Tykkäätkö imetyksestä?

Minulla alkuun on aina rinnat/nännit tosi arat ja maitoa tulee suihkuamalla ja liikaa. Rinnat on pinkeät ja kovat, eikä vauva meinaa saada kunnon otetta. 3 kk:n paikkeilla nämä vaivat ovat helpottaneet. Siitä eteenpäin imetys on tuntunut ihan mukavalta ja helpolta tavalta ruokkia omaa pienokaistaan.



Nyt kolmannen kanssa minua on alkanut hiukan ahdistaa imetyksen sitovuus. Olen onnellinen, että imetys sujuu ja maitoa tulee, mutta rehellisesti sanottuna odotan sitä, että imetys loppuu ja saan "vapauteni" takaisin. En kuitenkaan viitsi huvin vuoksi tai tästä itsekkäästä syystä lopettaa imetystä, joten imetän taas suunnilleen sinne 1-vuotiaaksi.

lapsi, ikää hänellä on kohta kuukausi.



En mä voi sanoa, että jotenkin RAKASTAISIN imettämistä, mutta on se ihan ok. Olen helpottunut, kun maitoa tulee, jännitin sitä etukäteen.



Nänneihin sattuu välillä ja rinnat ovat muutenkin arat. En voi nukkua alasti, koska on pakko olla harso topin sisällä, ettei patja kastu. Suihkussa ja saunassa tippuu maitoa. Nämä imetyksen lieveilmiöt ärsyttävät.



Imetys on hirveän sitovaa, mutta luulen, että se on myös hyvä juttu äidin ja lapsen suhteen kannalta.



Aion imettää pitkään, jos vaan maitoa tulee. 2-vuotiasta vanhempaa en aio imettää.

Minulla on kolme lasts, joista nuorinta imetän vielä. Minusta on jotenkin niin ihanaa ja läheistä ruokkia lasta ja nähdä kuinka lapsikin nauttii siitä hetkestä ja turvasta ja läheisyydestä. Minusta imetys on aivan ihanaa ja ikimuistettavaa. Minulla ei asian kanssa ole ollut mitään kummallisia ongelmia, vähän säätöä. Ainoa huono puoli on se, että meillä vauvat ovat olleet tosi innokkaita syöjiä ja olen imettänyt heitä pitkin yötä ja sen vähentäminen on ollut vaikeaa. Tsemppiä

Esikoisen kanssa, ihan aluksi, imetys oli fyysisesti todella jännää ja tuntui miellyttävältä. Ilmeisesti koin voimakkaasti oksitosiinihormonin erittymisen (hellyyshormoni, rentouttaja, rakkaudentunteiden tuottaja ja maidon heruttaja), välillä se kutitteli suoraan mielihyväkeskusta melkein kuin seksi! (älkääkä nyt kukaan kuvitelko että se olisi sama asia kuin seksi! ei, mutta niinkuin suklaansyönti, tuntui ihanalta kuitenkin)



Sellaiset erityisen hyvät fyysiset tuntemukset ovat harvinaisia. Pidän imetyksestä muista syistä:



- Se ihana levon tunne, kun vauva alkaa imeä. Tiedän, että nyt ei ainakaan muutamaan minuuttiin tarvitse tehdä mitään, voin rentoutua.



- Vastavuoroisuus. On hienoa kun voin antaa vauvalle jotain joka tekee hänet niin onnelliseksi ja iloiseksi. On hienoa kun hän ilmaisee tarvetta ja pystyn vastaamaan siihen nopeasti ja helposti ja vauvan 'kiitos' tekee minut iloiseksi. Tuntuu että olemme toisiamme täydentävä yksikkö. Tätä on vaikea selittää... tätä samaa ei ollut silloin kun vauva(t) oli(vat) ihan pieniä, ehkä jostain n 4 kk eteenpäin vasta. Siihen asti imetys oli enemmän antamista, ei niin vastavuoroista.

mulle. Välillä ne imetyshetket oli ihania, siinä sylikkäin oltiin. Välillä se oli ihan pakkopullaa, odotti vaan että syö nyt jotta pääsen tästä pois. Mutta oli se kätevämpää kuin pelailla pullojen kanssa, sitäkin sai ihan alussa kokeilla, onneksi imetys lähti sitten käyntiin ja ne hommat sai lopettaa.

vastauksia, kiitos. Luulin että tissit olis jo tasaantuneet 2kk jälkeen, mutta ehkä tämä kipuilu on vielä näitä alkuajan ongelmia, kun maitoa suihkuaakin välillä... Vauva reppana läkähtyy siihen ja alkaa yskiä kesken imun.

