Ekaluokkalaiseni kysyi milloin maapallo syntyi.

Mies tietää noi tiedehommelit paremmin kuin minä, tietää tarkkaan kuinka monta miljardia vuotta sitten se ns. alkuräjähdys nykykäsityksen mukaan tapahtui.

mun ekaluokkalaiseni selitti mulle pitkään Big Bang teoriaa

13,7 miljardia vuotta sitten, Maa tuon 4,5 tms.

kauan sitten...miljoonia miljoonia vuosia sitten. Tämähän ei sulje pois sitä Jumala-mahdollisuutta tietenkään...Kannattaa yrittää vastailla ja hankkia tietoa itsekin, lapsen tiedonhaluun kannattaa vastata ja ruokkia sitä (mäkin katsoin tuon maapallon iän googlesta:))

Miksi sinun piti tyrkyttää omaa käsitystä joka ei ole edes faktaa?

av-mamman vastaus. Ei ole koskaan tullut ottaneeksi selvää, milloin Maa syntyi, ja tyrkyttää sitten vain satuja vastaukseksi. Hyvinpä tuntee av-mamma maailmansa...

miten koulussa tänä päivänä opetetaan maailman synnystä uskonnon tunnilla? meidän lapsi kuuluu kirkkoon, arvostetaan krist. arvoja jne. mutta jos avaruusasioista ym. tieteistä kiinnostuneelle tehdään koulussa ristiriitainen fiilis, pitäisikö erota kirkosta?

"kauan kauan aikaa sitten Taivaan Isä loi maapallon, eläimet, kasvit ja ihmiset".



Toisaalta, ekaluokkaiselle pitää varmaan antaa jotain lukujakin jo, em. lause oli kuin kolmivuotiaalleni kerrottuna:)

Ja olen myös kertonut, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden. Eiväthän Jumala ja alkuräjähdysteoria mitenkään sulje toisiaan pois.

mutta kertoisitko, miksi tästä pitäisi tulla ristiriitainen fiilis. Tiede selittää maailman syntyä niin kuin osaa ja uskonto tuo siihen oman näkökulmansa. Minusta näissä asioissa ei ole mitään ristiriitaa.



10

siinä se ristiriita. Sen sijaan uskonnot yrittävät ripustautua tieteeseen, jotta selviäisivät hengissä.

Miksi sinun piti tyrkyttää omaa käsitystä joka ei ole edes faktaa?

Se on paljon kestävämpi vakaumus kuin uskoa, että kaikki syntyi räjähdyksen tuloksena, tai hiljalleen jostain liemestä kehittymällä... enemmän se sadulta kuulostaa.



Suosittelen Pekka Reinikaisen kirjaa "Unohdettu Genesis". Siinä selitetään perusteellisesti tätä asiaa Raamatun ja uskon näkökulmasta.

Meidän viisivuotias kysyi, että mihin avaruus loppuu. Siihen olikin sitten vähän vaikeampi vastata.

Minä olen sanonut että "otetaanpa selvää"...

Ollaan käyty kirjastosta hakemassa lasten tietosanakirjoja ja luettu yhdessä.

Minä olen kertonut myös lapselle että tässä asiassa ihmiset uskovat eritavalla. Ollaan myös keskusteltu siitä mikä lapsen omasta mielestä kuullostaa oikealta...

Minä olen sanonut että "otetaanpa selvää"...

Ollaan käyty kirjastosta hakemassa lasten tietosanakirjoja ja luettu yhdessä.

.

Oppii itsekin samalla...

Toi jumala loi maapallon opetettiin eskarissa. Osasi tosi hienosti selostaa mitä loi eka ja monessa päivässä. Ihmetteli perään, miksi ne valehtelee tarhassa. Olipa kerran ihminen DVD:ltä oli oppinut evoluutiosta.

Mä ainakin aion opettaa lapseni



ETSIMÄÄN TIETOA!



Teillä on ilmeisesti tietokone. Ja kas, sieltä löytyy vaikka ja mitä.



Tärkein taito työelämässä ei ole se, että tietää kaiken, vaan se että osaa etsiä tietoa! Sillä se tiedonjano pysyy lopun ikää...

Sitten olisin selittänyt lisää planeettojen synnystä ja havainnollistanut ajan pituutta jollain konkreettisella esimerkillä.

Se on paljon kestävämpi vakaumus kuin uskoa, että kaikki syntyi räjähdyksen tuloksena, tai hiljalleen jostain liemestä kehittymällä... enemmän se sadulta kuulostaa.

Mä en ole edes lapsena uskonut Jumalaan, musta se kuulosti silloin aivan idiootilta ja ihmettelin miten kukaan järkevä, etenkään aikuinen voi moisiin uskoa. Makuasia, mutta minusta "joo, Jumala on luonut kaiken, mutta ei ole omasta olemassaolostaan jättänyt selkeitä todisteita kun se haluaa katos testata ihmisiä" kuulostaa enemmän sadulta kuin big bang ja liemi - jotka ei siis kiellä Jumalan olemassaoloa (onhan Jumala voinut luoda kaiken big bangin ja evoluution kautta) koska ne _eivät_ota_mitään_kantaa_Jumalan_olemassaoloon_.