Löydän kyllä parisuhteen, mutta en ystäviä

Näillä tiedoilla sitä ei kyllä voi tietää mitenkään että mikä sinussa on vikana.

Sama juttu eli parisuhde (aviomies) on, mutta ei naispuolisia ystäviä. Syykin on selvä eli en mahdu siihen perinteiseen naisten muottiin, Tein lapsena mieluummin linnunpönttöjä kuin leikin barbeilla. Aikuisena menen mieluummin rautakaupan työkaluosastolle kuin vaatekauppaan. Pinkki väri on mulle ihan kauhistus. En "puhu naisten kieltä", olen kyllä yrittänyt, mutta ei se väkisillä tule, niin se näkyy myös sosiaalisessa elämässä. Ennen kuin kukaan kirjoittaa, että mieltymysteni perusteella olen jokin kirveellä veistetyn rekkalesbon näköinen, niin en ole, vaan ihan normaali nainen ulkonäöllisesti, pitkät hulmuavat hiuksetkin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu eli parisuhde (aviomies) on, mutta ei naispuolisia ystäviä. Syykin on selvä eli en mahdu siihen perinteiseen naisten muottiin, Tein lapsena mieluummin linnunpönttöjä kuin leikin barbeilla. Aikuisena menen mieluummin rautakaupan työkaluosastolle kuin vaatekauppaan. Pinkki väri on mulle ihan kauhistus. En "puhu naisten kieltä", olen kyllä yrittänyt, mutta ei se väkisillä tule, niin se näkyy myös sosiaalisessa elämässä. Ennen kuin kukaan kirjoittaa, että mieltymysteni perusteella olen jokin kirveellä veistetyn rekkalesbon näköinen, niin en ole, vaan ihan normaali nainen ulkonäöllisesti, pitkät hulmuavat hiuksetkin vielä.

Sama minulla. Naiset ovat aina vieroksunut. Olin lapsena poikatyttö ja sosiaalisesti (ja motorisestikin) kömpelö. Tuntui että nämä ns. normaalit tytöt häpeävät minua. Koska en koskaan päässyt kiinni naisten sosiaalisiin sääntöihin ja sanattomaan viestintään, en nyt aikuisenakaan osaa olla luontevasti muiden naisten kanssa. Tässä kohtaa tilanne on se että en ole 10 vuoteen edes yrittänyt ystävystyä keneenkään, jotta vältyn pettymyksiltä.

Kaunis nainen löytää helposti parisuhteen, mutta ystävien löytäminen on vaikeaa, koska miehet haluavat vain romanttista suhdetta kauniin naisen kanssa, ja muut naiset taas ovat kateellisia kauniille naiselle.

Ihan sama homma ja vuosiin en ole enää edes yrittänyt. Ainoat kaverit on työkaverit ja puoliso.

Koululla muut vanhemmat porukoissa ja minun kanssa tervehditään ja hymyillään muttei mitään sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu eli parisuhde (aviomies) on, mutta ei naispuolisia ystäviä. Syykin on selvä eli en mahdu siihen perinteiseen naisten muottiin, Tein lapsena mieluummin linnunpönttöjä kuin leikin barbeilla. Aikuisena menen mieluummin rautakaupan työkaluosastolle kuin vaatekauppaan. Pinkki väri on mulle ihan kauhistus. En "puhu naisten kieltä", olen kyllä yrittänyt, mutta ei se väkisillä tule, niin se näkyy myös sosiaalisessa elämässä. Ennen kuin kukaan kirjoittaa, että mieltymysteni perusteella olen jokin kirveellä veistetyn rekkalesbon näköinen, niin en ole, vaan ihan normaali nainen ulkonäöllisesti, pitkät hulmuavat hiuksetkin vielä.

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Lapsuudessani 1960-luvulla kaverit hoivasivat vauvanukkeja, mutta mulla oli nalle. Leikin minäkin kotileikkejä ja barbeillakin, kun kaveritkin niitä halusivat leikkiä. Kesät vietin kuitenkin aina ensin mummolassa ja mummon kuoleman jälkeen tätini luona. Naapurin Risto oli kesäisin mun "bestis" ja pääsääntöisesti tehtiin kaikenlaisia "poikien juttuja". Tai ei siis pääsääntöisesti vaan aina, koska siihen maailmanaikaan olisi pojille ollut noloakin tehdä jotain "tyttöjen juttuja". 

Hurahdukseni tietokoneisiin 1990-luvun alussa ja sen lopussa hurahdukseni ohjelmointiin ei sekään ollut asia, josta olisi juurikaan voinut kavereiden kanssa jutella. Joskus nuorena tuli meikattua, mutta ei enää vuosikymmeniin. Pukeudunkin mukavasti enkä naisellisesti. Niin ja kotini sisustuskin on jotain ihan muuta kuin suosituissa sisustusblogeissa tai naistenlehdissä on ja jos päivittäistavaroita ei lasketa, niin mun suosikkikauppani on K-Rauta :D

Mulla on kyllä naispuolisia ystäviä, mutta kaikki hekin ei-niin-perinteisiä naisia.