Lue keskustelun säännöt.
Parhaat vinkit kehiin - Suhteeseen välttelevästi kiintyneen ihmisen kanssa
31.12.2025 |
Niin siinä kävi; Pari kuukautta sitten tapasin kiinnostavan tyypin. Aikuisia nelikymppisiä kumpikin menneisyyksineen ja kariutuneine liittoineen. Kiinnostus molemminpuolista ja sovittiin, että ei kiirehditä. Haasteena ollut yhteisen ajan vähyyskin, mutta se toisaalta toiminut hyvänä jarruna myös.
Tutustumisen alku omalta osaltani oli hyvin eri kun miehellä. Toimimme silloin hyvin eri tavalla.
Mies hullaantui ja uskalsi heittäytyä ihastuksen tunteeseen pian. Sitten alkoi tapahtua kahden kuukauden jälkeen vetäytymistä. Ei dramaattista, mutta selkeästi tämän havaitsin.
Itse puolestaan olin alkuun hyvinkin neutraalilla tarkkailumielellä. Ihastuminen tuli vasta jonkin ajan kuluttua ja yllättikin. Siinä vaiheessa, kun toinen alkoi hienoisesti vetäytyä alkoi itsestä tuntua, että tässä uskaltaisi avautua.
Nyt asia on nostettu toimestani suoraan pöydälle. Mies myönsi, että näin on käynyt usein. Kun alkaa ihastua enemmän, niin vetäytyy. Selkeästi suhdehistoria huomioiden menee lootaan "välttelevästi kiintynyt". Itse puolestani en ihastu helposti.
En hätäile. Selvästi tämä ei ole puhtaasti minusta johtuvaa. Itse olen sitä mieltä, että mies edelleen aidosti kiinnostaa ja hänessä on valtavasti piirteitä, joita arvostan ja kumppaniltani toivon. Tämä välttelevä kiintyminen nyt on sitten ominaisuus muiden joukossa.
Heitin pallon hänen kulmaansa; Kerroin, että en tahdo painostaa, mutta edelleen olen aidosti kiinnostunut. Vetäytymiselleen on varmasti hyvät syyt. Ja että koska en halua vaikuttaa ripustautuvalta, niin tarkastelkoon nyt fiiliksiään ja hänen asiansa on ehdottaa tapaaminen, kun siltä tuntuu. Näen tässä potentiaalia ja paljon hyvää, jonka päälle rakentaa.
Taustalla siis on miehellä petetyksi tulemista ja edellisin suhde oli kertomansa mukaan hyvin vaikea on-off suhde, jossa huudettiin, pakattiin tavarat ja siirryttiin ovet paukkuen omaan kotiinsa. Sitten tultiin takaisin, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. On myös hyvin pitkän aikaa asunut käytännössä itsekseen (lapset vuoroviikoin) ja kotinsa on linnansa. Harrastuksensa tärkeitä.
No: Kotini on minunkin linnani, kaipaan omaa aikaa, en halua suhdetta, jossa joka elämän osa-alue limittyy saman katon alle uusperheenä tmv.
Onko joku onnistunut pääsemään yli tämmöisestä parin kuukauden jälkeen ilmenevästä vetäytymisestä ja olisiko vertaistukea? Vähän on kuitenkin haikea olo nyt, kun itse oikeasti ei ole koskaan aiemmin tavannut ihmistä, jossa noin moni itselle tärkeä asia loksahtaa kohdilleen.
Kommentit (45)
Pari kuukautta on vielä aina lyhyt aika. Antaisin vielä jokusen kuukauden aikaa, mutta en enempää.
Olit rohkea, kun kerroit suoraan, ett olet tosissasi ja haluat oikeasti tutustua häneen. Nyt hän voi sitten olla itse aktiivinen ja näyttää, mitä hän haluaa. En kuitenkaan jäisi odottelemaan hirveän pitkäksi aikaa.
Tuo, että miehellä on on off -suhde historiassa, ei kerro hyvää. Nyt on vaarana, että teidänkin suhteesta tulee sellainen.
