Lue keskustelun säännöt.
"Päiväkoti kielsi etätyön, eikä työtä saa enää tehdä kuntosalilla"
10.01.2026 |
Kuulostaa jotenkin taantumukselliselta ja ristiriitaiselta kajaanilaisten ja monien muidenkin päiväkotien nykyinen linjaus, että lapsiryhmän ulkopuoliset työtehtävät ja syvää keskittymistä vaativat työtehtävät pitäisi tehdä päiväkotiryhmässä, siis lasten keskuudessa tai vähintäänkin jatkuvassa valmiustilassa keskeyttää suunnittelu, arviointi, lukeminen, kirjaaminen, koulutuksen kuuntelu ja muistiinpanojen laatiminen yms. milloin vain resurssivaje vaatii sitä.
Hesarin artikkelissa ja aiheesta jatkuneessa yleisönosastokeskustelussa näkyy, etteivät työnantajat ja suurin osa kantaa ottavista suomalaisista ole itse tehneet vuottakaan töitä nykymallisen päiväkodin lapsiryhmässä varhaiskasvatuksen opettajan tehtävänkuvassa. Ihmiset eivät oikeasti tiedä eivätkä ymmärrä (tuskin edes haluavat tietää), mitä tuohon tehtävään pätevöittävä koulutus pitää sisällään, eivätkä sitä, miten ihmisen ajattelu, oppiminen ja asiantuntijatason kehittämistyö tutkimustulosten mukaan toimii.
Ei kukaan pysty keskittymään sekä yhteen lapseen että 12-21 lapsen lapsiryhmän ohjaamiseen samaan aikaan (esim. pelata lautapeliä neljästään ja valvoa vieressä tapahtuvaa vesivärimaalausta, eripuraista kotileikkiä, legorakenteluryhmää ja leluja tiloissa ympäriinsä kuljettelevien taaperoiden menoa). Sitten pitäisi samalla keskittyä vielä työtiimin moniammatillisen ryhmäpedagogiikan ja lakisääteisten kasvatusyhteistyötavoitteiden tukemiseen. Tietoisesti. Ja tavoitteellisesti. Kriittisesti arvioiden ja perustellen. Mallittaen.
Siinä samalla kuunnella etäkoulutusta, vastata sähköposteihin, kirjata vasuja, lukea kokousmuistiota, täyttää toimintasuunnittelun ja -toteutuksen portfoliota, päivittää turvallisuussuunnitelmaa, ohjata sijaisia, hoitaa lastensuojelun, neuvolan ja terapeuttien yhteistyöpuhelut ja kirjaukset, täyttää suomi toisena kielenä suunnitelmia ja lastennläsnäolopäiväkirjoja...
Jos opettaja tai ihan kuka vaan nykymaailman työntekijä tai opiskelija kuuntelee etäkoulutusta / palaveria / luentoa kuulokkeilla ja kulkee samalla luonnossa, salilla kävelymatolla, tekee lihaskuntoharjoitusta tai venyttelee, ehkä maalaa, kirjoittaa käsin, muovailee, neuloo sukkaa, haravoi pihaa, tekee lumitöitä tai pilkkoo salaattiin aineksia jne. on kyse nimenomaan oppimista tukevasta toiminnasta. Liikunta ja luova toiminta TUKEVAT etäkoulutuksen asiasisältöjen syväoppimista, eivätkä vähennä. Meluisasta LAPSIRYHMÄSTÄ vastaaminen ja yhdenkään lapsen samanaikainen ohjaaminen ei mahdollista muuhun keskittymistä, se vaatii koko aivokapasiteetin. Lapset vaativat täyden huomion. Samoin kouluttautuva tai ajatteleva työntekijä vaatii omalle oppimiselleen ja tekemiselleen täyden huomion.
