Lue keskustelun säännöt.
Anoppi vertailee meidän lapsia muihin lastenlapsiinsa lapsillemme
12.10.2011 |
Harmittaa tyyli miten anoppi toimii lastemme kanssa. Kun hän päättää että nyt on satuhetki, niin käskee lapset kuuntelemaan. Jos joku lapsista ei halua kuunnella, hän sanoo että:"Kyllä siellä "Kuusisellakin Viljami" kuunteli niin nätisti kaikki sadut mitä luettiin." Tai kun ollaan lähdössä ulos, ja joku lapsista ei ole niin innokkaana pukemassa, niin heti tulee "Kuusisen Viljamista" kuinka se oli heidän käydessään niin mahdottoman reipas ja lähti ulos niin että viuhahdus vain kävi..
Kun käyvät meillä, on vakio uhkaus lapsille se että jos eivät ole hiljaa, he joutuvat sitten lähtemään pois. Hän tietää että ovat lapsille mieluisia vieraita, ja lapset vain harmistuvat tuollaisesta kun ovat niin innoissaan kun isovanhemmat tulevat, eivätkä huomaa että ääntä tulee. Tuleehan siitä kun viisi lasta on innoissaan.
Ymmärrän kyllä ettei meidän lapset ole täydellisiä, mutta mun mielestäni on halpamaista aikuiselta ihmiseltä alkaa vertailemaan tuolla tavalla lasta lapselle itselleen. Kai siinä tulee mieleen lapselle ettei kelpaa mummille, vaan että "Kuusisen Viljami" on mieluisampi lapsenlapsi.
Mitähän mun pitäis tehdä, vai pitäiskö mitään tuon asian kanssa? Mieheni on huomannut saman asian, eikä häntäkään naurattanut kun viimeksi tulivat käymään puolen vuoden tauon jälkeen, niin 5minuuttia tulonsa jälkeen kuulin jo eka kerran että kyllä heidän nyt pitää lähteä pois. Lapset olivat aivan hämmästyneitä, että mitä he tekivät väärin? Olen yrittänyt neuvoa lapsia että anoppi ja appiukko ovat vanhoja, ja ollaan sitten rauhassa kun ne tulevat, mutta ei mene ihan oikein mun mielestäni että lasten pitää olla näkymättömiä kun he tulevat tänne kylään.
Tekisi mieli puhua tuosta jotenkin, mutten tiedä miten lähestyä.
Kommentit (7)
Älä neuvo, että isovanhemmat ovat vanhoja, vaan sano, että meteliä ei pidetä. Joku "ollaan rauhassa" ei sano lapsille mitään. Käsittääkseni ihmisestä ei tule näkymätöntä, jos hän ei kilju, mutta omasi taitavat olla sitä laatua, jotka hiljaisuus nopeasti muuttaa osaksi seinää?
Ymmärrän anoppiasi täysin, koska hänellä on esimerkkilapsenlapsi Viljami, jonka kanssa on kivaa, joka ei huuda, joka kuuntelee satuja eikä möykkää itsekseen jne. Kyllä minäkin sen Viljamin kanssa olisin sata kertaa mieluummin kuin sinun hunnilaumasi uhrina.
Toivon myös, että isovanhemmat toimivat kuten sanovat eli metelin kasvaessa he kiittäisivät kyläilyhetkestä ja lähtisivät kotiin. Kenenkään ei tarvitse sietää sitä, että edes omia ajatuksiaan ei kuule.
PS. Jos lapsesi eivät edes tajua, mitä he tekevät väärin riekkuessaan, niin ehkä sinä voisit heille sen ystävällisesti kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanot lapsille että älkää välittäkö, toi mummu on nyt vähän tollainen höperö.
Sitten otat esimerkiksi oman äitisi. Sanot että onneksi toinen mummunne ei ole. Se puhuu lapsille nätisti ja on muutenkin ihan järkevä :P
Eikö niille ole luettu satuja vai onko ne niin isoja, että lukevat itse?
Itsellä kaksi lasta ja meillä EI siedetä melua lapsilta, vaan opetetaan olemaan hiljaa. eivätkä lapset sitä opettamatta opi.
Sitten kun menee nelilapsiseen tuttavaperheeseen käymään, niin pois lähtiessä korvat soi ja mitään ajatuksia tms. ei kyllä ole ehditty vaihtaa kun ei siellä oikeasti kuule edes niitä omia ajatuksiaan.
Vastaavasti toisessa nelilapsipaikassa voi ihan huoleti kahvitella ja jutella aikuiset rauhassa lasten leikkiessä normivolumella.
Pointtihan ei ole siinä että huutaminen kielletään, vaan että opetetaan kuuntelemaan ja huomioimaan toisia ja se tehdään tietysti esimerkin avulla ja sillä ettei itse huudeta lapsille silloinkaan kun ottaa päähän ja mikään ei suju. Esim. lapsen ei anneta katkaista aikuisten keskustelua, vaan hänet opetetaan odottamaan vuoroaan ja sen odotettuaan hän saa aikuiselta täyden huomion pitkällekin asialle, jota vastaavasti muut aikuiset tai lapset eivät katkaise.
Ja perhe jossa ne "Kuusisen Viljamit" elää, on isompi kuin meillä. Meidän lapsille luetaan satuja, osa osaa lukea itsekkin, osa ei. Mutta ei ne määräänsä enempää aina jaksa kuunnella. Lapset on erilaisia ja osa jaksaa kuunnella enemmän kuin toiset, eikä se välttämättä ole huono asia jos lapsi haluaa vaikka välillä piirtää sadun kuuntelun sijaan, mutta anoppi näkee sen huonona.
Olenkin pohtinut että mitähän se sanois jos pamauttais siihen kotiinlähtö uhkailuun, että:" No, te nyt sitten varmaan joudutte lähtemään, kun ette harmiksemme enempää täällä viihtyneet."
Mun mielestäni sellainen normaali iloinen nauru ja rupattelu ei ole huonoa käytöstä lapsilta, vaan kirkuminen, juokseminen sisällä, ja päälle puhuminen yms, sitä en siedä. Mutta että jos joku kertoo jutun, ja toiset nauraa ja sitten sen jälkeen kaksi alkaa puhua samaan aikaan, ennen kuin toinen(yleensä 2 -ja 4-vuotiaat) ehtii huomaamaan että nyt joku muukin puhuu, ja sulkee suunsa, on se mummin kuusisen hemmo jo puheissa..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun puolen vuoden välein käyvät, niin normaalilla lapsella on kyllä asiaa isovanhemmilleen, se on varma se.
Pieni kirjoitusvirhe tuo että opetan lapsille ettei heidän tarvi olla näkymättömiä... :) Se on mun ajatus jota en ole heille sanonut enkä opettanut.
Ja toinen mikä ihmetyttää on se, että he itse tulevat kylään, ja sitten alkaa tämä ollaanko kylässä vai ei rumba..
ap