Ranskalainen liitto
Sanotaan, että Ranskassa on yleistä, että avioliiton aikana molemmilla osapuolilla on rakastajia/rakastajattaria. Myös perhearvot ovat voimissaan samaan aikaan. Minua kieltämättä kiinnostaisi sellainen suhde, jossa saisi "salaa" nauttia muidenkin seurasta, mutta panostetaan myös tosissaan omaan liittoon.
Miksi täällä siitä monogamia-ihanteesta pidetään niin kynsin ja hampain kiinni? Liitto ei ole ns kunnollinen liitto, jos on muitakin osapuolia. Parempi kärsiä hammasta purren vaikka seksittömästä liitosta, kuin ajatella, että molempia voisi piristää pikku seikkailu jonkun muun kanssa?
Kommentit (3)
En tajua minäkään miksi pitää tehdä hampaat irvessä. Mutta itse en kaipaa mitään salaista taikka "salaista" siihen sivuun. En myöskään halua jakaa mitään niin intiimiä kuin seksuaalisuus, sellaisen kanssa joka käy salaa jakamassa sitä muidenkin kanssa.
Yksi ex on ollut joka oli sitten pettäjä. Hänelle se oli tosiaan jokin erillinen tarve. Oli jopa välillä "haluton" (seksiin, porno kyllä kelpasi) kotona mutta salaa piti saada pornoilla ja viestitellä muiden kanssa. Erosin hänestä mikä ei hänelle myöskään sopinut. Sitä ennen kysyin saanko minä harrastaa samaa kuin hän, tämä ei käynyt, hän raivostui. :/
Eli en toisaalta tiedä mikä hänelle olisi käynyt? Avoin suhde ei hänelle koskaan sopinut.
Nykyään olen yhdessä miehen kanssa jolla sama uskollisuuskäsitys ja joka on hyvin omistautunut minulle muutenkin. Jos tämä joskus muuttuu niin eroan mielummin kuin kärvistelen tai petän.
Kai tällaisista olisi hyvä olla avoimempia. Kaikki suostumuksellinen ja joka osapuolelle sopiva on nähdäkseni ok. Siitä ei saisi mennä kenenkään maine esimerkiksi jos paljastuu että ovat avoimessa suhteessa, poly, parinvaihtajia jne. Eikö se olisi vain hyväkin että siitä voi olla avoin? Löytäisimme me yksiavioisemmatkin toisemme ilman tuskallisia pettämiskokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Löytäisimme me yksiavioisemmatkin toisemme ilman tuskallisia pettämiskokemuksia.
 
Moni ihminen ajattelee esim siinä avioon mennessä olevansa yksiavioinen. Usein tältäkin palstalta saa lukea, että seksiä ei ollut vuosiin, ja kumppani ei silti anna lupaa käydä toisen luona. Onko siinä sitten järkeä kitua vuosikausia, no se on jokaisen henkilökohtainen päätös. Moni sortuu pettämään.
Eikö se ollutkin niin, että noin 50% kauan parisuhteessa olleista ovat pettäneet. Niin tuntuu, että se yksiavioisuuden ihannointi on lopulta enemmänkin vaaleanpunaisia haaveita. Ei tietenkään kaikkien kohdalla, mutta 50% on aika paljon.
Ap
Samaa ole joskus pohtinut. Voisiko katolinen uskonto vs. luterilainen historian saatossa vaikuttanut.