Ihan sama vaikka sais potkut

Kun pari vuotta sitten irtisanottiin, lähti melkein elämältä pohja pois. Luuseri, työtön, siivellä eläjä. Oli körisnystä olla muutama kk työtön häoeäpilkku.

Nyt kun on taas yt:t päällä, mieli on yllättävän rauhallinen. Rahaa on tullut mukavasti osakekaupoilla ja vaikka töistä ei tietoisesti halua lähteä vaikka varaa olisi (ainakin nyt joksikin aikaa), on tullut mieleen se, että joku pomo vaan säätelee tehokkuus nappeja ja diilaa optiot itsensä ja lähipiirinsä taskuun. Edellinen pomo lähti loppuiän varhaiseläkkeelle 40-vuotiaana. 

Kun muutenkin elämä on tällaista, miksi sitä itsekin pingottaa ja yrittää olla "hyvä, tuottelias kansalainen" ? Kuten vanha kunnon Irwin totesi, joku toinen kuitenkin sen ryyppää aikanaan.