Lue keskustelun säännöt.
Kun aikuiset lapsenne tulevat kylään, millainen dynamiikka teillä on?
26.01.2026 |
Meillä on iso perhe ja suurin osa lapsistamme asuu jo omillaan. Olemme aina olleet aika tiivis yhteisö ja minulle ja miehelleni on ollut tärkeää tehdä paljon asioita yhdessä koko perheen kanssa. Minulla sekä miehelläni on myös omat urat, omia ystäviä sekä omia harrastuksia.
Olen aina ajatellut, että on kivaa kutsua koko konkkaronkka koolle, tehdä hyvää ruokaa jne. Tämä vaatii myös paljon organisointia, etukäteisvalmisteluita, myös rahaa menee ison joukon ruokkimiseen melkoisesti.
Nyt olen viime aikoina huomannut, että minua on alkanut ärsyttää tietyt asiat aikuisten lasten käytöksessä. Koska tapaamme viikonloppuisin niin useimmiten muutama makaa krapulassa sohvalla. Osa tulee ns täyshoitoon. Ja puhelimet liimautuneet käsiin (ei onneksi ruokapöydässä). Olisi kiva, että edes kysyisi että voisiko olla avuksi. Tällaiset pienet asiat ja nyanssit. Samalla tunnen myös surua luopumisesta. Ja tulee myös olo, että lapset ovat vähän kiittämättömiä.
Itsehän olemme tietysti lapsemme kasvattaneet, mutta
Kommentit (41)
Entä jos ensi kerralla vierailua edeltävänä päivänä itse vetäisit kännit. Ei siis mitään pikkuhiprakkaa, vaan kunnon paavipöhön. Sitten makoilisit seuraavat päivät sohvalla ja voivottelisit että "Tehkääpä ruokaa vaikka ja siivotkaa, kun minä en nyt jaksa tehdä mitään, ku kauhia rapeli!" Mitäs aikuiset lapset siihen sanoisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biodynaaminen dynamiikka. Tytär hoitaa kompostin ja poika tyhjentää huussin.
Kun minä vierailen isälläni tai äidilläni, olen siellä vieraana enkä apulaisena. Kun jompi kumpi vanhemmistani vierailee meillä, me katamme pöydän, teemme ruuat ja muut tarjoilut.
Ihan ok. Yleensä eka ilta vain huutonauretaan toistemme kertomuksille siitä, mitä edellisen tapaamisen jälkeen on tapahtunut. Aktiivisille ihmisille tapahtuu.
Tokana iltana on jo vähän rauhallisempaa.
Kaikki 4 jo omillaan, kolmella puolisot ja perhettä.
Tapaamme usein kun tulevat meille syömään 1-4 kuukaudessa sekä lomilla viikoksi pariksi.
Krapulassa en ole nähnyt ketään koskaan mutta 24v kuopus taantuu kyllä täysihoitolaiseksi hyvin mielellään.
Kyllä nuo lomilla osallistuvat kun sanomme mitä tarvitsemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meidän omat urat mainitsin siksi, että meillä on muutakin elämää kuin lapsemme. Emme ainakaan tietoisesti ripustaudu heihin. Ja kyllä minä ihan mielelläni olen tähän asti järkkäillyt tarjoiluja yms. Mutta kyllä minun mielestäni olisi kiva, jos edes vähän osoittaisivat halukkuuttaan osallistua yhteiseen
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun minä vierailen isälläni tai äidilläni, olen siellä vieraana enkä apulaisena. Kun jompi kumpi vanhemmistani vierailee meillä, me katamme pöydän, teemme ruuat ja muut tarjoilut.
Ilmeisesti Ap:n tapauksessa ei ole vastavuoroisuutta, joten tilanne on toinen.
Sinä kutsut kylään, heillä on muutakin elämää ja sinä loukkaannut? Lapsesi tulevat paikalle lähinnä velvollisuudesta ja siksi, että sinä haluat toteuttaa omaa unelmaasi. Usko pois, lapsesi olisivat ihan tyytyväisiä, vaikka pakkoyhteisoloa ei olisikaan.
Eivät he ole kiittämättömiä, he vain toteuttavat jotain sellaista, mikä ei voisi heitä vähempää kiinnostaa, mutta joka on sinulle tärkeää. Siksi he ovat paikalla, sinun takiasi, mutta älä luule, että kyläily varsinaisesti heitä ilahduttaisi. Elämä on muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin muutat omaa käytöstäsi. Pyydät heidät kylään mutta kun ovat saapuneet sanot että olet vähän huonovointinen ja huutelet sohvalta neuvoja mitä tekevät. Jos ei hommat hoidu niin älä reagoi. Anna olla. Jokainen meistä kasvaa omaksi itsekseen ja siihen on vaikea puuttua,täytyy vain hyväksyä että lapsemme ovat omia itsejään. Päästä irti!