Jokainen tämän maan pätevä opettaja tietää, ettei lapsiakaan nykyään opeteta istuttamalla heitä paikallaan kuuntelemassa vaan esim. kielellisiä ja matemaattisia taitoja opitaan nimenomaan liikkuen ja yhdistämällä luovaan toimintaan. Etäkoulutusten kuuntelu ja pohtiminen, vaativa suunnittelutyö, kriittinen arviontityö ja kehittymistyö tulee todellakin tehdä siellä salilla, luonnossa liikkuen, taiteillen, viihtyen, stressittä ja itseään prepaten luovalla tavalla.
Kommentit (22)
Miksei työpaikan etäkoulutusta voisi kuunneella salilla? Fyysiseen rasitukseen voi purkaa samalla ärsytyksen ja pöydän ääressä kököttämisen sijaan työntekijä pitää samalla työkunnostaan huolta. Jos koulutuksiin on pakollista osallistua, niin tuo salilla multitaskaaminenhan olisi bonuksen paikka ennemmin kuin rankaisun paikka.
Onpa huonosti ymmärretty yhtälö. Ei ihme, että Suomi näivettyy. Kaikki luovuus ja yrittäjähenkisyys kielletään perustuen typeryyteen, näköalattomuuteen ja kateuteen. Tausta-ajatus vaikuttaa olevan, että jos yyötrhtävästään nauttii tai itse kehittää jotain, niin silloin ollaan väärällä tiellä. Pomon pitää määrätä ja muut tekee, mitä määrätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinko siellä kasvatetaan tämän maan lapsetkin? Kieltämällä ja alistamalla hierakiaan? Onpa epäterve työpaikkakulttuuri, hyi yäk.
Vierailija kirjoitti:
Miksei työpaikan etäkoulutusta voisi kuunneella salilla? Fyysiseen rasitukseen voi purkaa samalla ärsytyksen ja pöydän ääressä kököttämisen sijaan työntekijä pitää samalla työkunnostaan huolta. Jos koulutuksiin on pakollista osallistua, niin tuo salilla multitaskaaminenhan olisi bonuksen paikka ennemmin kuin rankaisun paikka.
Onpa huonosti ymmärretty yhtälö. Ei ihme, että Suomi näivettyy. Kaikki luovuus ja yrittäjähenkisyys kielletään perustuen typeryyteen, näköalattomuuteen ja kateuteen. Tausta-ajatus vaikuttaa olevan, että jos yyötrhtävästään nauttii tai itse kehittää jotain, niin silloin ollaan väärällä tiellä. Pomon pitää määrätä ja muut tekee, mitä määrätään.
Ei koulutukset ole aikaisin aamulla tai iltapäivällä 13-14 jälkeen, jolloin monilla vakaopettajilla on suunnitteluaika.
Enkä mä ainakaan pystyis keskittymään koulutukseen kun samalla väännän mavea tai jalkaprässiä.
Kuulostaa typerältä. Kunhan työ tulee tehtyä niin muulla ei pitäisi olla väliä.
Mulla ainakin suunnittelu edellyttää tietokoneen, kynän ja paperin käyttöä. Tai askarteluvälineiden etsimistä ja valmiiks leikkaamista vaikeissa kohdissa.
Ei siinä lunta kolata samaan aikaan.
Vaikka mieluiten nukkuisin aamusuunnitteluajan eli 7-9 ja suunnittelisin oikeasti vaikka illalla. :D
Pääasia että tulee suunniteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on aloittajalta hämärtynyt päiväkotityön todellinen tarkoitus, siellä pitäisi olla lapsia varten ja vahtimassa ja opettaa ryhmässä olemista ja normaalisti syömistä. Ei pätemässä ja raporttia kirjoittamassa ja suunnittelemassa joutavia, ja vielä poissa työpaikalta.
