Lue keskustelun säännöt.
Seiskaluokkalainen ja kotitalous
23.10.2011 |
Opettaja on antanut harrastuneisuuslapun oppilaille. Siihen on laitettava päivämäärä, ruoka minkä on tehnyt sekä kommentit ja allekirjoitus vanhemmalta.
Ihan kiva juu.
Mutta kun lapsi haluaa jatkuvasti olla tekemässä sitä sun tätä. Ja kuitenkaan ei hommasta selviä yksin ja keittiö on aina kuin pommin jäljiltä. Sekä se että ei tee vain itselleen, vaan me joudumme koekaniineiksi, eli syömään myös ne sotkut.
Kommentit (20)
Kai se nyt edes salaatin saa tehdä?
Meillä alle kouluikäsetkin tekee lihamurekkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se nyt edes salaatin saa tehdä?
Meillä alle kouluikäsetkin tekee lihamurekkeen.
Kun ihan taatusti tietää.
Saa tehdä salaatin, lihapullat, kakut ja vaikka mitä ikinä keksii. Mutta kun tekee, niin aina kuuluu: äiti, missä on....... jne jne.
Jos lapsesi tekee pahaa ruokaa, neuvo häntä.
Tosi kannustavaa! Mun vanhemmat oli onnessaan, kun tein yläasteikäisenä ruokaa.
auta lastasi, niin että se selviää aikuisenakin. On meinaan nyt viimeinen tilaisuus.
Ja miten voin opettajalle menevään lappuun kirjoittaa, että hyvin teki ihan itse, kun todellisuus on ihan jotain muuta.
Enkä ole kieltämässä tekemistä, ihana on kun tekee. Mutta kun tekisi ihan itse. Selviytyyhän se kotitaloustunnillakin, miksei kotona.
Et sekaannu: muistuta missä rasva ja mausteet säilytetään mutta lapsi tekee. Piste.
Ja lapsi mukaan kauppaan, kantaa ostoksia kotiin ja laittaa niitä paikalleen mutta ei; sun kultasi kun ei voi osallistua normaaliin perhe-elämään?
Se lapsi nyt tekee ruuan.
Anna vaikka valtaa valita välillä mitä tekee ja sinä vaan kerrot missä se sinappipurkki on, olisi kyllä jo korkea aika alkaa oppimaan missä mikäkin on!
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auta lastasi, niin että se selviää aikuisenakin. On meinaan nyt viimeinen tilaisuus.
Ja miten voin opettajalle menevään lappuun kirjoittaa, että hyvin teki ihan itse, kun todellisuus on ihan jotain muuta.
Enkä ole kieltämässä tekemistä, ihana on kun tekee. Mutta kun tekisi ihan itse. Selviytyyhän se kotitaloustunnillakin, miksei kotona.
opettaja on paikalla, ja neuvoa kysytään häneltä.
lapsen kanssa kun kerta on niin innostunut. Itse en osannut mitään muuta kuin salaatin tehdä kun kotitalous alkoi, siellä sitä sitten oppi ja kotona sain vapaat kädet. Ylä-asteen lopussa tein yleensä perheen ruoat ja sainpa vielä koulun lopussa Marttojen stipendin kotitaloudesta.
Olen aina ihmetellyt kun puhutaan uus-avuttomuudesta. Minun mielestäni koulun kotitalous tunneilla oppi kaiken tarpeellisen. Ehkä se kuitenkin siis vaatii että opittavia taitoja pääsee soveltamaan käytäntöön...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se häseltäminenkin vähenee, kun on pari kertaa tehnyt vaikkapa ne lihapullat, eikä mene niin ylikierroksilla ihan siitä, että pääsee tekemään jotain. Aika lapsia ne vielä tavallaan on seiskalla:)
Jos lapsesi tekee pahaa ruokaa, neuvo häntä.
Tosi kannustavaa! Mun vanhemmat oli onnessaan, kun tein yläasteikäisenä ruokaa.
pirtelöille yms kun en niitä muutenkaan syö.
Tänään halusi tehdä jotain outoja miniburgereita, mihin tuli ETIKKAA. En voinut jättää maistamatta, kun lapsi melkein itkua väänsi. Itse tuntui niistä tykkäävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että kerrot lapselle missä on paprikajauhe ei lueta ettei lapsi sitä tekisi. Ellet sinä nosta perää ja ota lapsen puolesta mutta mitä sitten jos kerrot mistä se jauhe löytyy?
