Loputtoman pitkät viestittelyt nettideittaillessa
Taas yksi ikävä kokemus, jossa juteltiin ummet ja lammet ja lisäksi myös kaikki syvälliset jutut ilman, että saatiin tapaamista sovittua ja mun mielenkiinto sitten hiipui, kun mies tuntui melkoiselta jahkailijalta ja antoi ristiriitaisia signaaleja. Toki lopulta huomasin myös isoja rikkeitä kommunikaatiossa ja omaehtoisuutta hänen käytöksessään. Lapseton keski-ikäinen mies (oma kokemus on, että siinä ryhmässä on kyllä kaikkein vaikeinta saada aikataulut sovittua - ovat tottuneet elämään täysin itselleen). Itsellä jo lähempänä toistakymmentä olevat lapset. Keskustelimme yli kuukauden, myös pari puhelua ja videopuhelu. Sanoilla hän ilmaisi haluavansa ehdottomasti nähdä, mutta ei siirtynyt mihinkään loogiseen aikataulujen ja tapaamispaikan järjestelyyn, kun itse sitä yritin.
Miten te muut toimitte tällaisissa tilanteissa? Vetäydyttekö vain vai? Itse mietin, että jatkossa teen niin, että kun kumpikin on ilmaissut halunsa tavata, lähden ehdottamaan tapaamisajankohtaa ja jos en saa vastetta, niin laitan viestin, että mulla on nyt vähän muuta tekemistä ja toinen voi olla yhteydessä, kun hänen aikataulunsa selviävät.
Toki varmaanhan me oltiin sitten kriittisissä asioissa liian erilaisia, kun sen ydinasian eli tapaamisen sopiminen ei onnistunut. Mut kaikkien nettideittailijoiden pitäisi muistaa just tää, että jos olet kiinnostunut, älä aikaile tapaamisen kanssa. Se on kaikkein tärkein juttu siinä deittailussa.
Kommentit (58)
Lopetin lukemisen "rikkeisiin kommunikaatiossa ja omaehtoisuuteen käytöksessä".
Ehkä on parempi, että jätät sen deittailun kokonaan.
Nopea tapaaminen, ei edes treffit. Ei sitä loputonta lätinää jaksa kukaan.
Ei tainnut olla miehen vika! Kyllä sinun itsesikin tulisi opetella tiivistämään noita juttujasi.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen "rikkeisiin kommunikaatiossa ja omaehtoisuuteen käytöksessä".
Ehkä on parempi, että jätät sen deittailun kokonaan.
Oletkin varmaan sen tyyppinen, että et jaksa kovin kauan keskittyä.
Sovittiin nopeasti tapaaminen, koska en jaksa viestitellä. Helpompi vaan nähdä ja jutella.
Missä vaiheessa ja miksi miehistä tulee niin joustamattomia ja ajattelemattomia?
30v vielä lähtee suht spontaanisti vaikka kävelylle mutta 40v ei meinaa saada järkättyä mitään.
Tapailin yli vuoden 43-vuotiasta nettimiestä. Kävin hänen luona 4 kertaa, hän mun luona kerran. Sit loppu siihen kun hänelle kävikin liian vaikeeks eli ei huvittanut itseään tehdä ja järjestää mitään ja jos ei mennyt hänen mielen mukaan, niin ei sit menny ollenkaan.
Mä olisin saanut mennä käymään melkein koska tahansa (😂) mutta ei hän kyennyt mistään joustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ja miksi miehistä tulee niin joustamattomia ja ajattelemattomia?
30v vielä lähtee suht spontaanisti vaikka kävelylle mutta 40v ei meinaa saada järkättyä mitään.
Tapailin yli vuoden 43-vuotiasta nettimiestä. Kävin hänen luona 4 kertaa, hän mun luona kerran. Sit loppu siihen kun hänelle kävikin liian vaikeeks eli ei huvittanut itseään tehdä ja järjestää mitään ja jos ei mennyt hänen mielen mukaan, niin ei sit menny ollenkaan.