On se imetys enimmäkseen ihan ok, mutta myös kivuliasta ja rasittavaa. Onneksi ne ekan kuukauden ongelmat rintojen pingotuksineen on jo ohi...

Tosiaan vauva on kyllä niin suloinen kun hän lopettaa imuttelun ja katsoo, alkaa hymyillä ja jutella kurkkuäänillään...onko suloisempaa olemassa?!

kun se imee, silmät kiinni ja maailman suloisimpana. Kuin nukkuessaan, mutta vielä lähempänä, vauvan imun ihan tuntee. Vaikka tunne ei ole vain hyvä, ---siis joskus tekee kipeää ja menee rinnat ihan koviksi eikä malttaisi imettääkään niin pitkään---kai se imettäminen jotain hormoneja saa liikkeelle, kun kaikesta huolimatta se on mukavaa.

ainakin kesti yli puol vuotta ennenkuin alko tasaantumaan tuo maidon tulo, eikä enää kihelmöinyt ja aristanut. Tosin musta tuntuu että mulla sitä maitoa ois riittäny vaikka kolmelle vauvalle :D Nyt lapsi on 1v2kk ja ollaan pikkuhiljaa luovuttu ensin päivällä imetyksestä, yöllä vielä imetän, koska olen niiiin väsynyt, että on helppo ottaa lapsi tissille jos herää. Tosin nytkin on rinnat taas niiin pinkeenä maidosta, että ihan just kastuu paita.

tavallaan haikeudella juuri siksi, että imetys oli niin leimallinen osa elämää silloin. Alkuun se oli hankalaa ja välillä kivuliastakin, mutta mä tykkäsin maidonnousun tunteesta :) Musta se oli jännä, kutkuttava tunne ja samalla itselle merkki siitä, että kaikki on hyvin. Ja mulla ainakin se kyllä laantui ajan kanssa, isomman vauvan kanssa sitä ei tuntunut juuri ollenkaan enää. Mä olen nyt jälkeenpäin tosi onnellinen siitä, että maltoin rauhoittua vauvojeni kanssa niin, että imetykset hoitui pääasiassa kiireettömästi ja lähes aina mäkin olin ihan läsnä niissä hetkissä. Esikoisen kanssa meinasi vähän karata pulloruokintaan, kun piti muka päästä harrastuksiin ja kavreiden kanssa, mutta onneksi mä tajusin, että niitä muutamia imetyskuukausia ei saa koskaan takaisin ja heitin taas pullot jorpakkoon. Pääasiassahan se on on tietysti järkevä, kätevä ja luonnollinen keino ruokkia lapsi ja sellaisena se useimmiten näyttäytyi myös arjessa. En mä koko ajan huokaillut elämän ja imetyksen ihanuutta :) Mutta siis muistot on hyvät.

itse ajattelin että totta kai imetän, mutta jo synnärillä se lähti menemään vituiksi, imetin lastani viiskin tuntia putkeen, mutta heti kun lopetin vauva vaan huusi, syntymäpaino laski yli 400g, lisämaitoa hän sai kuitenkin vain muutamia millejä... Kun sanottiin, etten pääse kotiin ennenkuin vauvan paino nousee, niin aloin (imetyksen lisäksi) vaatia enemmän lisämaitoa. Lisämaidon avulla paino nousi tarpeeksi, että päästiin kotiin. Kotona imetin, imetin, imetin ja imetin ja imetin.. Tissit olivat jo synnärillä menneet verille ja rakkuloille, vuosivat verta kaikesta hoidosta, rasvaamisesta ja suihkuttelusta ja vaikka mistä huolimatta. Ja aina sillä siunaaman sekunnilla, kun lopetin imettämisen, niin huuto alkoi.. Tätä jatkui ja jatkui. ANnnetiin lisämaitoa niitä millejä miten oltiin saatu neuvoja, mut ei.. Lopulta älyttiin et annetaan lisää ja niin vauva, muutaman päivän ikäinen joi jo melkein 2dl kerralla.. Joten jatkossa annoin lapselle aina maitoa niin kauan kuin hän suostui juómaan, sitten lisämaitoa. 3kk meni näin osaimetyksellä, sitten luovutin.