Aloittakaa vaikka sillä että otatte kaikki raaka-aineet keittiönpöydälle.
Lapsi lukee listaa ja sinä olet siinä lähellä. On opettajakin luokassa mukana.
Olette kyllä aika pellejä.
3
Kai se nyt edes salaatin saa tehdä?
Meillä alle kouluikäsetkin tekee lihamurekkeen.
Kun ihan taatusti tietää.
Saa tehdä salaatin, lihapullat, kakut ja vaikka mitä ikinä keksii. Mutta kun tekee, niin aina kuuluu: äiti, missä on....... jne jne.
anna ihmeessä lapselle sitä mitä hän kaipaa. huomiota, kiitosta ja tukea. Mitä sitten jos kyselee koko ajan? Ehk äsen on pakko kun sen kanssa ei muuten jutella? Kuulostatkin aika tympääntyneeltä teinin äidiltä. Edelleen sanon, nää on nyt sun viimeisiä tilaisuuksia ottaa homma haltuun lapsesi kanssa ennen kuin kaikki menee pitkällä tähtäimellä päin helvettiä. Usko vaan, kohta se ei edes yritä puhua sulle enää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi tekee pahaa ruokaa, neuvo häntä.
Tosi kannustavaa! Mun vanhemmat oli onnessaan, kun tein yläasteikäisenä ruokaa.
Ei se ole pahaa, mitä lapsi tekee. Mutta en halua olla koekaniinina pirtelöille yms kun en niitä muutenkaan syö.
Tänään halusi tehdä jotain outoja miniburgereita, mihin tuli ETIKKAA. En voinut jättää maistamatta, kun lapsi melkein itkua väänsi. Itse tuntui niistä tykkäävän.
Ootko sä aikuinen ihminen ollenkaan? Tai sitten oot provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, äitihän tässä on taas tyhmä.
Niin, äitihän tässä on taas tyhmä
kun viestisi kuulostaa siltä, ettet haluaisi, että lapsesi haluaa tehdä ruokaa/leipoa.
Kyllä kaikki ymmärtävät, että sotku ärsyttää ja että aina ei jaksaisi olla neuvomassa, mutta kun kyse on oikeasti hyvästä asiasta, niin on vaikea ymmärtää sitä, miksi asia ärsyttää sinua noin paljon. Tuo kotitalousinnostusvaihe menee aika nopeasti ohi, kunhan kotitalous lakkaa olemasta uusi ja mielenkiintoinen aine koulussa. (Ellei lapsi ole niitä muutamia, jotka innostuvat siitä lopullisesti.)
Ehkäpä on aika kertoa lapselle, että hommaan kuuluu myös jälkien siivous. Eli vaikka ruoka on tehty niin nimeä ei tule paperiin ellei kokkausten jälkiä ole siivottu pois.
Ja neuvot lasta mistä mikäkin löytyy mutta et tee puolesta, yksinkertaista. Kyllähän lapsi kohta jo itsekin muistaa mistä mikäkin löytyy.
Eikö koulussa opettaja siivoakaan luokkaa? :D
Kyllähän nyt ÄITI ainakin siivoaa..
Ehkäpä on aika kertoa lapselle, että hommaan kuuluu myös jälkien siivous. Eli vaikka ruoka on tehty niin nimeä ei tule paperiin ellei kokkausten jälkiä ole siivottu pois.
Ja neuvot lasta mistä mikäkin löytyy mutta et tee puolesta, yksinkertaista. Kyllähän lapsi kohta jo itsekin muistaa mistä mikäkin löytyy.
Mä ja siskoni saatiin aikanamme puuhailla keittiössä mielin määrin, kunhan keittiö oli jälkeemme siisti. Toimi hyvin. Meidänkään äiti ei mielellään auttanut tai ohjaillut - sanoi, ettei kestä katsella sähläystämme. =) Jos kysyimme, hän kyllä auttoi, mutta antoi meidän tavallaan oppia itse. Tietysti olimme pienempinä olleet mukana puuhailemassa, että asia ei sinänsä ollut meille mitenkään ihan uutta.
Ja siihen omatoimisuuteen kannattaa kyllä opastaa muutenkin - säälin köksänopettajaa, jos kaikki parikymmentä kyselevät koko ajan asioita, jotka heidän vallan hyvin pitäisi tietää kysymättäkin.
auta lastasi, niin että se selviää aikuisenakin. On meinaan nyt viimeinen tilaisuus.