Lue keskustelun säännöt.
Poikani on 17 ja edelleen paha ärrävika,tahtoo nyt vaihtaa nimensä
27.12.2025 |
Joka on siis Eerik. Joo onhan se karun kuuloista kun ärrä korahtaa,mutta mietin voisiko tuota silti vielä jotenkin hoitaa eikä tarvitse niin radikaalia ratkaisua,kuin vaihtaa koko nimi.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kai olet hänet jo lapsena vienyt puhevian korjaukseen, esim. juuri ärrävika parannetaan monesti kertakäynnillä terapeutin luona.
(kieli on suussa ärrää sanoessa samassa paikassa kuin ällässä. Siihen lisätään se ärrän surina, jota voi opetella erikseenkin.
Kyllä on käynyt puheterapiassa ja harjoituksia tehty myös kotona kun oli oli esikoulussa/ala-asteella.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko oikeasti harjoitelleet viikottain? D-kirjaimella harjoitellaan R:ää. Kieli menee samaan paikkaan ääntäessä. Mihin pojan kieli menee sanoessa r:än?
Vaihtakoon nimensä sitten. Pelkkää häpeää ollut koko nuori elämä.
Anna vaihtaa nimi. Minulla on edelleen r-vika vaikka olen 50 ja puolet lapsuudesta tein "kielikuppeja" ohjevihkon kanssa. Onneksi nimeni on tyyliä Tiina.
Jos on motivaatiota harjoitella, niin ärrän oikea täry voi löytyä helpostikin. Puheeseen vakiinnuttaminen vaatii sitkeyttä.
Mihin asti poika eteni koulun/eskarin puheopetuksessa?
T. Erityisluokanope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti harjoitelleet viikottain? D-kirjaimella harjoitellaan R:ää. Kieli menee samaan paikkaan ääntäessä. Mihin pojan kieli menee sanoessa r:än?
Viikottain? Puheharjoituksia kuuluu tehdä päivittäin. Ei niihin tarvitse kerralla laittaa aikaa, mutta tärkeintä on tuo jatkuvuus.
Halmi, ettei Jali-Petli koskaan pysty ostamaan Melsua tai Bemalia, ei myöskään Fellalia tai Polschea ilmeisistä syistä.
Joutuu tyytymään Audiin tai Volvoon. Tai Toyotaan, hellan jestas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti harjoitelleet viikottain? D-kirjaimella harjoitellaan R:ää. Kieli menee samaan paikkaan ääntäessä. Mihin pojan kieli menee sanoessa r:än?
Viikottain? Puheharjoituksia kuuluu tehdä päivittäin. Ei niihin tarvitse kerralla laittaa aikaa, mutta tärkeintä on tuo jatkuvuus.
Tottakai harjoitella pitää useamminkin, mutta lapsen pitäisi itsekseen ymmärtää harjoitella. Riittää, että aikuinen ohjaa kerran viikossa. Oma lapseni oppi vajaassa kuukaudessa r:n. Ei mitenkään surisuteltu ärrää, vaan kaikkea d Kirjailta. Di da du, diu saa duu. Sitten ihan ärrällä alkavia sanoja, mutta vaihdettiin tilalle d - kirjain. Duma, doska, dölli,...
Kylläpäs nyt on puheopettajia paikalla. Henkilökohtaisesti opin sanomaan ärrän vasta kun kielenjänne oli katkaistu kirurgisesti ja tietenkin päälle puheopetusta päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että saa vaihtaa etunimeksi Karri ja sukunimeksi Purra
Karri Purra
Kaikki luulivat että hän oli Eelik
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä syy vaihtaa nimi vaikka Eetuksi.
Itsekin ajattelin vaihtaa nimeni. Vaikka mitään puhevikaa minulla ei ole. Vihaan ja häpeän etunimeäni. Se on Satu. Tosi paska nimi. Miksi tuollainen on edes keksitty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna vaihtaa nimi. Minulla on edelleen r-vika vaikka olen 50 ja puolet lapsuudesta tein "kielikuppeja" ohjevihkon kanssa. Onneksi nimeni on tyyliä Tiina.
Vaihtakoon nimekseen Tavja
Anna vaihtaa, eihän se sinun nimesi ole. Liian moni vanhempi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen että lapsi haluaa vaihtaa nimensä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ajattelin vaihtaa nimeni. Vaikka mitään puhevikaa minulla ei ole. Vihaan ja häpeän etunimeäni. Se on Satu. Tosi paska nimi. Miksi tuollainen on edes keksitty
Mikä vika tuossa nimessä?
Ihan hyvin vaihtaa tai sitten kehittää lempinimi.
Toki virallisen nimen joutuu ajoittain sanomaan.
Itse olemme muistisairaan äidin kanssa vaikeuksissa kun hänellä on 2 osainen nimi josta käyttänyt vain ekaa nimeä. Nyt kun pitäisi kirjoittaa nimi paperiin ei enää onnistukaan kirjoittaa virallista nimeä.
Vasta aikuisena tajusin, että isäni ei koskaan osannut lausua r-kirjainta. Jotenkin hän osasi valita puheeseensa sellaiset sanat, joissa ei ärrää ollut. Eikä perheemme lapsien nimissä ollut r-kirjaimia, sattuneesta syystä. Isä käytti myös äidistä sellaista lempinimeä, jolla pystyi välttämään sen hankalan kirjaimen.
Saattoi olla jonkunlainen sukuvika, kun täditkään eivät osanneet kovin hyvin r-kirjainta.
Heidän lapsuutensa aikoihin, yli 80 vuotta sitten ei varmaan ollut puheterapeutteja olemassakaan, ainakaan tavalliselle kansalle.
Kai olet hänet jo lapsena vienyt puhevian korjaukseen, esim. juuri ärrävika parannetaan monesti kertakäynnillä terapeutin luona.
(kieli on suussa ärrää sanoessa samassa paikassa kuin ällässä. Siihen lisätään se ärrän surina, jota voi opetella erikseenkin.