Elämä ei ole jatkuvaa voittamista. Se on itsensä haastamista, kehittymistä ja oppimista

Sanotaan että elämä on ikuista oppimista. Toki ahneus ja oppiminen ei kulje käsikädessä vaan silloin elämä jää elämättä. Mikäli oppiminen tapahtuu puhtaasta uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta, tällöin oppiminen on mukavaa.

Ihmisen tunnemuisti on vahvin muistiaines. Rationaalinen työmuisti vahvistuu älyllisen stimulaation avulla eli kaikkea ei sanota suoraan vaan päättelemisen kautta oivaltamalla.

Jokainen ihminen on tietyssä mielessä terveen itsekäs: hän tuottaa näin ollen mahdollisimman laadukasta jälkeä ja on siten ylpeä itsestään ja lopputuloksestaan mikä motivoi ihmistä.

Jos ahneus ja kylmyys vallitsee sielussamme, me vain tuhoamme ympäristöämme ja ihmissuhteitamme.

Helposti vertailemme ongelmiamme keskenään ja polarisoimme omgelmia. Meidän täytyy nähdä jokainen asia omassa todellisuudessaan ja hahmottaa sen ominaispiirteet. Se auttaa meitä tulkitsemaan todellisuutta. Mikäli emme toimi näin, mielikuvituksemme ja tunteemme ottaa vallan ja täytämme puuttuvia aukkoja todellisuudesta keksityillä tarinoilla. Loukkaamme ja satutamme toisiamme, tilanteet eskaloituu ja tunteet kuumenevat kun järki on pois pelistä.

Siksi on tärkeää oppia sietämään stressiä ja kyetä kehittämään omaa resilienssiä ja ajattelemaan tunteen sijasta enemmän järjellä.