Siis siitähän oli jossain juttua että lapset taantuvat kun aukaisevat lapsuudenkodin oven :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan tavallista, että aikuiset lapset taantuvat vanhempien luona vanhoihin lapsi-rooleihin (samoin kuin vanhemmat ottavat automaattisesti sitä isän ja äidin roolia). Ei lasten ja vanhempien suhteesta taida ikinä tulla täysin tasavertaista, vaikka lapset olisivat jo aikuisia.
Se riippuu ihmistyypistä. Suurinosa, lähes kaikki ihmiset tarjoavat apua toiselle, kun vierailevat jossain esim nyt syömässä. Sitten on taas juuri näitä henkilöitä, jotka makaavat sohvalla, tuijottavat puhelinta, siirtyvät pöytään aterioimaan kun sen aika on ja syömisen jälkeen tekemättä elettäkään edes omalle lautaselle siirtyvät wcn kautta sohvalle takaisin. Tiedän tällaisen henkilön(miehen aikuinen tytär edellisestä liitosta) ihmettelen aina hänen meillä kyläillessä tätä käytöstä. Aina vaan pohdin, muten tämä ihminen pärjää muuten elämässään, kun ei mieleen tule edes omaa lautasta siivota pois pöydästä!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pyydät kylään, kun voisit ilmoittaa, että tulkaa lauantaina ja laittakaa meillä ruokaa, siivotakin voisitte. Saattaa olla, että lapsilla onkin jo sovittuna jotain muuta.
En oikein ymmärrä, mitä odotat lapsiltasi, jotain aikuista ystävyyttä ja lapsi-vanhempi -siteen katkaisua? Jos se yhteinen syöminen on tärkeää, niin miksi ette mene ravintolaan, siellä ei voi makoilla sohvalla.
Hauskoja ne videot, jossa vanhempi menee ekaa kertaa kylään aikuisen lapsensa luo. Kengät ja takit jää hujan harajan siihen eteisen lattialle. Juodaan maitoa jääkaapista suoraan purkista ja purkki jää pöydälle, jne.
Vastaan näin aikuisen lapsen näkökulmasta.
Vanhempamme ovat eronneet, mutta vierailut menevät yleensä samaan tapaan molempien luona. Yleensä vanhempi käy kaupassa, mutta minä ja siskoni laitetaan ruoka samalla kun jutellaan ja kuunnellaan musiikkia. Syödään yhdessä ja sitten yleensä jäädään pöydän ääreen jatkamaan keskusteluita. Isän kanssa yleensä menee jossain kohtaa iltaa pokerin pelaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu ihmistyypistä. Suurinosa, lähes kaikki ihmiset tarjoavat apua toiselle, kun vierailevat jossain esim nyt syömässä. Sitten on taas juuri näitä henkilöitä, jotka makaavat sohvalla, tuijottavat puhelinta, siirtyvät pöytään aterioimaan kun sen aika on ja syömisen jälkeen tekemättä elettäkään edes omalle lautaselle siirtyvät wcn kautta sohvalle takaisin. Tiedän tällaisen henkilön(miehen aikuinen tytär edellisestä liitosta) ihmettelen aina hänen meillä kyläillessä tätä käytöstä. Aina vaan pohdin, muten tämä ihminen pärjää muuten elämässään, kun ei mieleen tule edes omaa lautasta siivota pois pöydästä!?
Minä taas en ymmärrä niitä, jotka kutsuvat kylään ja olettavat, että vieras laittaa ruokaa, kattaa pöydän, tiskaa ja siivoaa. Ei meillä vieraat vie likaisia lautasia tiskikoneeseen, ei kävisi edes mielessä tuollaista vaatia. Enkä oleta, että vieras ennen lähtöään imuroi eteisestä sinne mahdollisesti tuomansa hiekat tai puhdistaa kahvinkeittimen.
Meillä täällä lapsuudenkodissa mennään kuin 20 vuotta sitten eli minä äiti teen ruokaa ja rupattelen samalla, jos joku on samassa huoneessa. Isä pilkkoo salaatit ja kattaa pöydän, lapset tulevat syömään, kun kutsutaan. Ei meillä ole muutettu mitään dynamiikkoja siksi, että lapset muuttivat pois kotoa ja perustivat perheet. Ja kyllä, kotona asuessaan heillä oli omat velvollisuutensa siistiä pöytä ruokailun jälkeen jne., mutta nyt he ovat meillä kylässä eivätkä enää vastuussa tämän kodin siisteydestä, joten en odota mitään tiskikoneen täyttämistä tai kaupassakäyntiä.
Minä käyn vanhemmillani joka viikonloppu ja joskus arkisinkin. Äitini laittaa aina ruokaa. En edes kiitä ruuasta, ei ole meillä tapana. Autan asioissa joissa he tarvitsevat apua. Esim. tavaroiden kantamisessa, kännykkä-, tietokone- ja televisio-ongelmissa. Olen hyvä poika, aina apuna tarvittaessa.
M48
Tien teidän omat urat liittyy tähän? Olette kasvattaneet idiootteja, koska itsekin olette sellaisia.