Tee selväksi, että et ole etsimässä mitään katsellaan -juttua vaan etsit oikeaa parisuhdetta. Jos hän on epävarma, se kertoo siitä, että hän ei kovin rakastunut. Jos tunteita ei ala kehittyä hänen puoleltaan, on parempi viheltää peli poikki.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: No. Aikaa ja vaivaa tuo tulee eittämättä ottamaan jos ylipäätään toinen on valmis mahdollisuuden edes antamaan. Jos ei. Niin eipä siinä auta mikään.
Ja itsekin olen hyvin eri ihminen kuin muutama vuosi sitten. Omat isoimmat mörköni ovat hylätyksi tulemisen pelko ja riittämättömyyden tunne. Joka nyt tässä tilanteessa on ihan tosi vaikea pitää aisoissa ja tästä tapailukumppanin reaktiosta erillään. Nämä omat mörköni juontavat siis lapsuudesta alkaen pitkään sittemmin kariutuneeseen liittoon. Kunnon pläjäykset terapiaahan tuo vaati itsellä.
Että viisikin vuotta sitten toimisin itse todella eri tavalla nyt; Ripustautuisin yrittäisin kahta kauheammin. Mutta kun ihminen vetäytyy; Se tarvitsee tilaa. Ja vähempi tässä itseään tulee satuttamaan sillä, että ei väkisin yritä. On kärsivällinen ja antaa toiselle aikaa, joka selvästi on kertonut, että tämä on tapahtunut aiemminkin.
Itse muistan pitkän liittoni lopun; Kun eropäätös oli jo tehty 1,5v ennen kuin käytännön lopulliseen riuhtaisuun oli voimat. Se kun ex-puoliso tiesi; Ero on ajan kysymys. Sanoin, että en halua että koskee tmv. Niin sitten kun oltiin yhdessä olohuoneessa ja lasten silmien edessä, niin tuli lähelle halaamaan jne. Tuntui ihan helvetin ahdistavalta ja kamalalta. Pakokauhu. Jota ei voinut lasten edessä huutaa. Tarrautui loppuun asti ex-puoliso. En halua, että itse aiheutan semmosta oloa kenellekään.
Tosiaan; Mies on komea, mulla on turvallinen ja huomioitu olo, on käsistään kätevä, elämän perustoiveet samat mm. lasten suhteen (lisää ei ole ei tule). Samoja kiinnostuksen kohteita. Omillaan asuneena ja teini-ikäisten tyttölasten isänä on toiminut siitä asti, kun lapset olleet pienet. Ei etsi itselleen piikaa, kokkia, siivoojaa. Ja tuntuisi olevan tunneälyä, empatiaa ja arvostan häntä. En missään nimessä tahtoisi ahdistaa, painostaa tai satuttaa.
Ei ehkä kannata.. sano miehelle että pidät hänestä ja olet kiinnostunut, mutta et halua taistella tuulimyllyjä vastaan. Jos hänelle on ok että eroatte, eikä hän ota enää yhteyttä, jätä asia sikseen. Se on parasta mitä voit itsesi puolesta tehdä.
Miksi te hyvät ihmiset otatte näitä ongelmavyyhtejä elämäänne, kun tasapainoisiakin kumppaneita on tarjolla? Jos haluat elämääsi draamaa ja pahaa mieltä, niin ole suhteessa tuollaisen kanssa. Mutta huomattavasti mukavampaa ja helpompaa olla ilman suhdetta, kuin tuollaisen kanssa. Jos on pakottava tarve parisuhteelle, se on silloin yleensä läheisriippuvuutta.
