Keneltä se on pois, jos syön ja juon kauniisti?

Muilla ei saa olla mitään parempaa kuin itsellä. Ei edes tapoja ;)

koska joku heti sanoo, että lapsiperheessä ei ole aikaa kattaa, hän on väärässä. Jos lautaset laittaa pöytään, samalla vaivalla se kauniskin lautanen siihen kulkeutuu. Ruokailutilanne on paljon mielekkäämpi, kun on kauniisti laitettu. Jos mieheni tuo minulle iltateen TV:n ääreen, hän laittaa sen aina kauniisti tarjottimelle lautasliinoineen. Se on minusta suuri rakkaudenosoitus.

Haukutaan aina ap aiheesta riippumatta. Kaikenlainen etikettien noudattaminen tai tapakulttuurin tunteminen on snobbailua. Junttius on itseisarvo, enkä tarkoita tässä crocseja tms. vaan huonotapaisuutta.

Mekin ollaan esteetikkoja. Ei siinä ole sen enempää vaivaa kattaa nättejä yhteensopivia astioita ja serviettejä kuin eriparisia ja talouspaperiakaan. Haluan tehdä arjestakin kaunista, sitähän me kuitenkin suurimmaksi osaksi eletään. Ja jos se lisää meidän elämän mukavuutta, ei se tosiaan ole keneltäkään pois.

Joskus se on tunnelmasta pois. Ihmiset on vaivaantuneita puristien lähettyvillä, oli ne sitten minkä alan puristeja tahansa.

Miksi jotkut haluavat ylpeillä sillä, että haluavat vetää kaupan metripitsaa seisaaltaan tiskipöydän ääressä ja juoda maitoa päälle suoraan purkista?

Oletko pohtinut, mitä voisit tehdä mustavalkoiselle näkökentällesi?

Miten se on sinulta pois, jos joku pitelee viinilasia väärin tai ei yleensäkään pidä viinilasin pitelytapaa kovin tärkeänä asiana?

Joskus se on tunnelmasta pois. Ihmiset on vaivaantuneita puristien lähettyvillä, oli ne sitten minkä alan puristeja tahansa.

On tunnelmasta pois, ellei kateta nätisti. Kerran jouduin syömään jouluaterian niin, ettei ollut katettu paremmin, lapset tulivat ja menivät miten sattuu, ja olivat verkkareissa. En muuten ikinä halua kokea sitä uudelleen.

ja törmännyt samaan ongelmaan että uuhin ja aahin sijaan saakin päivittelyä että kuinka sä nyt näin paljon olet nähnyt vaivaa jne. Mulla ei kuitenkana ole mitään päähänpinttymiä että vain yksi lasimerkki kelpaa tms.

Ei ole lapsia, elättelen toiveita että ruokailutottumukset muuttuu, kun niitä tulee, koska tahtoisin lapsilleni kuitenkin opettaa hyvät käytöstavat jne.



Mutta vaikka miehen kanssa syödäänkin mitä sattuu, missä sattuu ja miten sattuu, niin mulla on kauniit astiastot kaapissa ja viimeistään jouluna otan sen kauneimman esiin :) JA ehkä juuri noista ruokailutavoista johtuen juon punkkuni aina viinilasista, pidän lasista oikeaoppisesti kiinni ja nautin! Istun meidän superkauniille sohvalle ja kuvittelen olevani vähän fiinimpi mitä oikeasti olenkaan :) Joten myönnän kyllä ihan rehellisesti että viiniä juodessa snobbailen. Se on kivaa!

ihanaa nähdä, että täällä on kaltaisianikin! Sinä, joka käytät kauniita asioitasi vain jouluna, mitä, jos ottaisit ne esille jo ny. Vaikka viikonloppuna. Siitä saa iloa, ja kauniit astiathan ovat käyttöä varten.



Itselläni on kauniita erilaisia posliinikulhoja, joita olen vuosien varrella saanut lahjaksi. Kun en ole niille oikein keksinyt käyttöä ja ne pölyyntyvät kaapissa, päätin, että voinhan käyttää niitä kissanruokakuppeina! Aluksi se tuntui kamalata tuhlaukselta, mutta mihin minä niitä säästelisin? Eivätkä ne rikki mene sen helpommin kissankaan käytössä. Voitte kuvitella, kuinka vieraat kauhistelevat, kun näkevät kissojemme syövän Arabian kulhosta. :)

Me herättiin joitain vuosia sitten siihen, että säästellään nättejä astioita kaapin perukoilla. Alettiin ihmetellä että mitä varten. Sitä, että kerran vuodessa voi niitä käyttää. Kerran vuodessa, ja sitä varten ostettu kalliit kauniit tavarat! Eikö niiden olisi parempi ilahduttaa joka päivä?



Ja nyt ne ilahduttaa. Kaikki pöytäliinat ja kangaslautasliinat ja hienot viinilasit on käytössä, jos ei nyt ihan joka päivä niin viikottain. Ja niistä on lupa nauttia!