Saako pelkän tapailusuhteen hajoamisesta tuntea isoa surua?
Otsikossa kysymys. Kuukausien mittainen tapailusuhde päättyi kuin seinään. Saako siitä tuntea surua? Tuntuu että kukaan ympärilläni ei ymmärrä (harva tästä tosin tiesikään).
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Ei saa. Seuraava kysymys?
Selvä. Miksi ei saa?
Ei saa, vain oikeista kunnollisista suhteista saa.
Miksi ei saisi? - Itse en ole eläessäni ole ollut pidemmässä parisuhteessa ja kyllä minua surettaa se, että en ole eläessäni saanut edes mahdollisuutta elää ja olla pariuhteessa. - Omasta kokemuksesta tiedän, että ainakaan itselleni ei ole ollut helppoa saada pakkeja mutta ei myöskään antaa pakkeja ja kertoa tosielle, ettei meistä taida minusta olla yhdessä elämään jatkossa parisuhteessa. Ei vaikka pakit antaessani niihin on aina ollut mielestäni hyvät ja objektiivisestikin arvioiden hyvä ja perusteltu syy. - - - Viimeksio kun annoin, niin mielessäni velloi pitkään, että teinkö näin selväksi, että en koskaan tule saamaan mahdollisuutta parisuhteessa olemiseen. Silti en tekisin tänään tuskin mitään toiste. Mutta silti kaihertaa, että miksi juuri oma kohtaloni on elää vuodesta tosieen sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti saa surra.
Mutta missä mittakaavassa? Miten kukaan vuosia avo- tai avioliitossa ollut voi selvitä tällaisesta kun itse en meinaa selvitä tästäkään?
Et sä tarvii lupaa sun tunteisiin.
Miten voi olla mahdollista, että ihmiset ulkoistavat tänne omat tunteensakkin? Jo on tyhmyys huipussaan.
Kyllä mä oon aikoinani noitakin surrut. Se "olen taas aivan yksin" fiilis ei ole varattu pelkille pitkien avioliittojen loppumisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti saa surra.
Mutta missä mittakaavassa? Miten kukaan vuosia avo- tai avioliitossa ollut voi selvitä tällaisesta kun itse en meinaa selvitä tästäkään?
On surtava niin kauan kuin tarvitsee, omaan tahtiin. On kyse omasta rakkaudestasi ja elämäsi horisonteista. Voimia.
Miksi kokisit tapailusuhteesta surua?
Se oli tapailuun, ei varsinaiseen suhteeseen.
Tunteita saa tuntea. Oletan, että halusit vähän jotain enemmänkin tuosta kuviosta? Siksi sen loppuminen satuttaa? Hyvä hetki itsereflektiolle.
Vierailija kirjoitti:
Tunteita saa tuntea. Oletan, että halusit vähän jotain enemmänkin tuosta kuviosta? Siksi sen loppuminen satuttaa? Hyvä hetki itsereflektiolle.
Kyllä ehdottomasti halusin. Halusin parisuhteen.
Mä alan nyt vasta jotenkin päästä yli tapailusta, joka päättyi jo kesällä. Eikä edes tapailtu kun kolmisen kuukautta.
Kai se sattui, kun pitkästä aikaa joku sai tuntemaan innostusta ja uteliaisuutta elämästä, tuntui omalta ihmiseltä ja että ollaan samoilla taajuuksilla eri tavalla kun ton muun maailman kanssa.
Jotkut on herkempiä näissä kuin toiset, jotkut taas on ihan överiherkkiä.
Suhteiden päättymiset on aina olleet kamalia, vaikka ne olikin nähty jo, se on ihan v....n raastavaa.
Sit koitan miettiä sitä toista osapuolta. Ei se kaipaile, ei se itkeskele, ei se mieti "mitä jos", se jatkaa elämäänsä kuin ei mitään ihmeellistä olis tapahtunut.
Sit mä koitan ottaa oppia siitä toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Mä alan nyt vasta jotenkin päästä yli tapailusta, joka päättyi jo kesällä. Eikä edes tapailtu kun kolmisen kuukautta.
Kai se sattui, kun pitkästä aikaa joku sai tuntemaan innostusta ja uteliaisuutta elämästä, tuntui omalta ihmiseltä ja että ollaan samoilla taajuuksilla eri tavalla kun ton muun maailman kanssa.
Jotkut on herkempiä näissä kuin toiset, jotkut taas on ihan överiherkkiä.
Suhteiden päättymiset on aina olleet kamalia, vaikka ne olikin nähty jo, se on ihan v....n raastavaa.
Sit koitan miettiä sitä toista osapuolta. Ei se kaipaile, ei se itkeskele, ei se mieti "mitä jos", se jatkaa elämäänsä kuin ei mitään ihmeellistä olis tapahtunut.
Sit mä koitan ottaa oppia siitä toisesta.
Tämä mulle eka kokemus tällaisesta :/ Noinko kauan mun pitää kestää tätä, pitkälle syksyyn varmaan. Huh.
-ap
Ei saa. Seuraava kysymys?