Lue keskustelun säännöt.
Ole hyvä itsellesi, ei kenellekään muulle?
09.01.2026 |
Noinko nykypäivänä ajatellaan? Onko ihmisiä jotka ajattelee noin? Ei ihme etten ole menestynyt elämässä koska yritän olla myös hyvä muille. Kyllä yhteiskunnassa pitää huomioida muut.
Kommentit (9)
Jos yrität olla hyvä muille, mutta samalla jätät omat tarpeesi huomiotta, niin joudut ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on pitää itsestään huoli ja vasta tämän jälkeen muista jos pystyy.
Yleinen pelko on, kun alamme tutustua omiin rajoihimme ja omaan tahtoomme eli myös vihan tunteeseen, että meistä tulee ilkeitä, itsekkäitä ihmisiä.
Tämä kertoo paljon siitä, miten meille on peilattu lupaa olla autenttisia itsejämme: ei mitenkään! Meille on useimmiten peilattu tarvetta, jopa pakkoa, olla kiltti ja alistuvainen, itseään piilotteleva ja omaa arvoaan vähättelevä, muista aina huolen pitävä kynnysmatto. Siitä on aitous ja hyvinvointi kaukana.
Kiltti ihminen joutuu piilottamaan omaa voimaansa muilta ja itseltäänkin. Hän ei tunnista omia rajojaan, koska yhteys vihan tunteeseen ja terveeseen aggressioon on heikko. Voimaa ei ole saanut olla, koska näkyvä ei ole saanut olla. Kaikilla muilla on aina helpompaa, jos olet mahdollisimman näkymätön ja muille kuitenkin aina juuri sopivasti.
Meillä on monenlaisia väärinkäsityksiä vihan tunteeseen liittyen. Monella myös liittyy paljon pelkoja vihan tunteeseen sekä oman voiman ilmentämiseen. Se on ymmärrettävää, sillä moni on joutunut elämään keskellä miinakenttää omassa perheessään, lapsena ja myöhemmin aikuisena.
Kun traumoja ja kipua on pitänyt piilottaa selviytyäkseen, ne ovat lopulta räjähtäneet ulos holtittomasti. Silloin on ollut kyse patoutuneen vihan purkamisesta, ei siis oman vihan omistamisesta. Monella on siksi ajatus ja vahva mielikuva vihan yhteydestä ilkeyteen, jopa julmuuteen ja väkivaltaan.
Aina ei tarvitse olla väkivaltaa, kun ilmapiiri on ahdistava. Itse ahdistun ns. painostavasta hiljaisuudesta, jossa on passiivis-aggressiivisuutta ja levottomuutta. Silloinkin on kyse patoutuneesta vihasta ja pahoinvoinnista, mikä ilmenee mm. arvaamattomuutena ja ilkeytenä.
Kun ihminen on ilkeä, hän voi aina pahoin. Hänellä on sisällään patoutunutta vihaa, mikä johtuu siitä että hän on traumatisoitunut rajattomuuden takia.
Siispä hyvinvointi voi löytyä vain rajojen kautta. Silloin voimme rentoutua ja luottaa siihen, että emme ole käveleviä pommeja. Hyvinvoiva ihminen ei ole ilkeä.
Kun tankki on tyhjä, se on tyhjä. Silloin on oltava terveellä tavalla itsekäs ja opeteltava rajoja, jotta tankki voi jossain vaiheessa alkaa täyttyä. Siihen menee usein paljon pidempi aika kuin moni ensialkuun luuleekaan.
Toipumisvaiheessa ihminen ei luonnollisesti halua viettää liikaa aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä mistä on kyse ja siten vähintään rivien välistä syyllistävät ja arvostelevat. Jotkut pitävät itsekkäänä, vaikka on kyse täysin eri asiasta: terveestä itsekkyydestä ja vihdoinkin omaan vastuunkantoon kasvamisesta. On katsottava peiliin ja laitettava happinaamari itselle.
Vastuunkanto onkin tällaisessa tilanteessa viisasta; on haettava apua ja uskallettava hidastaa ja pysähtyä. Kaikki eivät kuitenkaan niin tee, vaan jatkavat selviytymismoodissa elämistä, mikä on tavallaan kylläkin itsekästä. Ja samalla se liittyy sokeuteen: ihminen ei näe omaa kipuaan eikä tilannettaan, eikä siksi ota vastuuta sen muuttamisesta.
Jos et ole ensin hyvä itsellesi, et pidemmän päälle pysty olemaan hyvä muillekaan, vaan täytät toisten kautta omia tyydyttymättömiä tarpeitasi. Tällaisen sosiaalisen pelin kautta tarpeet eivät kuitenkaan koskaan tyydyty, eivät omat tarpeet eivätkä toisten todelliset tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voisi olla hyvä molemmille? Ihme kysymys.
En itse ole tätä mieltä. Tällainen kommentti on erään instagram sivulla
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole ensin hyvä itsellesi, et pidemmän päälle pysty olemaan hyvä muillekaan, vaan täytät toisten kautta omia tyydyttymättömiä tarpeitasi. Tällaisen sosiaalisen pelin kautta tarpeet eivät kuitenkaan koskaan tyydyty, eivät omat tarpeet eivätkä toisten todelliset tarpeet.
Mutta että vain hyvä itselle ja muista ei tarvitse välittää? Ei niin voi elää. Sairas elämänfilosofia. Koulukiusaajien elämänfilosofia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleinen pelko on, kun alamme tutustua omiin rajoihimme ja omaan tahtoomme eli myös vihan tunteeseen, että meistä tulee ilkeitä, itsekkäitä ihmisiä.
Tämä kertoo paljon siitä, miten meille on peilattu lupaa olla autenttisia itsejämme: ei mitenkään! Meille on useimmiten peilattu tarvetta, jopa pakkoa, olla kiltti ja alistuvainen, itseään piilotteleva ja omaa arvoaan vähättelevä, muista aina huolen pitävä kynnysmatto. Siitä on aitous ja hyvinvointi kaukana.
Kiltti ihminen joutuu piilottamaan omaa voimaansa muilta ja itseltäänkin. Hän ei tunnista omia rajojaan, koska yhteys vihan tunteeseen ja terveeseen aggressioon on heikko. Voimaa ei ole saanut olla, koska näkyvä ei ole saanut olla. Kaikilla muilla on aina helpompaa, jos olet mahdollisimman näkymätön ja muille kuitenkin aina juuri sopivasti.
Meillä on monenlaisia väärinkäsityksiä vihan tunteeseen liittyen. Monella myös liittyy paljon pelkoja vihan tunteeseen sekä oman voiman ilm
Mitä tarkoitat aggressiolla? Eikö se ole toksista?
Miksi ei voisi olla hyvä molemmille? Ihme kysymys.