22 v ja kuulokoje korvassa- miksi te tujotatte?

[quote author="Vierailija" time="10.10.2011 klo 13:52"]

eikö teillä ihmisillä ole muuta ja parempaa tekemistä? Ihan tarpeeksi vittumaista muutenkin potilasvahingon takia joutua kojetta käyttämään! Harmittaa miksi aina pitää töllätä niin pirusti, asialle mille en yhtään mitään itse voi....

[/quote]Moro!  Mä sain kuulokojeen noin 4 kuukautta sitten. Itkuksihan se meni ensin että ei hitsinpimpulat sentään musta ole tälläistä pitämään, vieläpä molemmissa korvissa! No kuitenkin alku vaikeuksien jälkeen pidän hiuksiani ponnarilla paikassa kuin paikassa, kojeet molemmin puolin päätä, siellä ne napottaa matkassa ja jos jotakuta kiinnostaa niin se sitten kiinnostaa. Näiden laitteiden kanssa kun pitää vaan tulla sinuksi. Ei kuulokoje ole yhtään sen kummallisempi apuväline kuin silmälasitkaan! Juuri eksyin tänne lueskelemaan sinunkin juttusi koska hain jotain nettifirmaa mistä voisi tilata tohon piuhaan jonkin roikkuvan ja kiiltävän korun! Mä ainakin haluun sellaisen :) Hyvää jatkoa ystäväiseni ja tsemppiä kojeen kanssa :)

Joo ap et oo ainoa, olen myös menettänyt kuuloni hoitovirheen vuoksi alle yksivuotiaana ja kuulolaitteet sain vasta lähellä kouluikää. Mulla on myös asperger ja adhd, todennäköisesti just sen takia, että sain kuulokojeet niin myöhään. Koskaan mulle ei siitä tulla mitään korvaamaan, eikä sairaala tule ikinä myöntämään tämän yhden pikku tapahtuman osuutta kuulovammaani. Koita oppia elämään asian kanssa niin unohdat lopulta kojeitten olemassaolon, ei niitä muita ihmisiä edes kiinnosta vaikka kuinka tuntuis et ne just niitä tuijottais.

No voi kyynel. Tyttäreni käyttää kuulokojetta. Hänellä tosin on ikää 17 kk. Tuijottajista emme välitä, mutta kysyjille vastaamme kohteliaasti.

Tyttäreni kuulokoje on muuten pinkki.

Mulla ei ole kojetta, vaikka sen tarvitsisin. Jotenkin vaan ajattelen, että pullonpohjalasit, hammasraudat, puhevika JA kuulokoje olisi vaan liikaa. Suurin osa ihmisistä olettaisi minun olevan kehitysvammainen, siis älyllisesti, vaikka oikeasti olen korkeakoulututkinnon suorittanut ihan fiksu ja ok näköinen kolmekymppinen nainen ja työskentelen vaativissa asiantuntijatehtävissä alalla, joka tunnetaan siitä, että opiskelemaan pääsy on aika hankalaa. Kahden suvun paskat geenit ovat vaan sattuneet tällä tavalla yhdistymään minussa. No, kun pääsen raudoista ja laseista (laserleikkaus), voin ehkä alkaa harkita kuulokojetta. Ei se jatkuva "Mitä? Mitä? Mitä sä sanoit en kuullut vieläkään?" myöskään varmaan anna kovin älykästä vaikutelmaa.

On muuten jännä miten paljon tuollaiset ulkoiset merkit siitä, että henkilö on jotenkin tapaa "viallinen" tai "vammainen" vaikuttavat. Kai se on joku primitiivivietti, joka sanoo, että vaikkapa se kuulokojeen kantaja ei ole seksikäs tai että se jolla on toisessa kädessä vaan 3 sormea on jotenkin älyllisesti vajaa. Itse törmäsin omiin ahtaisiin ajatusmalleihini kun pääsin/jouduin työn puolesta tekemisiin tuntemani todella kauniin naisen, sellaisen kaikkien himoitseman megabeiben, terveystietoihin. Naisellahan oli sairauksia ja kaikenlaisia terveysongelmia vaikka muille jakaa ja tuskin elää kovin vanhaksi. Sitä vaan automaattisesti oletti, että koska kyseessä on pitkä ja hoikka gasellinraajoilla ja bambinsilmillä, tummilla paksuilla hiuksilla ja kaartuvilla silmäripsillä ja täydellisellä iholla varustettu kaunotar, että tuo on varmasti fit ja terve. Ja todellisuudessa sisuskalut romuna ja lääkkeitä kourallinen aamuin illoin ja valtavia ongelmia elämänhallinnan kanssa.

varmasti tuntuu sinusta ikävältä, mutta ihmisillä on tapana kiinnittää huomiota erikoisiin tai poikkeaviin asioihin. se ei tarkoita että kukaan kuitenkaan ajattelisi mitään pahaa. Ihan samalla tavalla saatettaisiin tuijottaa, jos korvassasi olisi suuri kimalteleva korvakoru, lävistys, tatuointi, luomi, arpi tms. Jonkun korun tuijotus ei tietty varmaan tuntuisi niin pahalta, koska olisit sen itse halunnut.