Ap: Tuota miettinyt itsekin. Että katselen tässä vielä kehittyykö tilanne mihin suuntaan seuraavan kuukauden tai kahden aikana. Jos ei niin ei. Jos pysyy vetäytyneenä, ei ehdottele tapaamisia, ei ole valmis käymään keskustelua naamatusten siitä, missä tässä mennään (ex-puoliso oli tällaisissa tapauksissa lukkoon menevä ja puhumaton, joka oli yksi isoimmista syistä eroon ja en pysty puhumattomuuden kanssa kyllä elämään). Viestitelty on joo ihan kuin aiemminkin, että semmosta totaalisesti liinat kiinni meininkiä ei ole - Siinä vaiheessa olisi peli jo puhallettu poikki. Arkisia kuulumisten vaihtoa lähinnä; Kurkistusta toisen elämään mitä siellä tapahtuu. Tsemppaamista jne.
Toista ei voi pakottaa. Ja jos tämä tähän jää, niin voin kiittää ja kumartaa. Itseäni en ala tässä tarpeettomasti hajottamaan. Sen tein jo ex-puolison kanssa. Minusta hyvä kohtaaminen silti. Semmoisia piirteitä ja asioita oli hänessä, joita en edes pitkän liiton aikana kokenut ja joita voin muistella ilolla. Toki tuota toivoo, että tästä solmusta päästäisiin eteenpäin, mutta en minäkään henkeä pidättele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap,
On teillä ankeaa.
Ei tuossa mitään rakastumista ole.
Jauhatte ikäviä asioita kuin olisitte viranomaisia tai kuulustelijoita jotain semmosia.
Tinderistäkö?
Elää elää. En viitsinyt lukea. Siinäs olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te hyvät ihmiset otatte näitä ongelmavyyhtejä elämäänne, kun tasapainoisiakin kumppaneita on tarjolla? Jos haluat elämääsi draamaa ja pahaa mieltä, niin ole suhteessa tuollaisen kanssa. Mutta huomattavasti mukavampaa ja helpompaa olla ilman suhdetta, kuin tuollaisen kanssa. Jos on pakottava tarve parisuhteelle, se on silloin yleensä läheisriippuvuutta.
Niin, sinä varmasti itse olet täydellinen ja ongelmaton.
Välttelevät harvoin muuttuvat parisuhdekelpoisiksi.
Osa heistä ratkoo omia päänsisäisiä ongelmiaan pettämällä kumppaniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Pari kuukautta on vielä aina lyhyt aika. Antaisin vielä jokusen kuukauden aikaa, mutta en enempää.
Olit rohkea, kun kerroit suoraan, ett olet tosissasi ja haluat oikeasti tutustua häneen. Nyt hän voi sitten olla itse aktiivinen ja näyttää, mitä hän haluaa. En kuitenkaan jäisi odottelemaan hirveän pitkäksi aikaa.
Tuo, että miehellä on on off -suhde historiassa, ei kerro hyvää. Nyt on vaarana, että teidänkin suhteesta tulee sellainen.
Tee selväksi, että et ole etsimässä mitään katsellaan -juttua vaan etsit oikeaa parisuhdetta. Jos hän on epävarma, se kertoo siitä, että hän ei kovin rakastunut. Jos tunteita ei ala kehittyä hänen puoleltaan, on parempi viheltää peli poikki.
Eikai kukaan nyt vielä parissa kuukaudessa rakastu, ihastumista se on vielä siinä vaiheessa. Eihän siinä vielä tunneta toisiaan paljonkaan.
Älä ainakaan ala pidättelemään itseäsi tai tuntemaan oloasi huonoksi toisen oikkujen takia.
Sitä sanotaan, että kommunikaatio on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Ei ei ei ei. Jos mies ei mene terapiaan ja aidosti ryhdy kohtaamaan ongelmiaan niin saat toimia vain terapeuttina on-off-suhteessa. Se kuluttaa sinut loppuun enemmin tai myöhemmin.
Hyvä parisuhde on eheyttävä kokemus, mutta se vaatisi siltä välttelevältäkin työtä ja itsensä kehittämistäbja kohtaamista. Yksin ei kukaan pidä suhdetta hyvänä tai edes pystyssä.
