Oliko lapsuudenkotisi rauhallinen?

Ei ollut rauhallista. Minulla on kaksi isoveljeä jotka riitelivät koko ajan kaikesta. Ovien paiskomista, nyrkkiä seinään, tavaroiden heittelyä, mitä tätä nyt on. Äiti ja isä eivät riidelleet niin paljon, onneksi. 

Mistään ei puhuttu, vaan kaikki ongelmat lakaistiin maton alle. Minä vietin suurimman osan ajasta joko ulkona tai yksin huoneessani pelien tai kirjojen parissa. En ikinä kutsunut kavereita kylään. 

Sain myös veljeltä turpaan pari kertaa, eivätkä vanhempani reagoineet siihen mitenkään. 

Oli rauhallinen. Vanhemmat eivät tapelleet koskaan. Vieraita kyllä kävi kylässä. Siihen aikaan vieraat vaan ajoivat pihaan sopimatta etukäteen. 

Ei ollut kuin joskus,kun isä sai raivareita niin tavarat lenteli sitten huusi,solvasi ja pärräsi koko päivän ja illan välillä myös öisinkin,  näitä kausia oli useita jos sattui olemaan rauhallisiä hetkiä oli kokoajan sellainen jännitystila päällä että milloin taas räjähtää.

Aina sai pelätä.

Aika rauhallinen. Joskus kävi vanhempien vieraita lauantaina tai muu päivä. Kouluun lähdöt eivät olleet rauha.

Vierailija kirjoitti:

Kai se oli. Ei siellä kukaan oikein koskaan puhunut mitään ja kaikki olivat omissa oloissaan. 

Sama. Piti kyllä aina pelätä että isä alkaa huutaa, ehkä hiljaisuus johtui enimmäkseen siitä pelosta. Eli rauhallista oli, mutta väärällä tavalla. En muista että olisin keskustellut kertaakaan isosiskoni kanssa.

Ei, olen valvonut öitä kuunnellen vanhempien tappelua, tavaroiden paiskomista, lyömistä, potkimista. Olen etsinyt yöllä nitroja kun isä on kännissä riehuessaan saanut sydärin ja aamulla lähtenyt normaalisti kouluun. 
Myös lasteni isä oli välillä väkivaltainen kännissä, onneksi otin eron kun jossain kohtaa totesin, että tätä en halua omille lapsilleni. Nykyinen avopuolisoni on turvallinen ja rauhallinen mies

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kuin joskus,kun isä sai raivareita niin tavarat lenteli sitten huusi,solvasi ja pärräsi koko päivän ja illan välillä myös öisinkin,  näitä kausia oli useita jos sattui olemaan rauhallisiä hetkiä oli kokoajan sellainen jännitystila päällä että milloin taas räjähtää.

Tuo jännitystila on tosiaan rankkaa, ja siitä on todella vaikea päästää irti. Meillä oli ihan sama meininki, ja yksikin väärä sana saattoi johtaa raivareihin. Siinä oppii aistimaan muiden ihmisten mielialoja ihan todella herkästi. Kiva sitten aikuisena istua terapiassa yrittämässä päästä mielyttämisenhalusta ja liiallisesta kiltteydestä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Aika rauhallinen. Joskus kävi vanhempien vieraita lauantaina tai muu päivä. Kouluun lähdöt eivät olleet rauha.

Lisään vielä että radio oli joskus ainoa mölytoosa ja TV. TV oli kiinnikin. Mutta musiikki oli rauhallista verrattuna nykyrenkutukseen. Vanhemmat ihan fiksuja rauhallisia, paitsi suuttuessa ja ei tekokynsiä, ei heviä ym.

Koti oli turvallinen, muttei rauhallinen. Sisaruksia oli paljon joten vilskettä riitti. Vanhempani eivät riidelleet koskaan, ainakaan meidän kuullen. Näki selvästi heidän kunnioittavan toisiaan. Ruokaa, lämpöä ja rakkautta riitti aina ja jokaiselle. Sisarusten kesken oli pieniä riitoja, jotka riideltiin pois ja elämä jatkui kuten ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut.  Isä oli juoppo ja häijy humalassa.  Ainaista räyhäämistä ja tappelua.  Yöt levottomia ja kamalia.

Kesäisin istuin paljon lähimetsässä yhdellä kalliolla.

Talvella ei päässyt pakoon mihinkään muuten kuin sänkyyn peiton alle. 

Terveisin 50-luvun lapsi, kai nykyinen buumeri sitten.

Samat sanat, paitsi alkoholismia ei ollut. t. boomerin lapsi

Oli melko. Tosin aika paljon kavereita kyläili (meidän lasten), ym ym. Ja kun tultiin murrosikään, niin varmaan vielä enemmän menoa ja melskettä joka päivä kavereita ym kylässä.

Musiikki soi myös kovalla päivittäin... Myös pienempänä lapsuudessa.

Teini-iästä sitten vanhempi ja kumppani riitelivät aika paljon ja äänekkäästi ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kuin joskus,kun isä sai raivareita niin tavarat lenteli sitten huusi,solvasi ja pärräsi koko päivän ja illan välillä myös öisinkin,  näitä kausia oli useita jos sattui olemaan rauhallisiä hetkiä oli kokoajan sellainen jännitystila päällä että milloin taas räjähtää.

Tuo jännitystila on tosiaan rankkaa, ja siitä on todella vaikea päästää irti. Meillä oli ihan sama meininki, ja yksikin väärä sana saattoi johtaa raivareihin. Siinä oppii aistimaan muiden ihmisten mielialoja ihan todella herkästi. Kiva sitten aikuisena istua terapiassa yrittämässä päästä mielyttämisenhalusta ja liiallisesta kiltteydestä eroon.

 Mä en koskaan ole kunnolla päässyt yli miellyttämishalusta,  ihmiset on sit käyttänyt hyväkseen liiallista kiltteyttä,  opin kuulustelemaan ilmeitä, eleitä,liikkeitä, meillä saattoi pelkästään "vääränlainen" ilme laukaista raivarin.

Kyllä. Muualla ihan ihmetytti se melu ja melske. Hetken kivaa vaihtelua, muttei kauaa.