Oliko lapsuudenkotisi rauhallinen?
Kommentit (34)
Kai se oli. Ei siellä kukaan oikein koskaan puhunut mitään ja kaikki olivat omissa oloissaan.
Kaaos! mitään riitoja tai muita konflikteja ei selvitetty. Paljon huutoa ja kaikki käsitteli riidat itsekseen omissa oloissaan.
Lähdöt johonkin helvettiä. Kaikki pyöri, tappeli ja huusi. Lopulta kaikki autossa, jossa vanhemmat jatkoi riitaa.
Ei ollut. Isä oli juoppo ja häijy humalassa. Ainaista räyhäämistä ja tappelua. Yöt levottomia ja kamalia.
Kesäisin istuin paljon lähimetsässä yhdellä kalliolla.
Talvella ei päässyt pakoon mihinkään muuten kuin sänkyyn peiton alle.
Terveisin 50-luvun lapsi, kai nykyinen buumeri sitten.
Sekä että. Veljieni asuessa vielä kotona 90- luvun alussa oli pidot kuin Italialaisessa juhlassa. Tunteissa ja sanoissa ei säästelty ja tapella nujuttiin. Minä paljon veljiäni nuorempana ja ainoana tyttönä olin kiusaamisen kohde. Nykyään vanhempieni ollessa iäkkäitä lapsuuden kodissani vallitsee rauha.
Oli kuin munankuorilla olisi kävellyt.
Olisi ollut, jos äiti ja isä eivät olisi aina karjuneet toisilleen.
Joo ja ei. Äiti oli yh, välillä työttömänä kun teki psykiatrisen sairaanhoitajan sijaisuuksia ja asuttiin taloudellisista syistä kaksiossa. Äiti nukkui olohuoneessa ja mulla ja mun siskolla oli toinen huone. Ahtauden takia riitoja oli aika paljon, etenkin ku mun ja siskon siisteyskäytännöt erosi kuin yö ja päivä. Lisäksi äiti ja sisko riiteli myös usein esim. siskon koulunkäyntiin liittyvistä asioista. Omaa rauhaa ei oikein saanut missään. Olisin hiljaisena ja syrjäänvetäytyvänä halunnut vain lukea ja pelata hiljaisuudessa. Muuta rauhattomuutta ei ollut, ei väkivaltaa, alkoholismia tms.
Uskovainen koti, jossa helvetti valloillaan koko ajan.
Kaikkea muuta kuin rauhallinen. Jälkikäteen ajateltuna kuin avohoitola. Oli mielentervysongelmia, alkoholismia ja kaikkea muuta mukavaa.
Rauhallista puuhastelua. Asuin pohjalaistalon yläkerrassa ja päivisin olin alakerrassa isovanhemmilla hoidossa. Navetassa käytiin, hoidin eläimiä apuna, haettiin puita ladosta, kyläiltiin naapureilla, kuunneltiin radiota. Ei alkoholisteja. Mummo opetti elämän viisauksia jotka tosin vasta myöhemmin ymmärsin.
Ei ollut rauhallinen. Väkivaltaa, poliiseja, taloushuolia, ruoan laskemista.
Ei hirveän rauhallinen ollut. Äiti ja isäpuoli riitelivät ajoittain melko paljon. Oli myös rauhallisempia hetkiä. Saimme myös siskon kanssa selkään jos ei puhetta ymmärretty. Sitä edelsi isäpuolen kova huuto.
Joo ei, alkoholisteja ja mt potilas. Vielä keski-iässä joskus miettii noita vuosia. Vaikka ne ovat niin lyhyt ajanjakso ihmisen elämässä, miksei ne voi olla pomppimatta mieleen. Turvattomuuden tunne kai teki myös läheisriippuvuuden aikuisuuteen.
Ei todellakaan ollut rauhallista. Äiti huusi 24/7 ja muut yritti vältellä sitä. Kummasti sitä oppi käymään vessassa vain kolmesti päivässä ja syömään silloin, kun äiti ei ollut huoneessa/kotona, kun täyty tota hullua vältellä. Ja siis 90% ajasta sille huutamiselle ei ees ollut mitään järkevää syytä. Vihaan vieläkin huutamista.
Ns. taiteilijakoti. Jengi tuli ja meni, viini virtasi ja tupakka paloi.
Koska muista ei tiennyt, niin ei osannut kaivatakaan.
Ei mua koskaan huonosti kohdeltu ja ruokaa oli kaapissa. Antaisin seiskan.
Oli se rauhallinen. Meitä oli 4 henkeä ja 2 koiraa alle 60 neliön kaksiossa, hyvin mahduttiin. Siskon kanssa jaettiin huone, se oli vaatekaapeilla jaettu niin, että molemmilla oli oma soppi. Vanhemmat nukkuivat olkkarissa. Vanhemmat kävivät töissä, iskä tuli aina puoli 4 kotiin ja teki ruuan. Äidin työaika vaihteli ja pääsi töistä 14 ja 18 välillä, oli 5min kävelymatka kotiin. Iltaisin äiti puuhasteli kotitöitä, iskä valmisteli ruokia tai leipoi tai rassasi jotakin korjausta vaativaa konetta ja luppoajat katseli tv:tä. Kukaan ei mesonnut eikä tapellut. Kesät oltiin mökillä, vanhemmat kävivät sieltä käsin töissä. Muistelen lämmöllä turvallista lapsuuttani.
Oli rauhallinen, tasapainoinen koti. Lämpöä, ymmärrystä ja viisautta. Ihana.
Ei vanhemmat riiteli ja äiti purki huutamalla turhautumistaan meihin lapsiin. Ikävä ja kireä ilmapiiri oli usein kotona.
Rauhallinen ei ole oikea sana kuvaamaan sitä. Meluisa, kaaosmainen, jatkuvasti ihmisiä tuttuja ja tuntemattomia, ei mitään rauhaa missään.