Kokemusta on, enkä voi suositella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te hyvät ihmiset otatte näitä ongelmavyyhtejä elämäänne, kun tasapainoisiakin kumppaneita on tarjolla? Jos haluat elämääsi draamaa ja pahaa mieltä, niin ole suhteessa tuollaisen kanssa. Mutta huomattavasti mukavampaa ja helpompaa olla ilman suhdetta, kuin tuollaisen kanssa. Jos on pakottava tarve parisuhteelle, se on silloin yleensä läheisriippuvuutta.
Ei me niitä etsitä. Musta tuntuu, että oon kuin joku pimeydessä loistava majakka näille ongelmatapauksille jotka lähtee mua kohti vaikka pysyn miten kaukana. Sitä ne on päässeet rantaan ja saaneet itsensä kasaan, niin ne hyppää kuivana ja iloisena veneeseen ja lähtee kohti tuntematonta parempaa.
Mulla oli tänä vuonna ihan täsmälleen sama kuvio. Ei sitä toista "oteta" kun se tunkee siihen elämään ja sit lähteekin livohkaan, just kun itse alkais uskaltaa tuntea että siitä jotain vois tullakin ja nyt taitaa olla hyvä ja tosissaan oleva tyyppi oikeasti.
Itse ei oikein voi valita, mitä se toinen päättää muutaman kuukauden kuluttua tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras vinkkini on, että ellei se kiintymyssuhdetraumaattinen ole A. aktiivisesti auttamassa itseään ja myönnä ongelmaansa täysin tai B. oikeasti täydellinen, kerran elämässä-kolahdus JA sinä täysin turvallisesti kiintynyt. Niin unohda koko juttu.
Nimim. Normaalissa suhteessa joitain vuosia enkä voi uskoa, että olen tosiaan, noh, "ihan normaali" ja olo on turvallinen.
Välttelevästi kiintynyt ex sai minut uskomaan, että olen jonkinlainen sairas hullu kun haluan liikaa ja ihan pimeitä asioita (rehellisyyttä ja luotettavuutta, avointa kommunikaatiota, läheisyyttä josta ei rankaista, omaa tilaa, tulevaisuuden suunnitelmia...).
Siis ajattelin lopulta hänestä erottuani jopa, etten ehkä voi seurustella kun olen niin sairas ja ripustautuva 😅
No en ollut. Nykyisen miehen kanssa asuttu vuosia yhdessä, molemmat saa tulla ja mennä rennosti, ei draamaa, ei pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Pari kuukautta on vielä aina lyhyt aika. Antaisin vielä jokusen kuukauden aikaa, mutta en enempää.
Olit rohkea, kun kerroit suoraan, ett olet tosissasi ja haluat oikeasti tutustua häneen. Nyt hän voi sitten olla itse aktiivinen ja näyttää, mitä hän haluaa. En kuitenkaan jäisi odottelemaan hirveän pitkäksi aikaa.
Tuo, että miehellä on on off -suhde historiassa, ei kerro hyvää. Nyt on vaarana, että teidänkin suhteesta tulee sellainen.
Tee selväksi, että et ole etsimässä mitään katsellaan -juttua vaan etsit oikeaa parisuhdetta. Jos hän on epävarma, se kertoo siitä, että hän ei kovin rakastunut. Jos tunteita ei ala kehittyä hänen puoleltaan, on parempi viheltää peli poikki.
Eikai kukaan nyt vielä parissa kuukaudessa rakastu, ihastumista se on vielä siinä vaiheessa. Eihän siinä vielä tunneta toisiaan paljonkaan.
Ei niin, mutta kyllä parissa kuukaudessa jo näkee, herääkö mielenkiinto. Tällä miehellä sitä mielenkiintoa ei ole kovin paljon herännyt.
Osa ihmisistä on sellaisia, että ihastuvat ihastumisen tunteeseen. Ehkä tälle miehelle kävi niin. Sitten tajusi, ettei syvempiä tunteita ole tulossa, kyllästyi, joku alkoi ap:ssä tökkimään, tai jotain vastaavaa, mikä sai perääntymään.
Itse en ehkä jäisi odottelemaan ihmeitä tapahtuvaksi.
