Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla ei ole juuri omaa aikaa, mistä saatte elämäniloa?
12.10.2011 |
Olen viime vuodet yrittänyt saada miestä ymmärtämään että mä todella tarvisin sitä omaa aikaa välillä, ja tarkoitan parin satunnaisen tunnin sijaan päivän edes kuukauden, parin välein. Kesälomalla tilanne sitten kriisiytyi, kun mies sai olla viikon yksin kotona, eikä sen jälkeen järjestynyt mulle edes yhtä päivää omaa aikaa :(. Mulla meni silloin jotenkin aivan täysin elämänhalu. En ollut tajunnutkaan kuinka tärkeässä osaassa oman ajan odottelu ja haaveilu siitä elämässä oli. Miestä ei saa muuttumaan, se on tässä nyt selvinnyt. Mutta mitä tilalle? Ennen ajatuskulut meni niin että nyt kun siivoan ahkerasti, sitten saan ehkä pari tuntia omaa aikaa, ihanaa istua siistissä kodissa ja joku muu on ottanut lapset hoteisiinsa. Nyt kaikki jotenkin seisoo, en saa mitään aikaan, miksi ylipäänsä teen asioita?
Kommentit (33)
Vanha ketju, muttaa niin ajankohtainen yhä edelleen. Omaa aikaa kaipaa myös vaikkei olisikaan pieniä lapsia. Minulla on nuorin murrosikäinen , joten siinä mielessä ei ole niin kiinni kuin pienissä lapsiSSA. Silti haluaisin joskus olla yksin, mennä edes jonnekin ystävien kanssa keskenään enkä aina miehen kanssa. Mies ei ymmärrä, suuttuu jos sanon meneväni omien ystävieni kanssa ulos. Viikonloput "tyttöporukalla" mökillä eivät tule kuuloonkaan. Mies itse ei mene koskaan minnekään itsekseen / omien kavereiden kanssa - eihän sillä juuri kavereita olekaan, kun on niin epäsosiaalinen.
Ahdistaa se ainainen toisen läsnäolo. Haluan niin plajon olla välillä yksin ja tehdä mitä huvittaa, katsoa telkkarista mitä huvittaa, ajatella vain itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkä se toisen suuttuminen painaisi vaakakupissa enemmän kuin toisen, molemmat ovat vastuussa omasta osuudestaan parisuhteessa ja sen kehittämisestä. Jos pääsisi keskustelemaan siitä, mitä suuttumuksen taustalla on, niin ehkä se luottamuskin lisääntyisi.
Ehkä voisi ruveta rohkaisemaan itseään oman ajan käyttöön pikkuhiljaa lisäämällä kalenteriin ensin vaikka puoli tuntia päivässä jossain muualla kuin kotona. Pikkuhiljaa totutellen, että ei maailma tähän kaadu.
Kun mies tulee töistä, olet eteisessä ja laitat takin niskaasi ja sanot, että olet pari tuntia poissa. Ja lähdet. Jos mies jättää lapset keskenään tms. niin ilmoitat, että lähdetään lastenvalvojan juttusille pohtimaan, voisiko sitä huoltajuutta katkaista.
Tiedän tasan ja tarkkaan mitä tarkoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä tahtoisit sinä aikana tehdä? Ei meillä nyt samanlainen tilanne ole samoista syistä, mutta käytännössä olen tosi vähän omissa hommissani koskaan. Otan sn ajan illasta, eli lapset menevät nukkumaan varhain. Pari tuntia voi sitten katsella telkkaria, lukea, kirjoittaa, tehdä käsitöitä, olla pihahommissa.
Oletko kotiäiti ja mies töissä?
Tuohan helpottaa, kun lapset menevät kouluun
mitä tahtoisit sinä aikana tehdä? Ei meillä nyt samanlainen tilanne ole samoista syistä, mutta käytännössä olen tosi vähän omissa hommissani koskaan. Otan sn ajan illasta, eli lapset menevät nukkumaan varhain. Pari tuntia voi sitten katsella telkkaria, lukea, kirjoittaa, tehdä käsitöitä, olla pihahommissa. Oletko kotiäiti ja mies töissä? Tuohan helpottaa, kun lapset menevät kouluun
Kyse on HENKISESTÄ, ei konkreettisesta. Siihen nivoutuu paljon muutakin kuin se aika. Voi sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jotenkin vaan käsitä. Ei mulla ole juuri ollut omaa aikaa yli 10 vuoteen. tänä vuonna kävin kaverin kanssa 3 tuntia kestävässä jutussa toukokuussa.
