Tänään 40+6....

2kk sitten ja muistan vieläkin tuon tuskan, kun pikkuinen meni yli.

mulla piti käynnistää synnytys 41+6, mutta vauva syntyikin 41+3:) ainoa kakkajuttu tossa oli lopulta se, että kun meni niin paljon yli, niin vauva oli HUOMATTAVASTI isompi, kuin mitä arvioitiin. oli puhe koko ajan (vielä puolituntia ennen synnytystä) että MAX 3kg tulee pihalle ja lopputuloksena oli 56cm ja 4,5kg..

Meidän poitsu syntyi viikolla 41+2 ja olihan ne pitkiä ne viimeiset päivät! Supistelujakin tuli melkein kahden vuorokauden ajan, joten nekin koettelivat hermoja... Ei paljon naurattanut kaverin "ei sinne kukaan ole vielä jäänyt" -vanha vitsi. Selvisin parin romanttisen komedian ja suklaan voimalla.



Äitipolilta soittivat aikaa käynnistykseen juuri synnytysaamuna ja silloin oli kyllä hienoa vastata, etten taida tarvita käynnistystä, kun nämä supistukset tuntuu jo niin napakoilta.



Ketuttaahan se, mutta kyllä se sinunkin vauvelisi sieltä tulee, jaksamista!

Tää on niin tuskaa.. Olo on ollut tukala jo monta monta viikkoa (kohta monta kuukautta) ja kun esikoinen syntyi reilusti etuajassa, ehkä tuli kuviteltua, että eihän se yli mene...

Täällä nyt about neljä kk synnytyksestä, ja muistan elävästi kuinka vaan odotti ja odotti jotain tapahtuvan...



Käynnisteltiin, mutta siitä huolimattakin piti odotella vielä sairaalassa pari päivää, että pääsi "tositoimiin"...

Oli kyllä elämäni pisimmät päivät & tunnit, alkoi jo ahdistua.:)

Mutta kyllä kaikki se odottelu ja tuskastelu on sen arvoista! Tsemppiä.

Minulla vasta rv30+1. Perässä tullaan.

Tiedän miltä tuntuu :D Tää on yhtä tuskaa!! On supistellut jo niin monta viikkoa ja viimeset kaks viikkoa jomottanutki kunnolla että kyllä on jo kauan oltu varmoja että pääsee kohta synnyttämään...vaan ei.



Seksi,sauna,siivous,akupunktiopisteet,tulinen ruoka..kaikki kokeiltu,niin ja kävely.viimeksi tunti sitten kävin reippaalla kävelylenkillä,sain supistuksia aikaseksi mutta loppuivat sitten melkeen heti. Kyllä rassaa niin paljon ettei meinaa järjissä pysyä. Niin ja pelko siitä vauvan koosta...

En haluaisi vielä millään päästä eroon muhkeasta vatsastani, koska tämä on elämäni viimeinen raskaus :-(



Edelliset kuusi lastamme ovat syntyneet rv 37+3-39+6, ja olleet aika pienikokoisia, joten olen aina toivonut pääseväni yli lasketun ajan ja saavani reilunkokoisen vauvan.

Meidän lapset 3500g ja 51-52cm vaikka syntyivätkin vasta 41+3 ja 41+6.

En haluaisi vielä millään päästä eroon muhkeasta vatsastani, koska tämä on elämäni viimeinen raskaus :-(

Edelliset kuusi lastamme ovat syntyneet rv 37+3-39+6, ja olleet aika pienikokoisia, joten olen aina toivonut pääseväni yli lasketun ajan ja saavani reilunkokoisen vauvan.

Esikoinen oli 3,2 kg ja kuopus 4 kg.



Mutta oli kyllä tuskaa viimeiset viikot. Vaikka kuinka yritti tsempata (varsinkin kuopuksen kanssa), ei meinannut kärsivällisyys riittää. Ei vaikka voin ihan hyvin, ei ollut pelkoa jättiläisvauvasta tms., oli vain vaikea ryhtyä mihinkään tai odotella rauhssa, kun tiesi, että synnytys voisi alkaa hetkenä minä hyvänsä. Ja kun se ei kuitenkaan tuntunut alkavan sitten millään. (Kummankin kohdalla lopulta käynnistyi sovittua käynnistämispäivää edeltänävä päivänä).



Jaksamista ap:lle ja muille lasketun ajan ylittäneille!