Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kun olen vienyt pieniä lapsiani uskonnollisiin kerhoihin yms,
20.09.2008 |
niin huomaan miten paljon olen itse jäänyt paitsi. Olisi ollut niin hienoa kasvaa uskovaisessa perheessä jossa säännöllisesti tavattaisiin muita saman henkisiä.. Tai no kyllähän äiti uskoi mutta isä ei todellakaan.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
minä taas kerran uskovaisen miehen (täysuskovaisesta perheestä) kanssa naimisissa olleensa toteaisin ihan päinvastaista. Se keskinäinen "kiintymys" ja "huolenpito" on olemassa vain silloin, jos käyttäydyt kuten pitää. Jos vaan teet jotain tuomittavaa (tyyliin laitat huulipunaa), niin sinusta supistaan seläntakan, kuten missä tahansa juorukerhossa. En ole koskaan tavannut tuomitsevampia ihmisiä kuin exäni sukulaiset (kaikki uskovaisia)! Ja itseeni koskevaa tuomitsemista en koskaan nähnyt/kuullut (varmasti sitäkin tapahtui) vaan nimenomaan ihmisiin, jotka tiesin.