Mä olisin saanut mennä käymään melkein koska tahansa (😂) mutta ei hän kyennyt mistään joustamaan.
Ramppasin yli vuoden 1,5h/suunta bussilla miehen luona, aina kun pystyin, 1-2x viikossa. Mies kävi tuona aikana mun luona 3 kertaa, omalla autollaan.
Sitten ihmetteli, kun juttu alkoi kuivua kasaan.
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti heti tapaaminen että näkee millaisesta tyypistä on kyse. Jos viestittely vaan jatkuu ja jatkuu niin ilmoitan vaan että "sori mutta en ole etsimässä mitään kirjekaveria vaan oikeaa suhdetta".
Itse olen täysin erimieltä. Jos sopii treffit vaikka muutaman päivän päähän ei ole oppinut tuntemaan kumppanista juuri mitään ja tuskin selviää ne asiat treffeillä. Esim harvoin kasvotusten pystyy menemään niin syvään päätyyn että nainen toteaa että vau! Ei ole kyllä kenenkään muun miehen kanssa puhunut yhtä henkilökohtaisia ja syvällisiä kuin kanssani. Se teki syvän vaikutuksen naiseen ja lisäsi kiinnostusta. Nopeasti tapaamalla jää helposti kokonaisuus ja se tärkein eli sisin kokonaan epähuomioon. Varsinkin jos treffit ovat vielä jossain kahvilassa niin tuskin syvään päätyyn päästään ollenkaan ja toisen ajatusmaailmaan siinä. Myöskin jos vähän enemmän juttelee niin selviää onko nainen oikeasti edes kiinnostunut. Lässähtääkö juttu vai onko oma-aloitteellisesti halukas pitämään yhteyttä. Toki loputon juttelukaan ei ole hyvä. Itse tapasin 6kk vanhan täysin. Naiselle oli nimenomaan juttujen kautta tullut ajatus että tuo mies otetaan. M40
"Sanoilla hän ilmaisi haluavansa ehdottomasti nähdä, mutta ei siirtynyt mihinkään loogiseen aikataulujen ja tapaamispaikan järjestelyyn, kun itse sitä yritin."
Äh, tämä on kyllä tullut koettua.
Tykkään pari vuotta vanhemmasta aina selkeästi vanhempaan miehissä ja kun seuraa tuossa parisen vuotta sitten etsin niin olin itse 32 ja ikähaarukka miehelle 35- 60+ v.
Yksi n. 60v mies ja yksi 55v vaikuttivat tosi tosi kivoilta, mutta jäi juuri kiinni siitä että viikkoja ja viikkoja jahkasivat.
Itse toimin niin, että sanoin että kiinnostaa paljon, mutta haluan oikeasti seuraa ja jos joku muu ehtii viedä treffeille niin ilmoitan. Näin sitten kävikin kun nykyinen avomieheni ilmoitti pitkien ja syvällisten viestittelyjen ja pitkän puhelun jälkeen, että lähtee ajamaan. Suomen toiselta laidalta mun alemmalle kotikylälle. 😄
Se oli sitten siinä. Muutamat pitkät viikonloput lisää ja muutin hänen luokseen. Ei ole tarvinnut katua.
Tykkään siis ihan hirveästi pitkistä viestittelyistä tai puheluista ja haluan puhua tärkeät asiat (tulevaisuudentoiveet, suhdetoiveet, aiemmat suhteet/exät siltä osin kuin relevanttia, työkuviot, raha-asiat, asumiskuviot, seksuaalisuus, elämänkatsomus) läpi, EN tykkää hutitreffeistä, en ikinä haluaisi tuhlata kenenkään aikaa.
Mutta uskon silti, että oikeasti kiinnostunut kyllä löytää aikaa tapaamiseen etenkin kun kuvioissa ei pieniä lapsia 🤷
Jos aina vain jahkaa niin on joku oma henkinen esto tai toinen ei kuitenkaan niin kiinnostava ehkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ja miksi miehistä tulee niin joustamattomia ja ajattelemattomia?
