä oli silloin, teillä ei. Eihän se varsinaisesti oikeaa "pizzaa" ollut, piirakkahan sellainen lähinnä on jos pellille tehdään.
Oli se silti parempaa kuin jonkun Jaakko Kolmosen viritelmä vuodelta 1983, kun se kauhoi pitsansa päällimmäiseksi perunamuusin jämät, että on "ruokaisampaa"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykännyt. Oli ihan mautonta, kuten meillä kaikki ruoka. Vasta, kun sain semmoista italialaistyyppistä pizzaa pizzeriassa, joskus teininä, aloin tykätä pizzasta. Se meillä kotona syöty oli enemmän jonkun sortin piirakka. Muistaakseni siinä ei ollut edes juustoa, vain taikinapohjalla jauhelihaa ja jotain tomaatinsiivuja.1
Muistan nuo peltipizzat sellaisina pikemminkin pannareina, joissa oli vähän erilainen taikina ja suolaiset täytteet. Peltilihapiirakka oli parempaa, ja sitä yritin joskus aikuisiällä tehdä itsekin, mutta joko en osannut tai sitten aika oli kullannut muistot maun suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli parasta. Äiti osasi tehdä hyvää pitsaa. En ole koskaan onnistunut tekemään samanlaista vaikka pohjaan sain reseptin vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuo peltipizzat sellaisina pikemminkin pannareina, joissa oli vähän erilainen taikina ja suolaiset täytteet. Peltilihapiirakka oli parempaa, ja sitä yritin joskus aikuisiällä tehdä itsekin, mutta joko en osannut tai sitten aika oli kullannut muistot maun suhteen.
Olisiko teillä aikoinaan ollut se piirakka tehty voitaikinaan ja sinä yritit tehdä sen lehtitaikinaan? Näillä on melkoinen ero jopa maussa. Itse en voi sietää lehtitaikinaa, voitaikina kyllä kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se äidin tekele ollut pitsaa nähnytkään.
En pitänyt siitä paksupohjaisesta jauhelihapiirakasta, jota äiti kutsui pitsaksi.
Muistan kun teininä - 7O luvulla teimme siskon kanssa pitsaa, muistan sen maunkin, jotain kinkkua, sipulia, paprikaa, tomaattisiivuja ja juustoa laitoimme.
No en juuri tykännyt pitsasta, mutta pizzasta tykkäsin!
T: Tartsan ja Tsorro from planet ts
En erityisesti. Äitini käsitys pitsasta ja siitä mitä sen päälle voi laittaa oli sarjaa "eräänlainen voileipäkakku".
Teen sitä itse aikuisena, etkö sinä tee?