Hymyilemätön lapsi

Ruutu käteen taaperolle ja yhteiskunta tehköön taikojaan. 

Autismi ja asperger

Vierailija kirjoitti:

No sinne demariämmien Bergen-Belseniin tai Dachauhun kun joutuu, niin ei paljon hymyilytä. 

Ota lääkkeesi persläpi.

Hmm, omani oli aika vakava pikkuinen mutta piti kyllä hauskaakin. Joillain lapsilla on hymy tosi herkässä, mutta ei tee lapsesta viallista jos on vakavampi. Mutta jos lainkaan ei hymyile ja naura niin se ei ole hyvä. 

Ei ole vanhemmat opettaneet ilmeitä eikä katsoneet kohti.

Ei ole välttämättä mitenkään huonosti asiat. Usein on kyse vaan introvertimmasta lapsesta. Nämä ei usein niinkään näytä tunnetilojaan ulospäin, vaan voivat näyttää vaan neutraalin vakavilta olipa innostunut, iloinen, ahdistunut, surullinen. Itse olen aina ollut tällainen, ja molemmat lapsetkin on.

Eikä tällaisen perusteella nyt pidä mitään diagnooseja alkaa arpomaan, kuten joku vähemmän yllättäen tässä ketjussa teki.

Vierailija kirjoitti:

Autismi ja asperger

Kyllä autisminkirjolaiset osaa hymyillä 🙂

Miksi sä itket kun naapurissa lapsi nauraa. Miksi sä itket kun radiossa joku rakkaudesta laulaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä itket kun naapurissa lapsi nauraa. Miksi sä itket kun radiossa joku rakkaudesta laulaa.

Olipa kummallinen vastaus, ei tässä kysytty Happoradion jonkun biisin sanoja. Lukemisen ymmärtämisessä puutteita? 

Ei kaikki lapset ole mitään virnupellejä. Toiset on vakavampia, ja saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vanhemmat opettaneet ilmeitä eikä katsoneet kohti.

Tämä varmaan voisi kuulostaa loogiselta selitykseltä. Aina näillä on hymyilettömät vanhemmatkin, ainakin se, joka hoitaa enemmän.

Tarhatädit vaihdevuosi raivoaa lapsille niin ei paljon hymyilytä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vanhemmat opettaneet ilmeitä eikä katsoneet kohti.

Tämä varmaan voisi kuulostaa loogiselta selitykseltä. Aina näillä on hymyilettömät vanhemmatkin, ainakin se, joka hoitaa enemmän.

Vaan ei pidä läheskään aina paikkaansa. Esim. itselläni äiti on hyvinkin ilmeikäs ekstrovertti ja kyllä on katsottu kohti lapsena. Synnyin vaan temperamentiltani varmaankin geenien sattuman seurauksena enemmän isäni tapaiseksi vakavaksi, rauhalliseksi introvertiksi.

kun aikuiset vain tuijottavat puhelintaan niin kaikki muu unohtuu, lapsen kanssa oleminen ja lemmikeistä huolehtiminen.  lapsi oppii leikkiessä ja tämä ei toteudu nykyään, puhelin on tärkeämpi. koiraakin vain seisotetaan pihalla eikä kävelytetä kun pitää tuijottaa puhelinta.  tollot älypuhelintuijottajat..hävetkää!

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki lapset ole mitään virnupellejä. Toiset on vakavampia, ja saa olla.

Eihän se mitään virnuilua ole, vaan jo esim. ruoasta kiittäessä suupielien olisi kiva olla ylöspäin. Se on vaan kohteliasta. Raskassoutuista, jos ei koskaan hymyile. Osa lapsista töksäyttelee muille ikäviä lauseita vakavilla ilmeillä. Osa on koko ajan vihaisen näköisiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki lapset ole mitään virnupellejä. Toiset on vakavampia, ja saa olla.

Eihän se mitään virnuilua ole, vaan jo esim. ruoasta kiittäessä suupielien olisi kiva olla ylöspäin. Se on vaan kohteliasta. Raskassoutuista, jos ei koskaan hymyile. Osa lapsista töksäyttelee muille ikäviä lauseita vakavilla ilmeillä. Osa on koko ajan vihaisen näköisiä.

Ap

No se töksäyttely on huonotapaista, ja vanhempien on hyvä opettaa puhumaan kohteliaammin.

Mutta tuo perusilme, en toivo tänne sitä jenkkikulttuuria, jossa (yleensä lähinnä naisten ja tyttöjen) täytyy koko ajan miettiä omaa naamanilmettään itsetietoisesti, ja yrittää näyttää ystävälliseltä ja iloiselta. Se on ihan turha taakka elämässä. Meillä täällä Suomessa on perinteisesti saanut olla ajatuksissaan vakavan näköisenä, nainen tai tyttökin, ja se on hyvä. Ja se koko ajan vihaisen näköisyys on yleensä vain ns. RBF (Resting Bitch Face), eli luonnollisesti naama sellainen että kun ei erityisesti väännä naamaa hymyyn, näyttää vihaiselta tai surulliselta.

Autistisilla lapsilla ja aikuisillakin on "tyhjä ilme". Tiedän naisen, jonka ilme kertoo autismista, vaikka hän muuten pystyy maskaamaan. On hänellä muitakin erityispiirteitä, mutta niitä ei yhtä selvästi huomaa kuin tämän täydellisen ilmeettömyyden. Lähes kuin kasvohalvaus. 

Opettele siinä ilmeitä kun hysteeriset mammelit vinkuu vuosikaudet maski naamalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole välttämättä mitenkään huonosti asiat. Usein on kyse vaan introvertimmasta lapsesta. Nämä ei usein niinkään näytä tunnetilojaan ulospäin, vaan voivat näyttää vaan neutraalin vakavilta olipa innostunut, iloinen, ahdistunut, surullinen. Itse olen aina ollut tällainen, ja molemmat lapsetkin on.

Eikä tällaisen perusteella nyt pidä mitään diagnooseja alkaa arpomaan, kuten joku vähemmän yllättäen tässä ketjussa teki.

Tyttäreni on nyt aikuinen introvertti ja vetäytyy usein omiin oloihinsa. Silti ilmeikkäämpää ihmistä saa hakea. Hän on lapsesta asti ollut erittäin ilmeikäs ja hymyileväkin.

Ihan saman kysymyksenhän voit kohdistaa aikuisiin. Persoonallisuus, temperamentti, tai sitten ei mitään erityistä. Ei vain hymyilytä.