Kannattaako/pitääkö miehelle kertoa lapsuuden "hyväksikäytöstä"?

kannattaisi ehkä ensin kertoa jollekin ammattiauttajalle, ja vasta kun olet päässyt asian kanssa sinuiksi niin sitten miehelle. Koska mitä ajattelisit jos miehesi kertoisi vastaavaa? Kokisitko että sinun pitää nyt ryhtyä hänen terapeutikseen ja kuuntelemaan kamalia lapsuudentraumoja? Sellainen ei välttämättä lähennä nimittäin.

ja ammattiauttajalle myös, ehdottomasti. Tuo on tosi traumaattinen kokemus.

olis sitä lääppinyt?

ja ammattiauttajalle myös, ehdottomasti. Tuo on tosi traumaattinen kokemus.

onko parisuhteen toisen osapuolen tehtävä hoitaa tätä traumaa?

Kerro jos haluat. En halua vähätellä, mutta ei tuo mitään maata kaatavaa ole. Kyllä mies pystyy tuon kuuntelemaan, ja tajuaa sitten paremmin sinua sängyssäkin.

mutta väistämättä tollanen vaikuttaa ihmiseen syvästi, se on hyvä tietää, mikä toista rassaa ja ahdistaa, eikö se kuulu avioliiton luottamuksellisuuteen? Mäkin käyn terapiassa mutta kyllä mun mies kyselee myös mitä kuuluu ja vastaan sille.

itse kerroin hyväksikäytöstä ja ei siitä mitään hyvää seuranut. Ei osannut tukea millään lailla ja ei kai ymmärtänyt koko juttua..

Mut siis raiskattu lapsena/teininä useampaan kertaan ja pakotettu kaikenlaiseen, jahdattu ja vaanittu. Lähinnä olen kertonut siksi, että mulla on aika paljon pelkoja ja estoja tuosta syystä. Miehen on hyvä tietää mistä panikoin. Esim. normaalit asiat kuten seinää vasten suuteleminen, lähetyssaarnaaja-asento tai kaulaan koskeminen saavat aikaiseksi niin kovan fyysisen reaktion (itku, raivo, väkivalta jne) että mies ei voi sitä tietää josen ole kertonut. Miehen pitää myös ymmärtää, että mun pimeän pelkoni, ja pelkoni pakettiautoja kohtaan ei ole vain lapsellista "söpistelyä" vaan ihan oikeasti en voi mennä pimeällä ylös yksin tai ohittaa sitä pakettiautoa läheltä.



Sinä et viestissäsi kertonut, että sulla olis mitään vastaavaa käytöstä tapahtuneen seurauksena, mutta silti kehotan olemaan puolisolla avoin ja rehellinen kaikista asioista. Suosittelen kuitenkin, että aloitat keskustelun vähän tunnustellen ja rennosti, koska monet miehet ahdistuvat tollasista kokemuksista, kun eivät mitään voi asialle tehdä. Kokeile siis ensin miten mies suhtautuu, anna aikaa sulatella jne ennenkun avaudut koko jutusta yksityiskohtia myöten.

Mut siis raiskattu lapsena/teininä useampaan kertaan ja pakotettu kaikenlaiseen, jahdattu ja vaanittu. Lähinnä olen kertonut siksi, että mulla on aika paljon pelkoja ja estoja tuosta syystä. Miehen on hyvä tietää mistä panikoin. Esim. normaalit asiat kuten seinää vasten suuteleminen, lähetyssaarnaaja-asento tai kaulaan koskeminen saavat aikaiseksi niin kovan fyysisen reaktion (itku, raivo, väkivalta jne) että mies ei voi sitä tietää josen ole kertonut. Miehen pitää myös ymmärtää, että mun pimeän pelkoni, ja pelkoni pakettiautoja kohtaan ei ole vain lapsellista "söpistelyä" vaan ihan oikeasti en voi mennä pimeällä ylös yksin tai ohittaa sitä pakettiautoa läheltä.

