Miksi uskonnollisuus vetää puoleensa?
Ei sinänsä Jumala, vaan uskonnollisuus. Eli säännöt ja tavat.
Onko se merkki siitä, että on jotenkin hukassa elämässä? Että kaipaa sellaista raameja elämäänsä, kun yleensä kaikki on lakien puitteissa sallittua. Ehkä myös kaipuuta yleisöön?
Jotenkin sitä ihailee sellaisia ihmisiä, jotka elää todella tiukkojen uskonnollisten sääntöjen mukaan, vaikka ei oikeasti todennäköisesti pystyisi samalla tavalla elämään.
Kommentit (15)
Suorittaminen.
Ansiotonta armoa on vaikea ottaa vastaan. Monille se kelpaa vasta kuoleman porteilla, ypeille ei sielläkään.
Vierailija kirjoitti:
Suorittaminen.
Ansiotonta armoa on vaikea ottaa vastaan. Monille se kelpaa vasta kuoleman porteilla, ypeille ei sielläkään.
Luterilaiset luulevat, että kaikki pääsevät taivaaseen ihan automaattisesti, uskoi tai ei.
Ihminen voi laiskotella js tehdä pahaa koko elämänsä ja väittää, että Jeesus maksoi jo kaiken, joten ei ole väliä tekeekö ihminen hyvää vai pahaa.
Luterilaiset ovat vääristäneet kristinuskon.
Luterilaisuus arvostaa työn tekoa.
Sitä niittää mitä kylvää
Luulen, että ne tuovat turvallisuudentunnetta epävarmassa maailmassa.
Ihmislajin kuolemanpelko ja taipumus toiveajatteluun pitää yllä uskontoja.
Mystiikka eli suora jumalyhteys on aika harvinaista ja kirkossakin vasta viimeisimpiä kehitysaskeleita (skeemamunkit). Suurin osa ihmisistä elää apinatasolla eli tärkeämpää on sosiaalinen vuorovaikutus. Valitettavasti tämä vaan johtaa siihen, että se apinatoiminta lisääntyy, eikä niinkään se jumalyhteys.
Jos haluaa lähemmäs jumalaa niin tulisi keskittyä nimenomaan sen henkilökohtaisen yhteyden kultivoimiseen ja se onnistuu parhaiten yksinäisyydessä. Skeemamunkit ovat käytännössä erakkoja. Toki etevämpien ja edenneempien seuraan hakeutuminen voi kiihdyttää myös omaa kehitystä.
Tavat eivät minua kiinnosta. Jumala taas kiinnostaa hyvin paljon.
Yleensä uskovaisuus tulee kyseeseen sellaisilla ihmisillä, jotka eivät halua kantaa vastuuta omasta elämästään ja tekemisistään, vaan sälyttävät sen esim. Jumalan tai muun mielikuvitusolennon harteille. Ei tarvi sitte ite miettiä mitään.
JouluTerttua mukaellen:
Itselleen kun vastaa niin saa sitten vastauksensa.
Siunattua joulun aikaa ja armon täyteistä uutta vuotta.
Helppo vastata: se tarjoaa ainoana maailmassa kestävää rauhaa. Tullut huomattua että kaiken voi menettää hetkessä. Eli usko tuo lohtua kun ketuttaa. Kirkko ja usko minulle eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä uskovaisuus tulee kyseeseen sellaisilla ihmisillä, jotka eivät halua kantaa vastuuta omasta elämästään ja tekemisistään, vaan sälyttävät sen esim. Jumalan tai muun mielikuvitusolennon harteille. Ei tarvi sitte ite miettiä mitään.
Jokaikinen ihminen on vastuussa omista tekemisistään, sanomistaan ja tekemättä jättämisistään. Jokainen tulee tekemään teoistaan tiliä Jumalansa edessä. Uskovat ovat tajunneet oman paskapäisyytensä ja sen, etteivät voi millään itseänsä puolustaa ja siksi he turvautuvat asianajajaan tuomiolla.
Vierailija kirjoitti:
Tavat eivät minua kiinnosta. Jumala taas kiinnostaa hyvin paljon.
Rituaaleissa on toisinaan piilovaikutuksia, jotka voivat tuoda sinut lähemmäksi jumalaa.
Epätoivo, tuska, pelko, ahdistus. Ei siihen muuta tarvita.
Up