Lue keskustelun säännöt.
Nuoruuden ajan kiusaaminen ja yksinäisyys, eksyminen vääriin porukoihin
31.12.2025 |
Onko kellään kokemuksia vastaavasta?
Olin aika yksinäinen koko peruskouluajan. Toisen asteen tutkintoa suorittaessani sain joitain kavereita. Yksi oli minulle erittäin ystävällinen ja kutsui minut käymään. Kukaan ei ollut koskaan kutsunut minua kylään. Aloin viettämään aikaa hänen kanssaan ja tutustuin hänen kauttaan ihmisiin. Porukassa juotiin paljon ja muitakin päihteitä käytettiin. Koulusta lintsattiin ja sitä pidettiin coolina. Ensimmäistä kertaa sain huomiota ja koin kuuluvani joukkoon.
Monella oli mielenterveyden ongelmia ja tuntui että niitä ihannoitiin ja niiden varjolla välteltiin koulua ja töitä.
Lopulta löysin itseni ryyppäämästä ja kokeilemasta lääkkeiden väärinkäyttöä. Menetin itseni lähes kokonaan, mutta onneksi tajusin keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin, kun huomasin monien tippuvan yhteiskunnan kelkasta ihan kokonaan.
Meni siinä aikaa päästä jaloilleen, mutta se vaati yhteydenpidon lopettamista ihmisiin, joiden seura veti minua ns. huonoille teille.
Nykyään olen yksin, mutten yksinäinen. Käyn töissä. Minulle kävi lopulta hyvin, mutta monille muille kävi huonosti.
En syytä ketään kokemuksistani, mutta huomaan riskin syrjäytymiselle, jos taustalla kiusaamista ja yksinäisyyttä nuoruudessa.
Onko kokemuksia tai ajatuksia?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samankaltaisessa tilanteessa.
Minua kiusattiin koulussa vuosien ajan, ja vetäydyin unelmamaailmaan. Onneksi minulla on mukava koti vanhempieni luona, mutta nuoret tarvitsevat myös ikätovereita, ja jossain vaiheessa kuvitteelliset ystävät eivät enää riitä, eikä pako fantasiamaailmaan enää auta.
Tutustuin punkkareihin ja muutuin kirjaimellisesti yhdessä päivässä: kunnollisesta, ahkerasta oppilaasta tuli tunnettu koulupinnari. Onneksi olin pian valmistumassa ja sain vielä ylioppilastutkintoni.
Sen jälkeen seurasi kaaos, juhlin vain, käytin kaikenlaisia huumeita, lopulta myös heroiinia.
Jossain vaiheessa onnistuin lopettamaan. Nyt poltan marihuanaa vain viikonloppuisin enkä käytä enää kovia huumeita.
Minulla on myös työpaikka ja elän niin sanotusti normaalia elämää, mutta koulukiusaamisen jättämät henkiset arvet ovat jääneet.
Olen varma, että ilman kiusaamista en olisi koskaan joutunut sellaisiin piireihin.