30v vielä lähtee suht spontaanisti vaikka kävelylle mutta 40v ei meinaa saada järkättyä mitään.
Tapailin yli vuoden 43-vuotiasta nettimiestä. Kävin hänen luona 4 kertaa, hän mun luona kerran. Sit loppu siihen kun hänelle kävikin liian vaikeeks eli ei huvittanut itseään tehdä ja järjestää mitään ja jos ei mennyt hänen mielen mukaan, niin ei sit menny ollenkaan.
Mä olisin saanut mennä käymään melkein koska tahansa (😂) mutta ei hän kyennyt mistään joustamaan.
Ramppasin yli vuoden 1,5h/suunta bussilla miehen luona, aina kun pystyin, 1-2x viikossa. Mies kävi tuona aikana mun luona 3 kertaa, omalla autollaan.
Sitten ihmetteli, kun juttu alkoi kuivua kasaan.
Meillä oli matkaa suuntaansa 9,5h. Mulla on vielä paniikki ja ahdistuneisuushäiriö ja julkiset ahdistaa hitosti, panikoin mm vaihtoja, oikeasti vaikeaa ja iso kynnys. Menin silti. Yhdellä kerralla olin loukannut jalkani ja siitä lähti tunto jo 10 min istumisella.
1,5h ei ole mitään. Urpo ukko.
Tasaveroisuus on ilmeisesti ihan liikaa pyydetty?
Kuulostaapa tosiaan nuivalta kun jälkikäteen miettii. Joskus kysyin meneekö asiat ja yritys hänen mielestään tasapuolisesti. Suuttui ja uhriutui.
Miehen näkökulma?
Meillä oli toki välimatkaa, niin olin ymmärtäväinen sen suhteen, että ei saatu ihan pian tapaamista aikaan. Mut jatkossa muistan ottaa välimatkaa, jos mies ei lähde yhteistyössä sopimaan tapaamista. Tämä mies käyttäytyi siten, että kun ehdotin aikataulujen ja paikan tsekkaamista, ei kommentoinut mitään, vaan jutusteli muita asioita ja sit kun vielä meni useita päiviä, ettei palannut asiaan, kysyin uudelleen aikatauluista ja hän lähti hyvin omaehtoisesti aikatauluttamaan niitä treffejä lyhyellä varotusajalla. Jolloin sit tunnistin, että nyt olen tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei ota mua huomioon. Hän vielä useamman kerran kehui, kuinka tunneälykäs ja kommunikaatiotaitoinen on.
Nää netin fantasiamiehet on kyllä oma lukunsa. Eli elävät suhdetta omissa mielikuvissaan. Toivottavasti osaan jatkossa karsia nämä.
Oman kokemukseni perusteella muutaman päivän viestittelyssä karsiutuu 95% itselle sopimattomista ihmisistä.
En lähde/ en lähtenyt ylläpitämään pitkää viestittelysuhdetta, vaan jos säällisen ajan, esim. kuukauden, sisään ei löytynyt mahdollisuutta tavata, siirryin eteenpäin.
Löysin kumppanin ja poistin deittisovellukset viitisen vuotta sitten. Viime vuonna törmäsin termiin "poltetun heinäsuovan taktiikka", ja se muistuttaa omaa lähestymistapaani deittailuun. Kaikki sopimattomat mahdollisimman pian pois, oli syy mikä hyvänsä.
N47
Olen itse kokeillut kaikkea. Parhaat treffit ovat olleet ne, joita on kauan valmisteltu -tosin tyyppi asui ulkomailla. Mutta keskimäärin pikatreffit ovat olleet aina pettymys. Jäänyt vähän sellainen maku, että tyyppi haluaisi vain pian panemaan ilman sen kummempaa tutustumista (joskus toki sekin toimii, jos on sattunut olemaan sillä tuulella). Minulla ainakin kestää herätellä sitä todellista kiinnostusta. Jos mies ei saa kerrottua itsestään mitään viestimällä, niin ei sillä ole siellä treffeilläkään mitään sanottavaa.
