Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämellä: pidätkö äidistäsi?
Kommentit (73)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En erityisemmin. Tiedättekö ihmisiä, jotka ovat sinällään ihan ok, mutta et jaksa viettää heidän kanssaan aikaa.
Sanotaan, etten olisi missään tekemisissä, jos ei olisi äiti.
Mummina lapsilleni on ollut kyllä hyvä.
ei kuulunut mun elämään oikeastaan millään tavalla sen jälkeen kun olin 7v. Mulle se on nainen joka on mut synnytänyt. Joi itsensä hengiltä ja kuoli viiskymppisenä.
Ja hyvin pärjäsin, faija hoiti hommansa hyvin.
Kyllä, vaikka on ollut aina mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei välittänyt minusta lapsena, mutta aikuisena alkoi sitten kohdella siten, kuten olisi pitänyt kohdella lapsena. Olen 6-vuotiaasta asti huolehtinut itsestäni, joten ei paljon kiinnosta 50-vuotiaana äidilliset neuvot mitä vaatteita pitää pukea päälle, kun ulkona on kylmä jne.
En pidä. En olisi missään tekemisissä, jos ei olisi ns. pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pidä. En olisi missään tekemisissä, jos ei olisi ns. pakko.
Miksi sinun on ns. pakko olla tekemisissä äitisi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä, mutta eivät omat lapsenikaan pidä minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä. En olisi missään tekemisissä, jos ei olisi ns. pakko.
Miksi sinun on ns. pakko olla tekemisissä äitisi kanssa?
No just siksi laitoinkin ns. pakko koska ainahan voisi olla pitämättä yhteyttä mutta velvollisuudentunto pistää pitämään edes jonkinlaista yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuolemasta on 20v, kuoli nuorena. Meillä oli suht vaikea suhde, hänellä oli demoninsa jotka heijastuivat käytöksessään minuun, esikoiseensa.
Äitini on jo kuollut, mutta pidin hänestä. Muistan vain yhden pahemman riidan. Äiti oli ihminen josta kaikki pitivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei edes tiukkaa myöntää etten pidä.#ällöäitimyytti
Vierailija kirjoitti:
En pidä. En olisi missään tekemisissä, jos ei olisi ns. pakko.
Sinun ei ole mikään "pakko" pitää äitiisi yhteyttä, velvollisuudentunnettakin on vääränlaista. Lue kirja "kiltin tytön syndrooma".
En todellakaan. Kaikki, jotka tuntevat äitini todellisen luonteen, ymmärtävät.
Onko tosiaan niin, että ihminen joka tekee toisen eteen kaikkensa niin kiitokseksi häivytään elämästä?
Äitini nauraa tekonaurua, kun haluaa manipuloida. Muuten hän ei naura. Hän ei hymyile koskaan. Lista olisi noin sata sivua pitkä. Saatte arvata vastauksen kysymykseen.
Kaikki ovat liian kohteliaita vastatakseen.