🇺🇦🇮🇱
Se on sitten ihanaa kun välttelevästi kiintynyt mies itse ryömii jossain kohtaa takaisin pakovaiheensa jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja tuputtaa yhteisiä suunnitelmia. Ja juuri kun ne on aika toteuttaa, alkaa ukko raivoamaan miten kontrolloit ja vihaat häntä ja järjestää vaikka tyhjästä jonkun riidan, että pääsee pakoon. Rinse and repeat. Mahdollisesti myös pettää ja on siinäkin uhri kun oli niin ahdistunut ja on niin surkea, byhyy :D
Vierailija kirjoitti:
Se on sitten ihanaa kun välttelevästi kiintynyt mies itse ryömii jossain kohtaa takaisin pakovaiheensa jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja tuputtaa yhteisiä suunnitelmia. Ja juuri kun ne on aika toteuttaa, alkaa ukko raivoamaan miten kontrolloit ja vihaat häntä ja järjestää vaikka tyhjästä jonkun riidan, että pääsee pakoon. Rinse and repeat. Mahdollisesti myös pettää ja on siinäkin uhri kun oli niin ahdistunut ja on niin surkea, byhyy :D
Juurikin kuvaamastasi syistä välttelevät eivät ole parisuhteeseen kelvollisia.
Jos välttelevä oikeasti ja vilpittömästi haluaisi itsensä parisuhdekelpoiseksi, hän hoidattaisi itseään kuntoon ensin sinkkuna. Vasta sen jälkeen parisuhteeseen.
Tiedän -välttelevän kanssa 27 vuotta naimisissa olleena- että tämä ongelmallinen käyttäytymismalli tulee esille vasta parisuhteessa, mutta kyllä ihmisellä on joku vastuu itsestään, eikä kastaa koko pskaa kumppaninsa niskaan ja sitten mietitään, pitäisikö jotain tehdä.
Ap, onko mies miten tietoinen käyttäytymismallistaan? Jos on, mikä on hänen ajatuksensa, mikä on hänen roolinsa parisuhteessa tai mitä hän on ajatellut tehdä tälle tavalleen käyttäytyä? Mikä on oma kiintymyssuhdemallisi?
Itsehän pistän tapailun poikki välittömästi, jos huomaan miehessä välttelykäyttäytymistä. Ei toista kertaa samaa kivirekeä elämään enää koskaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te hyvät ihmiset otatte näitä ongelmavyyhtejä elämäänne, kun tasapainoisiakin kumppaneita on tarjolla? Jos haluat elämääsi draamaa ja pahaa mieltä, niin ole suhteessa tuollaisen kanssa. Mutta huomattavasti mukavampaa ja helpompaa olla ilman suhdetta, kuin tuollaisen kanssa. Jos on pakottava tarve parisuhteelle, se on silloin yleensä läheisriippuvuutta.
Ei me niitä etsitä. Musta tuntuu, että oon kuin joku pimeydessä loistava majakka näille ongelmatapauksille jotka lähtee mua kohti vaikka pysyn miten kaukana. Sitä ne on päässeet rantaan ja saaneet itsensä kasaan, niin ne hyppää kuivana ja iloisena veneeseen ja lähtee kohti tuntematonta parempaa.
Mulla oli tänä vuonna ihan täsmälleen sama kuvio. Ei sitä toista "oteta" kun se tunkee siihen elämään ja sit lähteekin livohkaan, just kun itse alkais uskaltaa tuntea että siitä jotain vois tull
Jos susta tuntuu, että jatkuvasti vedät puoleesi ongelmatapauksia, siihen on syynsä. Se_ei_ole sattumaa. Voisit tutustua esim vastinpariteoriaan.
Välttelevästä kiintymyksestä voi kasvaa turvallisesti kiintyneeksi hyvässä parisuhteessa, mutta taattua, helppoa ja mukavaa se ei ole. Puolisoni on nykyään ihan eri maata kuin aluksi ja suhde on hyvä ja turvallinen, mutta täytyy silti sanoa, että en jaksaisi yrittää uudestaan, jos toiste joutuisi tarpomaan saman suon läpi.