Ei voi kuin arvostaa varhaiskasvatuksen henkilöstöä. Työ on niin monimuotoista ja haastavaa nykyään, että minä en enää kykene siihen. Itkettää, mutta olisin halunnut vaan jatkaa sitä vanhaa lasten päivähoitoa kodinomaisessa arjessa. Eli vanhemmat pääsevät töihin ansaitsemaan elantonsa ja me huolehditaan alle 7- vuotiaan lapsen tavallisesta arkipäivästä. Se maailma on kaukana jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin arvostaa varhaiskasvatuksen henkilöstöä. Työ on niin monimuotoista ja haastavaa nykyään, että minä en enää kykene siihen. Itkettää, mutta olisin halunnut vaan jatkaa sitä vanhaa lasten päivähoitoa kodinomaisessa arjessa. Eli vanhemmat pääsevät töihin ansaitsemaan elantonsa ja me huolehditaan alle 7- vuotiaan lapsen tavallisesta arkipäivästä. Se maailma on kaukana jo.
Tämä on se hoito, mistä haluaisin maksaa. Tämä varhaiskasvatus vain kusee kaiken kun resursseja tarvittaisiin moninkertainen määrä ja se hoidetaan nyt siten, että hoidon turvallisuudesta tingitään eikä perusasiat toteudu. Tärkeintä on turvallinen ja tuttu lastenvahti kun vanhemmat on töissä. Mahdollinen kehittävä toiminta on sitten täysin toissijaista JOS resursseja jää yli.
Meidän pitää istua nakottaa joka viikko kaksi tuntia ys-aikaa tyhjänpanttina, koska työnantaja ei luota, että suunnittelemme opetusta tarpeeksi, jollemme nökötä koulun ruokalassa yhtenä ryhmänä koko opettajakunta.
Siellähän ei sitten myöskään mitään saa suunniteltu, kun melkein sata ihmistä nököttää päiväkotijakkaroilla kaikuvassa hallissa.
t. yläkoulun opettaja, jolla liki 300 oppilasta ja parempaakin tekemistä olisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on aloittajalta hämärtynyt päiväkotityön todellinen tarkoitus, siellä pitäisi olla lapsia varten ja vahtimassa ja opettaa ryhmässä olemista ja normaalisti syömistä. Ei pätemässä ja raporttia kirjoittamassa ja suunnittelemassa joutavia, ja vielä poissa työpaikalta.
No missä se "päiväkotityön todellinen tarkoitus" määritellään? Lasten tarpeissa? Niiden vanhempien haluissa ja muistoissa omilta lapsuusvuosiltaan? Kuntatalouden säästöbudjeteissa virkamiespäätöksin? Tekoälyyn syötettyjen algoritmien loppuvastauksessa, jossa oli pyydetty kustannustehokas minimilaatu? Vahaiskasvatuslaissa? Yliopistojen tieteeseen perustuvissa koulutussisällöissä? Omaan virkaansa jumittuneen johtajatyypin mielivaltaisissa määräyksissä? Yksittäisen päiväkotityöntekijän omissa aivoituksissa? Lapsiryhmän dominoivimman lapsen päsmäröinnissä?
Koko ala on aivan täysi kaaos nykyään. Jokainen siellä huutaa ja hilluu miten milloinkin. Ei varhaiskasvatusta kukaan osaa tai pysty johtamaan mitenkään, se on ideologioiden vapaa taistelukentyä, jossa ihan jokainen koittaa pitää oman peppunsa edes jotenkin turvassa. Kuka milläkin keinolla.
Päiväkodin työntekijät ovat siellä töissä, että saisivat palkkarahat oman elämänsä mahdollistamiseksi. Ihan juuri samalla tavalla kuin joka ainoa muukin työntekijä tässä maassa. Ja työttömät tuillaan.
Päiväkotityö ei nykymuodossaan ole yhtään kenellekään kutsumus. Sieltä pois pääseminen varmasti on monelle kutsuva vaihtoehto. Sekä lapsille, vanhemmille, työntekijöille että johtajille.
