Lue keskustelun säännöt.
mitä mieltä: kun vauva 5vk, mies poissa 5vk
01.11.2011 |
Meillä siis tilanne se, että ensi viikolla esikoinen 5 vkoa 'vanha', ja mies lähtee 5 vkoksi työmatkalle aasiaan. Mitä ajatuksia herättää? Suostuisitteko, pärjäisittekö? Pimeä syksykin! Kaiken lisäksi sellainen matka että lennot maksetaan itse, kulut saa sitten joskus takas..
Kommentit (26)
syyksi ei tarvita kuin yksi sana: KOLIIKKI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähtisin mukaan. Pakkaisin kamat ja painuisin Aasiaan. Jos siis vaan olis taloudellisesti mahdollista. Aika kökköä olis olla yksin kotona vauvan kanssa.
Täällähän on reippaita naisia, hienoa! Sitä minäkin ettei kovin tavatonta. Mä olen ite innoissani miehen puolesta, enkä jännitä omaa olemistani; päinvastoin, ero helpompaa kun on jotain muuta ajateltavaa. Mun on vaan moni työkaveri ja pari tuttua kauhuissaan ja sitä mieltä että en voi pärjätä, että mies ei sais lähtee, blaablaa ties mitä! Yhen työkaverin vaimo ei päästäny sitä viikoks kun lapsi oli jo 6kk.. Mukaan ei voida, kyseessä kiertomatka välillä alkeellisissakin oloissa. Mä käperryn mielelläni vauvamaailmaan mukavasti täällä! Mies lupas skypettää aina kun ovat netin ulottuvilla ja ehtii. Tsemppiä kaikille jotka ovat miehen työn takia yh!
ja positiivisella mielellä miehesi työmatkasta. Arki sujuu varmasti, pienen vauvan kanssa ei ole niin rankkaa vielä, kunhan muistat ylläpitää myös omia sosiaalisia kontaktejasi.
Pakko kuitenkin purkautua vähän, sillä minulla on todella traumaattinen kokemus aiheesta taustalla. Olin nimittäin samanlaisessa tilanteessa kuopukseni syntymän aikoihin. Traumaattisen tilanteesta teki se, että mies teki päätöksen työmatkalle lähdöstä yksin. Hän vain ilmoitti 3 viikkoa ennen synnytystä, että ei muuten by the way tulekaan synnytykseen vaan lähtee 5 viikoksi toiseen maanosaan. Yritin olla urhea, yritin hyväksyä asian ja kävin synnyttämässä kuopukseni yksin MLL:n hoitajan hoitaessa esikoistamme. Luotin että mieheni tulee jouluksi kotiin, 5 viikon kuluessa. Loppujen lopuksi miehen matka kesti 3 kuukautta, näki vauvamme ensimmäistä kertaa hänen olleessaan lähes 3 kk:n ikäinen.
Sairastuin tänä aikana aika pahaan ahdistukseen ja masennukseen ollessani totaalisen yksin haastavan uhmaikäisen ja vastasyntyneen kanssa. Mieheltäni en minkäänlaista tukea saanut edes hänen kotiin palattuaan. En edes rahallista. Eli mieheni matkallaan tienaamansa rahat eivät koskaan päätyneet perheemme hyväksi. Vieläkään en voi ajatella tapahtunutta tuntematta tuskaa, vaikka tästä on jo 5 vuotta aikaa.
Eroonhan midänkin liitto sitten päättyi. Meidän tilanne oli kyllä siinäkin mielessä erilainen kuin teillä, että kyse ei ollut mistään yksittäisestä työmatkasta, vaan mieheni matkusteli jatkuvasti, vaikka tiesi että se on minulle ja esikoisellemme hyvin rankkaa. Jotenkin vain tuo oli viimeinen niitti kaikelle, että jäin yksin kotimaahan synnyttämään ja pärjäämään täysin yksin, vastoin omaa haluani.
Joten neuvoksi sinulle, että varmasti tulet vauvan kanssa pärjäämään, mutta en suosittele ryhtymään moiseen raskaus/vauvahormoneissa, ellet ole aivan 100% varma siitä että haluat miehesi lähtevän työmatkalle ja että miehesi pystyy sinua tukemaan sekä poissaollessaan että vielä kotiin palattuaan. Toivottavasti hänkin ymmärtää, kuinka henkisesti koville juuri synnyttänyt nainen joutuu jäädessään yksin, eikä vähättelisi.
Mutta tsemppiä AP, tule kertomaan mitä päätitte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kamalaa siinä on? Joutuisit siis hoitamaan YHDEN VAUVAN joka nukkuu vielä pääsääntöisesti päiväunia reilusti eikä tarvitse juosta perässä..