Enkä kyllä ole katunut. Vauva oppi nukkumaan yönsä (syömättä) 1,5kk ikäisenä, 2kk ikäisenä oli jo selkeä päivärytmi. yms. yms. Mitään pullorumbaa meillä ei ole ollut. 6tuttiploa on käytössä, latasin alkuaikoina aina 3ploa valmiiksi jääkaappiin, sieltä vaan äkkiä lämmitys. Loput puhtaina (isossa kattilassa keitin kaikki aina valmiiksi.) odottamassa.. Nyt vauva 8kk, paljon on sylittelyä ja hellimistä, mutta myös itsenäisesti toimiva, paljon kehityksestä edellä oleva pienokainen..

Minä en ole tykännyt imettää. 3 lasta olen synnyttänyt ja viimeisintä jaksoin 5 päivää, sitten riitti. Toki siitä jatkoin oman maidon antamista 3kk asti. Eli lypsin maidon ja näin sai isä, ja siskot mys syöttää ja minun ei tarvinnut istua tunti tolkulla sohvalla. Siinä varmaan se suurin syy on, että en jaksa kun se kestää niin kauan. Pullosta lapsi saa maidon helposti ja tiedän tasan tarkkaan paljonko se sitä saa. Pullotuksen takia epäilenkin että lapset ovat olleet niin kilttejä ja nukkuneet koko yn heräämättä 2kk iästä lähtien. Ja minä olen ollut tyytyväinen äiti :) tämä on minun tarina ja en muuksi muutu. Haukkukaa pois

Ja ihan ensimmäiseksi, 1 lapsi on korvikkeella kasvanut, 1 rintamaidolla ja tämä kolmas osaksi rinnalla ja osaksi korvikkeella.



Minä tykkään imettää. Kerran se ei ole onnistunut kunnolla, lopetinkin esikoisen aikaan heti ensimmäisten ongelmien saapuessa. Toisen kohdalla sain imetyksen onnistumaan taistelujen ohessa. Imetinkin vuoden ikään. Tämä kolmas taas on kärttyinen kuin mikä, joten olen antanut korviketta lisäksi että saan tytön nukkumaankin välillä. Tälle ei vain maito riitä niin hyvin kuin kakkoselle. Vaikka luulin jo oppineeni niksit yms. ei voi mitään. Haluaisin silti täysimettää. (imetysfanaatikko?)

Kait sellainen olen kun itse ajattelen silti äidinmaidon olevan parempaa kuin korvikkeen, vaikkakin syötän sitä lapsilleni tarpeen vaatiessa.

Ekat 1-3kk olivat silkkaa helvettiä ja kärsimystä.



Kipu, rinnanpäät verillä, se "henkinen tuska"; tuskanhiki ja pahanolontunne imettäesä jatkui noin 5-6kk ajan. Sitten ongelmat huomaamatta hävisivät ja jutusta alkoi miltei nauttia. Tai ainakin alkoi tuntua, että mähän osaan tän homman.



Poika oli mieletön tissitakiainen; kova syömään yöllä ja päivällä ja tissi tuntui todella tärkeältä. Imetys jatkuikin 4-vuotiaaksi asti.. Ja ihan vaan siitä syystä, etten osannut pistää sille stoppia, en raaskinut vierottaa tai jotain.



Mutta en kyllä sanoisi, että tykkäsin imettää.. Aina tuntui, että olisi niin kiire ja muutakin tekemistä kuin maata tai istua kesken kaiken toisen kanssa hetki aloillaan..



Mutta sitten. Hormoonit pitivät huolen siitä, että kun imetyshommaan ryhtyi, niin jonkinasteinen hyvänolontunne, rentous ja raukeus tulivat ja homman aina kesti :)



Voisi siis sanoa, että viimeiset reilu 3v imetyksessä itse imetyshetki oli nautinnollinen, mutta joka ikinen kerta siihen RYHTYMISEN ajatus tympäisi.

Että ideaalisinta olis varmaan täysimetys, mutta kuitenkin niin että vauva oppisi myös juomaan pullosta rintamaitoa. Silloin olis helpompi lähteä pariksi tunniksi johonkin ilman vauvaa niin isi sais syöttää. Mutta en ole jaksanut pumppua kaivaa esille kun en siitä niin tykkää....esikoisen kanssa sitä joutui käyttämään paljonkin ja välillä itkua tuhersin kun pumppaamalla sain irti vain 10 ml.

Aika hurja imetysputki sinulla joka 4v asti imetit..!

Olen siis ihan hurjan kiitollinen että imetys onnistuu tän kuopukseni kanssa, mutta ihmettelen vain että se on vielä 2kk jälkeen niin kivuliasta... Voi olla että lapsiluku jää kahteen, joten tuntuu että nyt pitää oikein nautiskella vauvan kans olosta kun tämä voi olla viimeinen kerta..

ap