Yritän olla tuijottamatta, mutta en voi sille mitään jos huomaan jotain erikoista ja sen jälkeen vilkaisen vielä uudelleen.

mutta tuntuu niin pirun pahalta välillä, tekee lähnnä mieli ottaa koko pirun vehje pois korvasta, heittää koko paska maahan ja hyppiä sen päällä! ja jotenkin kai asia olisi helpompi hyväksyä jos olisin syntynyt kuulovammaisena...

ap

Sitten se ei näy ihan heti.

toivon nyt iha noikeasti että et ole tosissasi! En tietenkään aijo sitä peitellä, tykkään kun on hiukset laitettu kauniist iponnarille tai nutturalle. Miksi siis pitäisi lopettaa sekin? Voi herregud, inte det minsta förstånd har ni! Ottaapa aivoon, mitä porukkaa täällä oikeen ravaa?

Ap

Itselläni on kuulokoje ja pidän hiuksia aina korvan päällä. En halua, että olen tuijotuksen kohteena, joten tämä on minun valintani.

nykyaikaista kuulokojetta tuskin huomaa, jos se että joku sen huomaa häiritsee sinua noin paljon kampaa sitten hiukset sen päälle, äläkä riehu täällä, herregud!

nykyaikaista kuulokojetta tuskin huomaa, jos se että joku sen huomaa häiritsee sinua noin paljon kampaa sitten hiukset sen päälle, äläkä riehu täällä, herregud!

olipas sullakin pirun hyvä päivä taas..

ap

sitä ei sun kaltaiset pilaa. Olet niin hyvää viihdettä.

että sitä ei edes huomaa jos ei tiedä, että sellainen on.

et jos näkee jotain poikkeavaa sitä vaan pitää tuijottaa!!

Mua on tuijoteltu 37vuotta. En kiinnitä siihen enää huomiota. En vaan valitettavasti voi asialle mitään, että en ole samasta muotista kuin kaikki täydelliset ihmiset!

Ap! Ole oma ihana itsesi kuulokojeesi kanssa!!

Opiskelukaverillani oli sellainen kaulassa roikkuva iso kuulokoje. Luonnollisesti sitä vilkaisee, kun ekan kerran näkee.

Isälläni taas on tuollainen pieni kuulokoje korvassa ja sitä ei huomaakaan, jos ei ihan vieresssä istu.

Kyllähän monet ihmiset kuvittelevat, että toiset tuijottavat heidän finnejään, hammasrautojaan, nenäänsä, läskejään tms...

Rauhotu, tuskin ne sitä kuulokojetta kyttää. Ei oo ihan niin suuri erikoisuuus.

en tosin kuin hetkeksi.



Jään yleensä siksi katsomaan että itelläni on ollut kuulokoje viisivuotiaasta asti.

TUlee meileen miksi toisella on kyseinen koje sun muuta.



Olen yksinkertaisesti utelias. Muta no, harvemmin jään sananmukaisesti _tuijottamaan_ , vaikka vilkuilla saatankin.



Terveisin kuulokojetta käyttävä, tuijottelua itsekin kassaneidin ominaisuudessa osakseen saava 20 vuotias nainen :)

ja edelleenkään kaikki ihmiset ei vaan tajua, että kuulovamma ei liity millään tapaa älykkyyteen :(



Voin itsekin vilkaista uudelleen ja sitten hävetä sitä vilkaisua, mut on opetettu 'ei saa tuijottaa ja shhhh' se on tosi syvällä selkäytimessä.



Lapseni ovat jossain vaiheessa kyselleet kovasti ja olen kertonut sen mitä tiedä (tosin ollaan roikuttu aika paljon sairaalassa, joten pyörätuolit, katetrit jne on aika arkikauraa) ja joskus on kysytty esim ystävälliseltä sedältä joka on ollut pyörätuolissa jotain siihen liittyvää kun lapsia on kiinnostanut. Lapset onkin nykyään ihan eri tavalla sujuvia näiden asioiden suhteen, eivät ihan oikeasti edes jotenkin rekisteröi kuulolaitetta tai muuta vastaavaa.

Haittaisko sua, jos sulta kysyttäis kuulolaitteesta (pienet lapset siis)?

Minullekin sattui potilasvahinko (siis lääkärin tekemä virhe), mutta "vammani" ei näy ulkopuolisille. Vain minä tiedän sen läsnäolon.



Olen pahoillani, ap.

Ja selasia on kiva katella että tuntevat itsensä OUDOKSI!



SANON VAAN SEN MITÄ KAIKKI KUITENKIN AJATTELEVAT TURHA SYYYTTÄÄÄ!

hetken pitempään että 'onkohan toi kuulokoje, ahaa näkyy olevan' ja katse varmaan viipyy sekunnin murto-osan pidempään kuin normaalisti viipyisi, joten anteeksi vain.

kuin kuulokoje, esim saatan olla väsynyt ja ajatuksissani, oletan, että tuijotan silloin. Saatan myös tehdä näin, kun näen nätin, kauniin, ruman, hassun tms tms ihmisen.



t. vailla käytöstapoja

kuin kuulokoje, esim saatan olla väsynyt ja ajatuksissani, oletan, että tuijotan silloin. Saatan myös tehdä näin, kun näen nätin, kauniin, ruman, hassun tms tms ihmisen.

t. vailla käytöstapoja

epäilen vahvasti tuota. se on varmasti se koje kun ihmetyttää... Ihan tavallisen näköinen olen, pidän huolta ulkonäöstäni ja pukeudun kivoihin vaatteisiin.

ap