Sinä et viestissäsi kertonut, että sulla olis mitään vastaavaa käytöstä tapahtuneen seurauksena, mutta silti kehotan olemaan puolisolla avoin ja rehellinen kaikista asioista. Suosittelen kuitenkin, että aloitat keskustelun vähän tunnustellen ja rennosti, koska monet miehet ahdistuvat tollasista kokemuksista, kun eivät mitään voi asialle tehdä. Kokeile siis ensin miten mies suhtautuu, anna aikaa sulatella jne ennenkun avaudut koko jutusta yksityiskohtia myöten.

mietin (jonkinlaista hyväksikäyttöä myös itselläni takana) että jos seurustelisin miehen kanssa, jolla on tällaisen asian takia kauheita traumoja seksin suhteen, niin en varmaan haluaisi seksiä hänen kanssaan harrastaa. Sitähän tuntisi sitten aina itsensäkin ihan hyväksikäyttäjäksi jos toinen alkaa kesken kaiken parkumaan. Siksi en ole miehille näistä jutuista pahemmin kertonut enkä oleta että heidän pitäisi tällaisia asioita ymmärtää. Varmasti tuntisivat sääliä, mutta se ei ole mitä mieheltä tai keltään muultakaan haluan.

haluaa syvällisen suhteen, on pakko kertoa. Kamalaa olisi jos kumppanilla olisi tuollaisia salaisuuksia, ihan turhaan. Kyllä ihmisellä pitää olla edes joku joka tuntee hänet kokonaan!

haluaa syvällisen suhteen, on pakko kertoa. Kamalaa olisi jos kumppanilla olisi tuollaisia salaisuuksia, ihan turhaan. Kyllä ihmisellä pitää olla edes joku joka tuntee hänet kokonaan!

kertoa näistä asioista sitten kun on päässyt niistä yli ja sinuiksi niiden kanssa. Se sen sijaan on yleensä vain huonoksi parisuhteelle, jos toisen pitää toimia toisen kamalien traumojen ainoana kuuntelijana ja terapeuttina.

Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä iät ja ajat, parikymmentä vuotta, itsekään en ole enää mikään teini vaan ihan aikuinen nainen..

Lapsia on kolme ja perhe-elämä loistavaa, vaikkakin uraantunutta.

En ajattele lapsuuteni/nuoruuteni tapahtumia jatkuvasti, ne eivät ole ns. traumoja mutta mielessä kylläkin jatkuvasti nyttemmin, jostain syystä.

Tuntuisi vaan helpottavalta kertoa KAIKKI paska sille jota eniten rakastan.

Taitaa tosiaan vastauksista päätellen kuitenkin olla niin, että pidän hyvänäni..

jos on noin pitkä suhde niin voit ihan hyvin kertoa jos siltä tuntuu. Kertomatta kannattaa minusta jättää tuoreessa suhteessa. Tuskin tuo asia muuttaa miehesi mielipidettä sinusta mitenkään huonompaan suuntaan (kuten siis voi suhteen alussa käydä vaikkei mies sitä tarkoittaisikaan).

ja sinusta välittää. Teot eivät ole sinun syytäsi joten sinulla ei ole mitään hävettävää.



Haleja!

Aioin kirjoittaa, että älä kerro miehelle vaan terapeutille. Et voi odottaa mieheltä juuri oikeaa suhtautumista, koska hän ei ole ammattilainen eikä ennen joutunut vastaavaan tilanteeseen. Hän voisi mennä lukkoon ja sanoa jotain hölmöä, jota sinä et osaisi antaa anteeksi. Mutta olettekin olleet yhdessä pitkään ja olet kaikki vuodet pitänyt asian sisälläsi säästääksesi miehen ja suhteenne. Mielestäni olet tehnyt siinä aivan oikein. Nyt on kuitenkin aika kertoa. Ei se enää muuta miehen suhtautumista sinuun, etkä sinä enää menetä luottamustasi mieheen, vaikka tämä reagoisi väärin. Teillä on niin paljon yhteistä elämää takana, että voit luopua taakastasi. Miehelle kerrottuasi voit sitten miettiä, haluatko vielä puhua terapeutille.