Miten olette päässeet ahdistushäiriöstä eroon?
Tuntuu et vaikka ois kaikki h yvin, aina pyörii mielessä kamalia ajatuksia. Olen yrittänyt olla ajattelemasta niitä, mutta ne ikäänkuin vain tupsahtaa päähän. Kaikista pahimmat on just katarstrofi ajattelu, lähimäisten menettämisen pelko, ja luulosairaus. Olen aina ollut aika herkkä ja alakuloisuuteen taipuvainen ihminen sekä murehtija
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ajatella että jos joku katastrofi tulisi, niin mitä sitten ? Maailma pyörii edelleen radallaan, jos joku kuolee niin sinä jatkat elämää, ei kannata murehtia etukäteen vaan vasta jälkeenpäin.
No kyllä sitä kannattaa vähän etukäteenkin miettiä, jos on perintöä tulossa. Ettei joudu pulaan verojen ja maksujen kanssa.
Tekemällä elämästä rennompaa. Mutta tietyissä tilanteissa se voi tulla, ellei ole lähisukua auttamassa, vaikka kyyti. Suojaamalla itseään, rajat.
Vierailija kirjoitti:
Tekemällä elämästä rennompaa. Mutta tietyissä tilanteissa se voi tulla, ellei ole lähisukua auttamassa, vaikka kyyti. Suojaamalla itseään, rajat.
Kyyti on kylmää. Da!
Vierailija kirjoitti:
Urheilemalla jos ei ole täysin psykoosissa.
Psykoosihan on täysin eri kuin ahdistuneisuus
No heittäkää ne älylaitteet nyt ihan ensimmäiseksi menemään. Tuollainen itsensä tarkkailu sinällään on jo ihan sairasta. Kyllä minä ilman älykellojakin tiedän milloin olen nukkunut huonosti tai milloin väsyttää.
Lakatkaa pyörimästä sen oman navan ympärillä ja katselkaa ympärillenne, siellä se maailma pyörii. On pyörinyt ennen sinua ja tulee pyörimään myös sinun jälkeesi.
Ahdistushäiriö voi kertoa serotoniinin puutteesta aivoissa ja kropan hälytystilassa olemista, minulle on auttanut täydellisesti näihin molempiin ssri lääkitys sekä pitkävaikuitteinen beetasalpaaja
Ei kannata turhaan olla lääkevastainen vaan kokeilla vaikka tuollaista komboa, tietenkin ensin katsoa onko elämä yhtä hullunmyllyä ja korjata mieluummin se ensin rauhallisemmaksi
Keho ja ajatukset voivat olla niin kiihtyneessä tilassa että ajatukset eivät tunnu lakkaavan vaikka yrittäisi olla ajatelematta. Voi tulla tuntu että ajatuksiaan ei pysty hallitsemaan. Eihän niitä pystykään hallitsemaan koskaan mutta krooninen stressi on se ajaja loppumattomalle ajatusten virralle. Ja se ajatusten virta on stressin vallitessa aina negatiivisten ajatusten virta. Uhkakuvia kaikkeen nähtyyn ja luettuun ja satunnaisen säikähdyksen tullessa mielen tulkinta säikähdyksen aiheuttajaan on aina pahin mahdollinen uhkakuva. Kaikki aistiärsykkeetkin alkavat olla uhka.
Kaikki kirjoitettu on kroonisen megastressin merkki.
Vierailija kirjoitti:
Urheilemalla jos ei ole täysin psykoosissa.
Minulla urheilu vaan lisäsi stressiä iltaa kohden. Hankin hyvän kunnon ja treenasin.
Parhaimmillaan liikuin viikossa 15h keskmäärin kuitenkin 12h.
Sama kuin huumeilla ja alkoholilla sekä lääkkeillä. Tulee näennäisesti rento olo ja hyvä olo liikunnan jälkeen, mutta älylaitteet kertoo äärimmäisen kovasta stressistä joka kumuloituu.
Ei auta. Urheilu on sama kuin tupakat ja muut aineet. Elimistö vain stressaantuu lisää.
Pitkä 5-8h kävelylenkki tekee kyllä hyvää, mutta kukaan ei sellaista päivittäin jaksa tehdä. Menee samaan kuin meditaatio työpäivän verran. 2h kävely ei aiheuta mitään kuin nostaa stressipiikin ja viidn tunnin päästä laskee.
Kaikki kovasykkeinen liikunta on ehdoton no. Lääkäri totesi että verisuoni katkeaa päästä tolla menolla. Joten lopetin liikkumisen.
En ole päässyt koskaan eroon, iän myötä tosin on helpottunut. Mutta nyt yli 60-vuotiaana ahdistus on alkanut jälleen paheta voimakkaasti nimenomaan sen takia, etten enää jaksa töissä kuten aiemmin. Huomaan olevani paljon muita hitaampi ja asiat jäävät mieleen huonommin. Se jos mikä ahdistaa ja vie välillä yöunetkin.
Pilvellä, bissellä, röökillä ja kahvilla.