Itse en lähtisi tod kieltämään...
sujuisi ihan hyvin. lapsia on kolme ja neljäs tuloillaan. muutenkin on niin että mies voi olla töissä monta päivää niin että vain nukkuu kotona. elio hoidan lapset muutenkin melkein kokonaan. omaa aikaa en kaipaa ollenkaan, se on mulle omaa aikaa kun mennään lasten kans hömpöttään kauppaan, parturiin tms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pärjäät!
En itse ymmärrä naisia jotka eivät päästäisi miestään edes baariin joskus viikonloppuna.
Toista ei voi kahlia. Vapautta molemmille mennä ja tulla. Vauva-aika toki sitoo ( jos imettää) enemmän naista mutta se menee NIIN nopeasti ohi ja on myös naisen oikeus päästä reissuun ym
lapsi on yhteinen projekti. En ikimaailmassa suostuis hoitamaan lapsia yksin(paitsi jos mies sairastuis yms).
Eikö teillä ollu toi matka tiedossa jo ennen lapsen syntymää?
Itse en "päästäisi" miestä lähtemään, mut tuskin mun mies lähtiskäöän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva oli vielä pienempi, meidän toiseksi vanhin. Pärjäsin. Ja sain toki hiukan apuakin, varsinkin silloin 5-vuotiaalta isosiskolta. Mikä ihmeen itse maksettu työmatka? Kyllä työmatkoilla pitäisi voida käydä, mutta siis toimenkuvan ja palkan vuoksi.
Vauva oli vielä pienempi, meidän toiseksi vanhin. Pärjäsin. Ja sain toki hiukan apuakin, varsinkin silloin 5-vuotiaalta isosiskolta. Mikä ihmeen itse maksettu työmatka? Kyllä työmatkoilla pitäisi voida käydä, mutta siis toimenkuvan ja palkan vuoksi.
niimpä. kulostaa vähän siltä, että apn mies on päättäny lähtee lipettiin. "Joo mä lähen tutkimaan dinosauruksia, se on sellanen mun oma pikku työmatka"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei pärjäisi omien lastensa kanssa. Outo ehdotus mennä johonkin isovanhempien luo loisimaan, sillä kotonahan on paras paikka olla.
Pärjäähän moni yksinholtajakin ilman apua ja tiedän monen jopa nauttivan elämästään.
Miksei pärjäisi omien lastensa kanssa. Outo ehdotus mennä johonkin isovanhempien luo loisimaan, sillä kotonahan on paras paikka olla.
Pärjäähän moni yksinholtajakin ilman apua ja tiedän monen jopa nauttivan elämästään.
jaa no jotkut hankkii niitä muksuja YHDESSÄ. Me ei eletä enää kivikaudella, myös naiset käy töissä jne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen työn takia, niin se olis ihan ok. Enhän mä siitä tykkäisi, mutta aikuinenhan mäkin olen ja pärjäisin varmasti ihan hyvin sen 5 viikkoa.
No ei kai se mikään valinnainen ole, jos kerran on työmatka? Toki syksy on kurjaa aikaa, mutta varmasti pärjäät. Jotkuthan on ihan totaaliyh:takin heti vauvan syntymästä.
oisko mahdollisuus mennä esim vanhempiesi luokse edes osaksi aikaa. sais isovanhemmat nähdä lastenlastaan paljon ja saisit ehkä vähän hoitoapuakin välillä.. ja seuraa(mitä itse ainakin kaipaisin tuossa tilanteessa)
Mies tuli kotiin 1,5 vuorokaudeksi/viikko.
Minä näin miestäni ja mieheni lapsensa siis kerran viikossa, mutta tilannetta kesti vuoden verran.
Kaikkeen sopeutuu, jos siitä ei tee itse ongelmaa.
Mä lähtisin mukaan. Pakkaisin kamat ja painuisin Aasiaan. Jos siis vaan olis taloudellisesti mahdollista. Aika kökköä olis olla yksin kotona vauvan kanssa.
Mieheni joutui viikko sitten lähtemään Brasiliaan työmatkalle kolmeksi viikoksi, sitten on viikon kotona ja lähtee kolmeksi viikoksi Kanadaan. Ei siis varmaan pääse synnytykseen mukaan, mutta eipä ole ensimmäinen kerta.
Miehellä on vuoden ajan ollut paljon eripituisia työmatkoja, joten olen jo tottunut hoitamaan katrastani ihan yksin. Hommat sujuu, kun vaan pysyy ruutiineissa.
Mitä se pimeä syksy tässä vaikuttaa? Totta kai sä pärjäät yksin vauvan kanssa. Sä selviät ihan siitä mistä sä haluat selvitä.
Voit "käpertyä" vauvan kanssa kotiin, jos siltä tuntuu tai sitten pyytää kavereita kylään tai vierailla heillä jne. Elät vauvan ehdoilla. Nukut kun vauva nukkuu jne. Käy jossain välissä valosaan aikaan ulkona kävelyllä ja kaupassa, mutta ei vauvaa ole esim. pakko ulkona nukuttaa (vain Suomessa vauvat nukkuu ulkona säässä kuin säässä).