N53
Nettideittaillessa kannattaa laittaa odotukset nollaan ja nauttia hetkestä eli tehdä vain sellaisia asioita, mistä saa välitöntä nautintoa, eikä rakennella pilvilinnoja tuntemattomista ihmisistä
Se on todella vaikeaa nuorille sinkuillekin, puhumattakaan aikuisista, jo lisääntyneistä. Laske siis odotukset maan tasalle ja suhtaudu ihmisiin neutraalisti nollatasolta. Jos mies ei ole rikollinen niin olet jo onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kokeillut kaikkea. Parhaat treffit ovat olleet ne, joita on kauan valmisteltu -tosin tyyppi asui ulkomailla. Mutta keskimäärin pikatreffit ovat olleet aina pettymys. Jäänyt vähän sellainen maku, että tyyppi haluaisi vain pian panemaan ilman sen kummempaa tutustumista (joskus toki sekin toimii, jos on sattunut olemaan sillä tuulella). Minulla ainakin kestää herätellä sitä todellista kiinnostusta. Jos mies ei saa kerrottua itsestään mitään viestimällä, niin ei sillä ole siellä treffeilläkään mitään sanottavaa.
N53
Minä en edes halua viestitellä, koska siinä ehtii luoda oma toisesta omanlaisen kuvan. Tapaaminen voi olla sitten pettymys. Tietty perusasiat viestittelee alussa, mutta ei sitten pitempään vaan mahdollisimman nopeasti tapaaminen. Ainakin mulla juttu luistaa tavatessa.
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti heti tapaaminen että näkee millaisesta tyypistä on kyse. Jos viestittely vaan jatkuu ja jatkuu niin ilmoitan vaan että "sori mutta en ole etsimässä mitään kirjekaveria vaan oikeaa suhdetta".
Passiivisaggressiivisella viestinnällä ei pääse treffeille ja suhdekin olisi tuhoon tuomittu, jos sellaista tulisi. Jos haluaa tapailla 100% livenä niin myös tapaamisen voi hoitaa livenä.
Näitä tyyppejä on pilvin pimein, jotka haluavat suoraan livetreffeille. Naisena en suostuisi tähän koskaan, liian monta kertaa tullut pakkiraivot tai ahdistelluksi. Lisäksi miehellä on nuppivika jos hän etsii ensisijaisesti liveseuraa netistä ja raivoaa siitä siellä netissä, että kyseessä on nettiseuranhaku, eikä live. Missä muissa asioissa hän tekee itse väärin ja saa raivot siitä muille? Ei jatkoon.
Pari viikkoa viestittelyä ja sitten tapaaminen. Näin siksi, että ne kaikkein hul luimmat karsiutuu pois jo ennen treffejä ja niistä "normaaleista" ei ehdi muodostumaan mitään ihannekuvia.
Miehellä oli muitakin ehdokkaita, etkä ollut listan kärjessä.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ja miksi miehistä tulee niin joustamattomia ja ajattelemattomia?
30v vielä lähtee suht spontaanisti vaikka kävelylle mutta 40v ei meinaa saada järkättyä mitään.
Tapailin yli vuoden 43-vuotiasta nettimiestä. Kävin hänen luona 4 kertaa, hän mun luona kerran. Sit loppu siihen kun hänelle kävikin liian vaikeeks eli ei huvittanut itseään tehdä ja järjestää mitään ja jos ei mennyt hänen mielen mukaan, niin ei sit menny ollenkaan.
Mä olisin saanut mennä käymään melkein koska tahansa (😂) mutta ei hän kyennyt mistään joustamaan.
Jos alennat itsesi kävelytreffeihin suostuvaksi ilmais woltti pilluksi niin ei sinua sen kummempana kohdella.
Nopeasti heti tapaaminen että näkee millaisesta tyypistä on kyse. Jos viestittely vaan jatkuu ja jatkuu niin ilmoitan vaan että "sori mutta en ole etsimässä mitään kirjekaveria vaan oikeaa suhdetta".