Millainen ihminen pitäisi olla, että kestää työskennellä noissa Helsingin jättilaitoksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän pitää istua nakottaa joka viikko kaksi tuntia ys-aikaa tyhjänpanttina, koska työnantaja ei luota, että suunnittelemme opetusta tarpeeksi, jollemme nökötä koulun ruokalassa yhtenä ryhmänä koko opettajakunta.
Siellähän ei sitten myöskään mitään saa suunniteltu, kun melkein sata ihmistä nököttää päiväkotijakkaroilla kaikuvassa hallissa.
t. yläkoulun opettaja, jolla liki 300 oppilasta ja parempaakin tekemistä olisi...
No eikö se työnantaja voi arvioida sitä tehtyä työtä? Siis tarkastella itse, että millainen laatu opetuksessa näkyy? Eihän kukaan voi mitään opettaa, jos ei ole suunnitellut, miten sen tekee, milloin, kenelle, millä tavoilla ja miksi niin.
Kuka on suunnitellut tuollaisen hölmön ys-istunnon ruokalaan? Mihin se suunnittelu perustuu, eli siis mitä tuolla ruokalaistunnolla tavoitellaan ja minkä tiedon perusteella opetuksen laatutavoite saavutetaan parhaiten tuolla tavalla toimimalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän pitää istua nakottaa joka viikko kaksi tuntia ys-aikaa tyhjänpanttina, koska työnantaja ei luota, että suunnittelemme opetusta tarpeeksi, jollemme nökötä koulun ruokalassa yhtenä ryhmänä koko opettajakunta.
Siellähän ei sitten myöskään mitään saa suunniteltu, kun melkein sata ihmistä nököttää päiväkotijakkaroilla kaikuvassa hallissa.
t. yläkoulun opettaja, jolla liki 300 oppilasta ja parempaakin tekemistä olisi...
No eikö se työnantaja voi arvioida sitä tehtyä työtä? Siis tarkastella itse, että millainen laatu opetuksessa näkyy? Eihän kukaan voi mitään opettaa, jos ei ole suunnitellut, miten sen tekee, milloin, kenelle, millä tavoilla ja miksi niin.
Kuka on suunnitellut tuollaisen hölmön ys-istunnon ruokalaan? Mihin se suunnittelu perustuu, eli siis mitä tuolla ruokalaistunnolla tavoitellaan ja minkä t
Minun on mahdoton sanoa. Joka viikko kökötän täysin turhaan tuolla tuon ys-ajan, kun mieluummin esimerkiksi suunnittelisin oman aineryhmäni kanssa opetusta. Tai ihan kenen kanssa vaan vaikka vaihtaisin mielipiteitä ja ideoita eri luokista.
Ei, siellä nökötän. Peppu puutuneena.
Rehtori kai tuosta toteutuksesta vastuussa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin suunnittelu edellyttää tietokoneen, kynän ja paperin käyttöä. Tai askarteluvälineiden etsimistä ja valmiiks leikkaamista vaikeissa kohdissa.
Ei siinä lunta kolata samaan aikaan.
Vaikka mieluiten nukkuisin aamusuunnitteluajan eli 7-9 ja suunnittelisin oikeasti vaikka illalla. :D
Pääasia että tulee suunniteltua.
Haluan nostaa tähän esille pienen, mutta tärkeän osan varhaiskasvatusta, nimittäin perhepäivähoitajat, joilta vaaditaan kaikkea ihan samaa osaamista kuin päiväkodin työntekijältä varhaiskasvatussuunnitelmineen ja yhteistöineen, MUTTA siihen ei ole mitään suunnitteluaikaa. Piha kolataan ja hiekoitetaan aamulla omalla ajalla ennen kuin ensimmäinen perhe saapuu ja askartelujen valmistelut tehdään usein illalla omalla ajalla, samoin kuin ruokatarvikkeiden hankintakin seuraavan päivän ruoanvalmistusta varten. Palkka jäi taas tasouudistuksessa kauas muiden varhaiskasvatuksen työntekijöiden palkkatasosta. Etätyöstä ei tarvitse edes kuvitella kun ei sellaiseen ole mitään mahdollisuutta, vaikka kivahan se olisi käydä sellaisella ajalla kirjastossa ja askartelukaupassa.
