Sarkooma jalassa, haavasta lähtee järkyttävä haju
Osaako joku kertoa. Läheiseni on palvelutalossa ja hänellä on polvitaipeessa sarkoomasta johtuva syvä ja pitkä haava. Nyt haava on alkanut haisemaan aivan järkyttävälle. Kun käyn hänen luonaan tunnen sen mädän hajun suussani asti. Haavaa ei voi ns. kaivella, sitä hoidetaan rasvalapuilla ja sidoksella. Syynä on se, että syöpä ei lähtisi leviämään. Eikö tuolle hajulle ihan totta voi mitään? Onko mitään keinoa saada sitä miedommaksi? Läheiseni on palliatiivisessa hoidossa, eikä hänen syöpäänsä hoideta johtuen muistisairaudesta. Myös elvytyskielto on tehty.
Kommentit (19)
Juuri tästä syystä pitäisi jokaisella olla etukäteen mietittynä hyvä keino lopettaa kärsimykset itse ennen kuin jää virumaan toisten armoille.
Jos hän on jo palliatiivisessa hoidossa, olisi mahdollista leikata haavasta tulehtunut osa pois vaikka se merkitsisikin syövän leviämistä - jos se merkittävästi parantaisi hänen oloaan. Mutta todennäköisesti niin ei ole, vaan kyse on enemmänkin sinun olostasi.
Kokoomuksen Sari Sarkooma haisee sit kovinkin pal?
Leikkaus kai vaatisi nukutusta ja voi olla että se on liian riskialtista. Mikä on siis järjetöntä kun ollaan jo saattohoidossa, mutta näin silti toimitaan. Mädän haju tarkoittaa että on tulehdus ja kyllä sitä pitäisi hoitaa muutenkin kuin rasvalapuilla.
Se on niin väärin ettei hoideta muistisairauden takia!
Olisiko mahdollisuus mennä yksityislääkärille?
Kuulostaa tosi pahalta. Toivottavasti ei tule verenmyrkytystä.
Todennäköisesti sarkooma vaatisi erittäin laajaa leikkausta tai amputaatiota. Syöpä kasvaa ja tuhoaa vieruskudoksia ja samalla aiheuttaa tulehdusta, ei sille oikein muuta voi ellei noita edellä mainittua tehdä. Jos elinpäiviä on enää viikkoja/kuukausia niin isoa leikkausta ei enää lähdetä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Kokoomuksen Sari Sarkooma haisee sit kovinkin pal?
Häpeä, jos osaat!
Onko kivunlievitys hoidettu asiallisesti? Voisi kuvitella, että kun tulehdus syö kudosta, se sattuu. Se on minusta suurempi ongelma kuin haju, joka ei sekään ole pieni.
Ja tosiaan, mädäntyneen kudoksen poistamisen aiheuttama syövän leviäminen ei olisi mielestäni ongelma, jos ihminen on kuolemaisillaan.
Isäni ei 94-vuotiaana saattohoidossa saanut kunnollisia rauhoittavia lääkkeitä, esim. diapamia, koska ajateltiin, etttä maksa ei kestäisi. Sai sen sijaan Ketipinoria, psykoosilääkettä, jonka jälkeen oli aivan pihalla ja onneton zombi. Rauhattomuus säilyi.
Taitaa lääkärit varjella itseään näillä päätöksillä, ensisijalla ei ole potilaan olosta huolehtiminen.
Minun läheiselle tehtiin amputaatio vastaavassa tilanteessa. Ei herännyt enää kunnolla leikkauksesta. Kuoli reilun vuorokauden jälkeen. Sai onneksi paljon kipupiikkejä eikä tarvinnut enää kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoomuksen Sari Sarkooma haisee sit kovinkin pal?
Häpeä, jos osaat!
Eivät nuo tuollaiset osaa hävetä. Ehkä pieni herätys, jos sairaus sattuisi omalle tai läheisen kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Kokoomuksen Sari Sarkooma haisee sit kovinkin pal?
Mädälle rahalle.
Äidilläni oli sama, tosin kyseessä oli syövän koepalan haava, joka ei ikinä parantunut. Syöpää ei pystytty leikkaamaan, mutta otettiin koepala silti.
Minulla ei ole tuohon mitään muuta vinkkiä, kuin ostaa potilashuoneeseen tuoksuvia kukkia ja pitää tuuletusikkunaa auki silloin kun siellä vierailee itse. Onneksi äitini sairauden loppuvaiheessa oli kesä, niin tarkeni pitää ikkunaa auki ja omasta pihasta sai syreeninoksia vietäväksi sairaalaan. Ja onneksi äidillä oli oma huone.
Jaksamista ap:lle. Tuo on raskasta aikaa.
Miten voi olla, että sitä eutanasialakia ei vaan saada aikaiseksi? Meilläkin oli tiedossa heti diagnoosista, että elinaika lasketaan kuukausissa. 8 kk äiti sinnitteli, puolet ajasta täysin vuodepotilaana ja viimeiset viikot ilman ravintoa.
Ap tässä. Tämä on raskasta aikaa, kyllä. Meillä ei ole tiedossa paljon aikaa on, mutta tänään oli puhetta pitkäaikaispaikan hausta, mutta palveluohjaaja nosti esiin myös paikan saamisen saattohoitokodista. Olen tästä hieman hämmentynyt. Tiedän, että sarkooma voi edetä nopeastikin, mutta en ihan tällaiseen osannut varautua. Toisaalta, jos menisi saattohoitoon, niin ei tarvisi enää vaihtaa välissä paikkaa ja pitkäaikaishoivassa on tällä hetkellä n 3 kk jonot. En tiedä, mitä ajatella. Tai voin ajatella ihan mitä haluan, kun elämän edessä olemme polvillamme.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kirurgisesti voisi poistaa mädäntynyttä osaa mutta siinä paikan päällä ei tietenkään ilman nukutusta voi alkaa kaivelemaan. Sehän olisi kamalan kivuliasta.
Jossakin ne syöttää mädän kärpäsentoukille. Ihan tuota asiaa vartten kasvatetuille.
Eikö sitä haavaa voi yrittää desinfioida jollain liuoksella tai haavapulverilla? Eihän se sitä paranna, mutta auttaisi ehkä pahimpaan hajuun.
Soitan sinne ja varmistelen vielä, että onko kaikki voitava nyt todella tehty. Tuonne kuntoutusosastolle kun tarvitsee ostaa itse kaikki tuotteet ja jostain syystä tuntuu, että hoitajat eivät kehtaa pyytää, jos jotain puuttuu. Vaikka olen sanonut heille, että jos läheiseni tarvitsee jotain, niin tietysti hankitaan. Ja kun apteekkiin on tilikin hänen nimissään ja olen sanonut, että sinne voi ostaa kaiken, mitä tarvitaan. Ap
Oletko puhunut lääkärin kanssa? Minkälaisen osaamistason palliatiivisesta hoidosta on kyse?
Varmaan kirurgisesti voisi poistaa mädäntynyttä osaa mutta siinä paikan päällä ei tietenkään ilman nukutusta voi alkaa kaivelemaan. Sehän olisi kamalan kivuliasta.