Vaikea äitisuhde
Taustalla äidin alkoholismi (omasta mielestä ongelmaa ei ole) ja olen lapsuudessani/nuoruudessani kokenut turvattomuutta sekä laiminlyöntiä. Vanhemmiten olen yrittänyt ylläpitää suhdetta ja äitini isovanhemmuutta, mutta pettymykset ovat seuranneet toisiaan, olen äitini osalta kokenut välinpitämättömyyttä ja tunteideni mitätöimistä. Nyt olen vihdoin päättänyt vetää omat rajat, joita en halua enää rikottavan. Tilanne aiheuttaa surua ja syyllisyyttä. Muita kohtalotovereita/vertaistukea?
Kommentit (4)
Tee muutoksia hitaasti ja mutustele niitä rauhassa. Älä tee päätöstä joka satuttaa sinua itseäsi (suru ja syyllisyys) vaan rukoile viisautta ja johdatusta.
Ethän sinä edes tiedä, miksi olet olemassa. Joku saattanut r aiskata sinut äitiisi ja tämä on hoitanut r aiskauslasta vastentahtoisesti. Et siis varsinaisesti ole asemassa, mistä edes voisit vaatia ja syyllistää äitiäsi. Hän on saattanut antaa jo enemmän, mikä olisi ollut kohtuullista ja reilua.
Lisäksi et mainitse mitään isästäsi. Vastuu lapsista ei ole yksin äidillä, vaan se että puhut vain hänestä indikoi, että hän on kantanut sekä omansa että myös isän vastuuta. Jolloin oikea haukkumapuu voi olla se isä.
Älä siis lähde arvioimaan asioita, mistä et oikeasti tiedä mitään, ja tekemään tuomioita niiden perusteella. Rakasta äitiäsi sen verran mitä pystyt, mutta huolehdi myös omasta hyvinvoinnistasi.
Hienoa on, että olet pärjännyt elämässäsi ja saanut omiakin lapsia. Se on aina onnistumisen merkki, kun katsoo taakseen harmitellen, sillä se tarkoittaa että nykyhetkessä asiat ovat paremmin. Näin ei ole kaikilla. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on :)
Tuollainen käytös johtuu alkoholismista, hän ei ole vielä valmis kuntoutumaan ja ei myönnä ongelmaa. Sä voisit saada itsellesi vertaistukea.
https://www.al-anon.fi/