Tärkeää samaa työtä teemme kaikki varhaiskasvatuksessa, mutta kovin eri lähtökohdista työnsuunnittelun suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei työpaikan etäkoulutusta voisi kuunneella salilla? Fyysiseen rasitukseen voi purkaa samalla ärsytyksen ja pöydän ääressä kököttämisen sijaan työntekijä pitää samalla työkunnostaan huolta. Jos koulutuksiin on pakollista osallistua, niin tuo salilla multitaskaaminenhan olisi bonuksen paikka ennemmin kuin rankaisun paikka.
Onpa huonosti ymmärretty yhtälö. Ei ihme, että Suomi näivettyy. Kaikki luovuus ja yrittäjähenkisyys kielletään perustuen typeryyteen, näköalattomuuteen ja kateuteen. Tausta-ajatus vaikuttaa olevan, että jos yyötrhtävästään nauttii tai itse kehittää jotain, niin silloin ollaan väärällä tiellä. Pomon pitää määrätä ja muut tekee, mitä määrätään.
Ei koulutukset ole aikaisin aamulla tai iltapäivällä 13-14 jälkeen, jolloin monilla vakaopettajilla on suunnitteluaika.
Enkä mä ainakaan pystyis k
Mutta eihän kukaan ole väittänytkään, että kaikkien pitäisi osallistua koulutukseen liikuntasalilla. Oli kyse siitä, että tajuaako ihmiset, että liikunta, luova toiminta ja työrauha tekevät hyvää ihmiselle ja hänen työtulokselleen.
Koska kaikki ihmiset ovat erilaisia toisistaan ja elävät jatkuvasti eri ikävaihetta ja elämäntilannetta omassakin elämässään olisi tämän tiedon oltava vähintäänkin perusymmärrys työnantajalta: 1. kun luotat kunkin palkkaamasi työntekijän kykyyn ja haluun olla oma itsensä ja tehdä työnsä itselleen ominaisella tavalla, prokkis menestyy. 2. kun esiinnyt kuin diktaattori, et luota kehenkään, olet pikkusieluinen ja pyrit rajaamaan muiden ammattilaisten osaamisen vain omaan rajoittuneeseen mielivaltaasi, ei työpaikkasi menesty vaan sieltä halutaan pois ja aiheutat kaiken sen pahoinvoinnin ihan itse.
Jos ei osaa olla treenaamatta työajalla, niin se kertoo elämänhallinnan ongelmista.
Kun ollaan töissä, ollaan töissä.
Toki voidaan mennä jenkkiläiseen malliin eli työpäivä kestää 10 h, mutta osa siitä on salilla käymistä ja hengaamista, mutta sitten ei parane valittaa, jos työpäivä on sen 10 h pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän pitää istua nakottaa joka viikko kaksi tuntia ys-aikaa tyhjänpanttina, koska työnantaja ei luota, että suunnittelemme opetusta tarpeeksi, jollemme nökötä koulun ruokalassa yhtenä ryhmänä koko opettajakunta.
Siellähän ei sitten myöskään mitään saa suunniteltu, kun melkein sata ihmistä nököttää päiväkotijakkaroilla kaikuvassa hallissa.
t. yläkoulun opettaja, jolla liki 300 oppilasta ja parempaakin tekemistä olisi...
No eikö se työnantaja voi arvioida sitä tehtyä työtä? Siis tarkastella itse, että millainen laatu opetuksessa näkyy? Eihän kukaan voi mitään opettaa, jos ei ole suunnitellut, miten sen tekee, milloin, kenelle, millä tavoilla ja miksi niin.