Kesällä sain 2 päivää vain koska kummit otti lapset 2 päiväksi. Viime vuonna lapset oli yhden yön kummeilla. on ne muutenkin olleet pois mutta vain yksi kerrallaan eli en sillonkaan ole yksin ja saa aikaa vaan itelleni.
Mä en jotenkin vaan käsitä. Ei mulla ole juuri ollut omaa aikaa yli 10 vuoteen. tänä vuonna kävin kaverin kanssa 3 tuntia kestävässä jutussa toukokuussa.
Kesällä sain 2 päivää vain koska kummit otti lapset 2 päiväksi. Viime vuonna lapset oli yhden yön kummeilla. on ne muutenkin olleet pois mutta vain yksi kerrallaan eli en sillonkaan ole yksin ja saa aikaa vaan itelleni.
Eipä ole minullakaan omaa aikaa, vaikka taloudesta löytyy mies. Rehellisyyden nimissä myönnettäkööt, ettei ole miehelläkään omaa aikaa.
Teen kaikkea lasten kanssa ja useinmiten meillä on kivaa. Onko nuoremmilla ihmisillä heikot hermot vai missä vika kun ei enää jakseta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jotenkin vaan käsitä. Ei mulla ole juuri ollut omaa aikaa yli 10 vuoteen. tänä vuonna kävin kaverin kanssa 3 tuntia kestävässä jutussa toukokuussa.
Kesällä sain 2 päivää vain koska kummit otti lapset 2 päiväksi.
Sinä saat omaa aikaa mutta ap:lle et sitä soisi. Miksi?
Mä en jotenkin vaan käsitä. Ei mulla ole juuri ollut omaa aikaa yli 10 vuoteen. tänä vuonna kävin kaverin kanssa 3 tuntia kestävässä jutussa toukokuussa.
Kesällä sain 2 päivää vain koska kummit otti lapset 2 päiväksi. Viime vuonna lapset oli yhden yön kummeilla. on ne muutenkin olleet pois mutta vain yksi kerrallaan eli en sillonkaan ole yksin ja saa aikaa vaan itelleni.Eipä ole minullakaan omaa aikaa, vaikka taloudesta löytyy mies. Rehellisyyden nimissä myönnettäkööt, ettei ole miehelläkään omaa aikaa.
Teen kaikkea lasten kanssa ja useinmiten meillä on kivaa. Onko nuoremmilla ihmisillä heikot hermot vai missä vika kun ei enää jakseta?
Joillakin oman tilan ja ajan tarve on suurempi kuin toisilla. Ei siitä saa muita syytellä, se on typerää ja turhaa. Sinulle ja miehellesi sopii tuollainen elämä muttei kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kohtaa en nyt tajunnut? Sitäkö että mistä saisit elämään mielekkyyttä?
Vastaan vain sen mukaan miten asiaa käsittelen: tiivistän oman aikani tarpeen siihen kahteen tuntiin illalla ja päätän että se riittää, koska olosuhteet eivät salli muuta.
Se ei ole miehen varassa eikä kenenkään muunkaan,on itse haettava käyettävissä olevista vaihtoehdoista se mikä tuottaaa eniten iloa.
Vaikea on tosiaan keskustella asiasta, jos lisäkysymyksiä ei saa esittää. Veikkaan kuitenkin, että ajattelet oman ajan vähyyden olevan onnellisuuden este. En usko, että kyse on loppujen lopuksi siitä. Ehkä olet 3-kympin kriisissä :P
miehesi sitten tekee, jos et saa ikinä edes yhtä päivää vapaata. Onko hänellä vapaapäiviä koskaan?
Seuraavaksi kun tiedät, että hänellä on vapaata niin ilmoitat vain, että menet johonkin ja tarvitset sen päivän! Vai mikä olisi tässä tilanteessa miehesi selitys miksi et voisi lähteä?
Tilalle en oikein osaa mitään sanoa. Toki voit palkata lapsenvahdin silloin tällöin. Heräisikö miehesi tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin puhuminen koko ajan raastaa hermoja,on ihanaa kun voi olla hiljaa eikä kukaan muukaan mölötä vieressä koko ajan.
