Miten olette päässeet ahdistushäiriöstä eroon?
Tuntuu et vaikka ois kaikki h yvin, aina pyörii mielessä kamalia ajatuksia. Olen yrittänyt olla ajattelemasta niitä, mutta ne ikäänkuin vain tupsahtaa päähän. Kaikista pahimmat on just katarstrofi ajattelu, lähimäisten menettämisen pelko, ja luulosairaus. Olen aina ollut aika herkkä ja alakuloisuuteen taipuvainen ihminen sekä murehtija
Kommentit (31)
Lopetin kahvin, alkoholin ja nikotiinin käytön.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeillä. Mene lääkäriin.
Pääsekö vain lääkkeiden voimin eroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeillä. Mene lääkäriin.
Pääsekö vain lääkkeiden voimin eroon?
No kyllä ne ainakin auttaa kestämään ajatuksia paremmin. Ei ole niin pakokauhuinen olo koko ajan.
Itselle tuli paniikkikohtauksia aiemmin, mutta nyt ei ole tullut.
Tietenkin kaikki mielekäs tekeminen auttaa myös, koska ajatukset saa muualle. Mutta kyllä mun mielestä hyvä tuki on lääkkeet, että pystyy edes tekemään mitään eikä ole täysin lamaantunut kaiken aikaa. Rauhoittaa ja tasoittaa mieltä.
Kaikki mikä vähentää kehon stressiä, on hyväksi. Krooninen kehon stressi pahentaa ja lisää hulluja ajatuksia. Olen joskus päässyt kärsimään yleisestä ahdistushäiriöstä ja pahin tapa millä pahensin omaa stressiäni oli katastrofiajatusten perässä juokseminen ja niissä vellominen sen sijaan että olisin vain antanut katastrofiajatusten tulla, venytellyt kireitä lihaksia samaan aikaan, hengitellyt ja rentoutunut ja antanut katastrofiajatusten mennä samaan aikaan.
Nyt kun elämä on stressitöntä, keho on rentoutunut, ei ole mitään katastrofiajatuksia. Jos sellainen tulee, se on vain ajatus. Toinen mikä pahensi aikoinaan ahdistusta, oli uutisten lukeminen. Some pahensi ahdistusta myös. Tietoisuustaidot ja läsnäolotaidot lievittävät ja ehkäisevät.
Kroonisen stressini alkulähde oli siis lopulta työelämän aiheuttama odotusten ja todellisuuden ristiriita. Stressistä vapauttajani oli rehellisesti sanottuna pitkäaikaistyöttömyys :) en valita koska olen elossa enkä kuollut!
Kokeile 2 vuorokauden vesipaastoa. Se resetoi dopamiiniresptorit, jonka jälkeen aivojen GABA-aineenvaihdunta voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Paastoa voi harjoitella tiivistämällä ensin syöntiaikaa 12 tuntiin, parin päivän päästä 14 tuntiin, sitten 16 ja 18 tuntiin. Joillekin tuokin jo auttaa, koska verensokeri pysyy tasaisempana podempään. Sokerit ja viljat kannattaa jättää vähemmälle, paasto helpottuu, kun verensokeri on tasaisempi. Verensokerin vaihtelut aiheuttavat joillekin ahdistusta eli kannattaa syödä vain matalan glykemiaindeksin ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Pilvellä.
Pilvi voi pahentaa jos paha ahdistus.
Kokeilin noita lääkkeitä mitä lääkäriltä sai, niin fyysisesti tuli kyllä lötkö olo, mutta älylaitteet jotka mittaa mun verenkiertoa ja näin, niin kertoo kovasta stressistä.
Eli ne lääkkeet aiheuttaa saman mitä huumeet ja alkoholi. Näennäisesti rauhoittaa mutta elimistön sisällä on tosi kova stressi ja se alkuperäinen stressi vain voimistuu.
Ei auta lääkkeet, ei teet tai mitkään aineet.
Ainoa minkä olen kokenut toimivaksi on sulkea silmät ja tehdä hengitysharjoituksia, mutta mun kaltaisella ihmisellä se tarkoittaa koko työpäivän mittaista istumista pimeässä huoneessa tehden sekunnilleen pelkkää hengitysharjoitusta. Olen niin paskana työelämästä.
Ja tällöinkin kello 20 lähestyessä älylaitteet havaitsevat stressipiikin kohoamisena. Tässä vaiheessa mun on parempi mennä äkkiä nukkumaan.
Joutuisin meditoimaan työkseni että elimistö rauhottuu. ideana on hengittää sisään 5s, ja pidätellään hengitystä 5s. Sitten päästetään ulos hengitys 8 sekuntia ja aloietaan alusta 5 sekuntia sisäänhengityksellä ja pidätetään 5s.
Pääsen valmiustilaan kovasta stressiaamusta 2h hengitysharjoitusten avulla. Pelkästään 2h menee että saan pykälän alas ja toiset 2h etä pääsen rentoutuneeseen tilaan ja lopu 2h pitää jaksaa ola paikallaan että palaudun.
Aika raskasta pelkästään rentoutuminen.
Eutanasiaa olen ajatellut ja katsellut maita missä se on laillista tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ammattitaitoinen terapia.
Ei ne auta. Ne antaa noi hengitysohjeet ja muut keinot, mutta kukaan ei voi auttaa sua. Sun pitäisi itse löytää se syy sille miksi keho reagoi niin.
Mulla menee kausittain enkä oo keksinyt, mikä ne aina laukaisee. No ehkä uupumus ja stressi ainakin pahentaa. Hirveä vaiva, tsemppiä toivottelen.
Kokeile ajatella että jos joku katastrofi tulisi, niin mitä sitten ? Maailma pyörii edelleen radallaan, jos joku kuolee niin sinä jatkat elämää, ei kannata murehtia etukäteen vaan vasta jälkeenpäin.
Escitalopram 5 mg/pvä riittää mulle, ei ahdista, ei paniikkia, en pelkää kuolevani mihin milloinkin. Olen todella kiitollinen tästä lääkkeestä, auttoi nopeasti enkä siitä enää luovu.
Säännöllinen elämä on helpottanut. Töissä en koe ahdistusta, mutta töissä en voi olla koko aikaa. Lääkitys helpottaa, mutta ei vie kokonaan. Rauhoittavat auttaa, mutta niitä ei kai saisi käyttää säännöllisesti. Olen tähän ikään mennessä kokenut kaikenlaista, silti se ahdistus/masennus nostaa päätään joka välissä. Kai se on vaan loppuun asti kärsittävä, harmi, että siitä joutuu mös läheiset kärsimään.
Kokeilin myös tuota hengitysjuttua. Ihan mahdotonta koska jalat puutuu ja jos sängyllä olet, niin voit nukahtaa ja se että miksi se toimii niin hitaasti.
Kolme tuntia meditointia on ihan kamala prosessi. Työpäivän verran on mun mielestä aika kohtuutonta. Että miksi?
Urheilemalla jos ei ole täysin psykoosissa.
Lääkkeillä. Mene lääkäriin.