Kuka on suunnitellut tuollaisen hölmön ys-istunnon ruokalaan? Mihin se suunnittelu perustuu, eli siis mitä tuolla ruokalaistunnolla tavoitellaan ja minkä t
Tiedän vakaopettajia jotka toteuttaa lapsille vuodesta toiseen samat suunnitelmat, jotka toimi vuinna 1998. Heille suunnitteluaika on lähes turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei osaa olla treenaamatta työajalla, niin se kertoo elämänhallinnan ongelmista.
Kun ollaan töissä, ollaan töissä.
Toki voidaan mennä jenkkiläiseen malliin eli työpäivä kestää 10 h, mutta osa siitä on salilla käymistä ja hengaamista, mutta sitten ei parane valittaa, jos työpäivä on sen 10 h pitkä.
"Kun ollaan töissä, ollan töissä." Mitä tämä tarkoittaa? 1920-luvun tehdastyön linjastolla seisomista?
Maailma on muuttunut jo, ei "hitaasti muuttumassa". Internet on nimenomaan työkalu, se mahdollistaa työnteon paikasta riippumatta, siis etätyönä.
Opettajien koulutuksessa luetaan tutkimustietoa. Nykyinen tieto osoittaa, että lapset oppivat paremmin, kun opeteltavaan asiaan yhdistetään fyysinen liike, musiikkia tai luovaa toimintaa ja vaihtuvia ympäristöjä. Nykytutkimus tunnistaa aukottomasti, että ihmisten temperamenttieroilla on vaikutusta siihen, millaiset oppimistavat ja -ympäristöt sopivat parhaiten kenellekin.
Jos opettaja tuo tätä tietoa ja toimintatapaa työyhteisönsä käyttöön, on se palkitsemisen asia eikä rankaisemisen paikka.
Päiväkodit ja koulut ovat opetustoimen alsisia nykyään. Perustehtävä on oppia itsestään, maailmasta ja itsestään oppijana. Opetus perustuu tutkittuun tietoon.
Eli, kun on väline internet ja koulutustapa etäkouluyus sekä tieto "liikunta edesauttaa oppimista" ja kaiken lisäksi kyllin motovoitunut työntekijä, joka ymmärtää soveltaa näitä kaikkia yhdessä mennessään suorittamaan oppimista vaativan työtehtävänsä salille internet- ja korvakuuloketyökaluja hyödyntäen, on tämä toiminta erinomaisen hienoa ja moniulotteisesti vastuullista työtä.
Se ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin. Se lisää hyvinvointia ja osaamista tehokkaasti. Siihen pitää kannustaa.
Tuo opettaja kirjaimellisesti elää niin kuin opettaa. Häneen on helppo luottaa. Koska luottamus perustuu tieteellä, tutkimuksella ja näytöllä todistettavaan tosiasiaan.
Eikä kateuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa typerältä. Kunhan työ tulee tehtyä niin muulla ei pitäisi olla väliä.
Just niin.
Päiväkodeissa se on vaan niin, että opettajille on määritelty nykyään kolme eri työmääräysaluetta, jotka pitää kaikki hoitaa eikä millekään niistä ole työnantajan osoittamaa työaikarajausta.
Kun kysyt päiväkodin johtajalta, mitä jätetään tekemättä, koska lapsiryhmä on oaikalla koko työajan 7h 39 min / pv (tauko kokopäiväisessä työajassa on vain 10 min, ei ruokataukoa), niin et saa mitään vastausta.
Kun opettaja on pakollisessa suunnittelu, arviointi ja kehityämistyössä pois ryhmästä hänet lasketaan silti lapsiryhmästä vastuulliseksi. Siis joku lapsista häviää, loukkaantuu tai menehtyy tuolloin, olet vastuussa, vaikka olisit ollut toisessa tilassa.