Ehkä ihmiset tarkoittavat eriasioita omalla ajalla. Mutta kun meillä oli tilanne, jossa mies opiskeli päivät ja oli illat ja viikonloput töissä noin vuoden ja meillä oli 3 pientä lasta (yksi erittäin vähäuninen kroonisesti puheliripulissa, toinen korvatulehduskierteessä, vauva rinnalla) olin pimahtaa ja kireä kuin viulun kieli. Väittäisin, että jokainen tarvitsee "omaa aikaa". Minä tarkoitan sillä sitä, että koko ajan 7/24 ei vaan jaksa olla päivystämässä, jos on aivan koko ajan jollakulla asiaa ja hätä ja vielä isompi hätä.
Järjestin asian näin. Pistin päivärytmin sellaisekski, että nousimme 7-8 maissa, aamiaisen jälkeen menimme aina puistoon, kerhoon minne milloinkin. Aina jonnekin. Sitten lounas (eilisistä tähteistä, tai muu pikainen) sitten aina luin kirjaa lapsille ja päivälevot pari tuntia. Omassa sängyssä saa katsella kirjoja, nukkua, kuunnella musiikkia, satua. Kun lapset vuoteissaan, en koskaan tehnyt mitään muuta kuin omia juttujani luin kirjaa, lehteä yms. Illalla mysö varhain lapset vuoteeseen, joten silloinkin jäi omaa aikaa. Ostin kuntosalolle kortin, jossa on lastenhoito järjestetty. Ja vielä sanoin miehen tullessa kotiin, moikka lähden kävelylle milloin kenenkin kanssa tai yksin. Toisinaan lähdin kauppaan yksin. Ei mitään ihmeellistä.
halua lähteä jonnekin saadakseni omaa aikaa! Minne mä täällä maalla menisin? Kavereiden kanssa joo, mutta en mä sellaista niinkään kaipaa kuin ihan vaan sitä ettei tarvi sanoa kenellekään mitään eikä tarvi päättää mitään eikä ratkaista mitään "missä sakset on" -ongelmia eikä laittaa ruokaa tai siivota. Illalla kun mulla olisi lasten nukkumaanmenon jälkeen periaatteessa aikaa valita itse mitä teen - joskus yhdeksän jälkeen -, enhän mä jaksa enää tehdä mitään... Istun vaan ja töllötän televisiota tai luen lehteä. Haluaisin tehdä jotain virkistävää, jotain OMAA, tolkulliseen aikaan ja virkeänä. ap
Onko se uusi harrastus? Ilmoittaudu siihen, säästä rahat tai mitä se nyt vaatiikaan. Sitten puhut miehellesi tai hankit MLL:n lapsenvahdin.
Tuo epämääräisyys "mä vaan haluan JOTAIN" on aika hutera ajatus vielä. MItä miehesi pitäisi sille tehdä?
Tuo epämääräisyys "mä vaan haluan JOTAIN" on aika hutera ajatus vielä. MItä miehesi pitäisi sille tehdä?
on mulla ollut harrastuksia. Miehen pitäisi tehdä asialle vaikka sellaista, että kun on sovittu että mulla on vapaailta, ei mene nukkumaan ja jätä pieniä lapsia vahtimatta. Niin että ne sitten ajautuu lopulta kellariin mun työhuoneeseen jonne olen levittänyt kaikki tekemisen ympäriinsä. Siinä vaiheessa kun menen herättämään aikuista miestä ja sanomaan sille että jumalauta, näin pieniä lapsia ei jätetä yksin harhailemaan asuntoon ja tekemään ties mitä, kiehun niin että aivan sama onko sitä omaa aikaa vai ei. Vituttaa vaan niin loputtoman paljon. ap
mikä oli miehen nukkumaanmenolle selitys. No kato kun oli vähän tullut valvottua kun oli viikon itsekseen kotona ja emäntä lasten kanssa mummolassa. Että juu, onhan se tietty ymmärrettävää. Eihän mies mitenkään pysty tolla määrällä omaa aikaa järjestämään asioita niin, että jaksaisi mun vapaaillan pysytellä hereillä ja vahtia ettei juuri kävelemään oppinut tapa itseään.
Alue: Aihe vapaa
oman ajan puute hoituu tällä http://1i.fi/tauko :D