Asiantuntijaverkostotyö on niin ikään pakollinen opettajan työnkuvaan kuuluva tehtävä, kuten asiakaspalvelu ja perhetyö, mutta nekin oletetaan tehtävän samalla kun vaihdat vauvojen vaippoja, syötät, siivoat oksennuksia, laulat ja leikität, kuljetat retkiryhmää liikenteessä, opetat pukemista, piirtämistä, laskemista ja leikkaamista.
En ymmärrä, miten suomalainen päiväkotityö on saatu 15 vuodessa ajettua noin huonoon jamaan. Ennen se oli ylpeyden aihe, nyt syvän häpeän ja surun aihe.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011726884.html
Eläkeläinen, entinen vanhan ajan lastentarhanopettaja kertoo muistojaan ajalta, kun yhteiskunta oli yhtenäinen, perheet pääosin samanlaisia, kaupat oli auki vain arkipäivisin ja työaikaan, ei ollut nettiä, ei älypuhelimia, ei kotitietokoneitakaan ja kaikki kulki hitaammassa, ennakoidussa rytmissä. Niin myös päiväkodit, jotka perustuivat sille ajatukselle, että yhteiskunta hoitaa pienipalkkaisten naisten työnä lapset kello 7-16, jotta naisetkin saadaan töihin toimistoihin, tehtaisiin, kauppoihin, kouluihin, sairaaloihin, ravintoloihin jne.
Nykyinen yhteiskunta ja politiikka vaatii, että varhaiskasvatus on asiantuntijatyötä.
Asiantuntijatyö maksaa paljon, se edellyttää korkeakoulutusta ja työlle osoitettavat tilat, resurssit ja toimivat välineet. Ennenkaikkea asiantuntijatyön johtaminen edellyttää johtajilta kykyä johtaa asiantuntijayhteisöä, korkeakoulutettuja osaajia ja laadukasta tiedontuottamista.
Nykyisiä päiväkoteja ja kokonaisia varhaiskasvatusorganisaatioita kuntatasolla johtavat keski-ikäiset ja vanhemmat virkahenkilöt, joiden oma työkokemus, osaaminen ja koulutustausta ovat auttamatta vanhentuneita ja jälkeenjääneitä nykyvaatimuksiin nähden.
Korkeakoulutetut opettajat eivät jää varhaiskasvatukseen ja päiväkoteihin töihin, koska
- palkka ei vastaa tehtäväkuvaa
- urakehitystä ja läpinäkyvää palkkakehitystä ei ole, vaan edut ja vallankäyttö perustuvat johtajahenkilön mielipiteisiin ja haluihin
- johtajat eivät osaa johtaa pedagogiikkaa
-johtajalla on usein matalampi koulutus kuin opettajilla tai johtaja on koulutettu lapsiryhmän ohjaamiseen eikä lainkaan moniammatillisen asiantuntijatyöyhteisön johtamiseen
- päiväkodeissa ei ole tiloja määrättyjen työtehtävien tekemiseen
-työtietokoneet ovat surkean huonot
-työturvallisuus ja -ergonomia eivät vastaa nykyvaatimuksia (melu, stressi, ruokatauot, työaikamuutokset, perehdytys, työpöydät ja -tuolit, valaistus, hygienia, nostot, eritealtistus, työvaatetus, fyysinen ja henkinen turvallisuus...)
- päiväkotiryhmiin palkataan aivan liian vähän henkilöstöä (1970-luvun mitoitus!), jolloin lasten turvallisuus ja oikeus laadukkaaseen opetukseen, hoitoon ja kasvatukseen asetetaan mahdottomaksi toteuttaa
- tilannetta ei korjata, eikä edes pyritä korjaamaan, vaikka se on nostettu toistuvasti leskusteluun vuodesta 2004 lähtien
- varhaiskasvatuksen surkeat työolot ajavat työntekijät työkyvyttömiksi ja pilaavat siellä vuodesta toiseen kärsivien ihmisten elämänlaadun ja terveyden