Vanhus heittää ruoat roskiin

Ei hän pärjää kotona. Pitäisi saada laitoshoitoon. 

Joku sinne kotiin kun ateriapalvelusta tulee ruoka. Tämä henkilö sitten katsoo että vanhus syö. Kuulostaa kyllä jo siltä että muistisairaus on siinä vaiheessa ettei enää pärjää kotona. Ympärivuorokautista hoitopaikkaa hakemaan.

Voisiko ateriapalvelu käydä päivittäin tuomassa ruokaa? 

Ei voi asua enää kotona yksin, jos kotihoidon avullakaan ei saa syötyä päivän aterioita. 

Kuinka mä saan hänet sinne kun hän haluaa olla kotona? Poliisi ja ambulanssi vai?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ateriapalvelu käydä päivittäin tuomassa ruokaa? 

Se ei auta yhtään mitään, jos vanhus heittää rua  roskiin. Ei tuolla tyylillä olla enää kotihoitokunnossa.

Ainakin kannattaa kotihoitoon selittää, koska ja miten paljon ruokia isällesi on hankittu. Kelvollisten ruokien roskiin heittäminen voi olla (ainakin toistuessaan) olla yksi syy saada isällesi hoitopaikka.

Näin käytännön ratkaisuna tulee mieleen hankkia lukollinen pikkujääkaappi, johon lämmitettävät ruoat laitetaan. Avain jääkaappiin olisi vain sinulla ja kotihoidolla.

Ai miten saat laitoshoitoon? Ei niitä semmosia paikkoja ole mihin ambulanssi tai poliisi voi vaan viedä, kyllä siinä saa hakemuksia tehdä, lausuntoja hankkia ja odotella kuukausia että jostain vapautuu paikka. Paitsi että jos ihminen pystyy hengittämään ja käymään suurinpiirtein vessassa ominpäin niin silloin on tarpeeksi hyväkuntoinen asuakseen yksin kotona. Näin on. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka mä saan hänet sinne kun hän haluaa olla kotona? Poliisi ja ambulanssi vai?

Vaikea tilanne. Omien vanhempieni  kanssa huomasin samaa, ruokaa meni roskiin. Isän lääkäri kertoi että makuaisti muuttuu ja ruuasta vanhus ei saa tarvittavia vitamiineja. Äidin kohdalla tilanne oli pahempi, kertoi että kotipalvelun tuoma ruoka haisee kauhealle. Kun tein hänen rakastamaansa ruokaa, sekään ei maistunut. Lääkkeet ja eri sairaudet kai vaikuttavat tähän kaikkeen😢🥺

Anna kuolla nälkään.

Jos isäsi syö huonosti, niin kuin vanhukset aika usein muutenkin, isäsi kunto heikkenee ja hän on pian hoivakotipaikkaa jonottamassa. Äitini lihoi 14 kg hoivakodissa, koska ehti pääsemään anorektisen laihaksi omissa oloissaan ja ilman jatkuvaa vahtimista. Ikävä vain, että piti niin pitkään odottaa.

Meitä auttoi yksityisen geriatrin kotikäynti. Se maksoi noin 300 euroa ja saimme lausunnon, jossa puollettiin hoivakotipaikkaa. Homma lähti siitä ripeästi liikkeelle ja paikka onneksi löytyi noin kolmen kk jälkeen.

Ap, miten voimme auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka mä saan hänet sinne kun hän haluaa olla kotona? Poliisi ja ambulanssi vai?

Tuossa kohtaa asiaa ei kysytä vanhukselta itseltään. Jotkut huijataan puhumalla, että mennään käymäään yhdessä paikassa... ja sitten viedään hoivakotiin. Ei muistisairas vanhus voi jäädä kotiin, jos ei pärjää. Sitten vaikka lääkitään ja viedään.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka mä saan hänet sinne kun hän haluaa olla kotona? Poliisi ja ambulanssi vai?

Ensin hankit hänelle sen palveluasumispaikan, niitä on vaikea saada joten prosessi kannattaa laittaa vireille heti. Sitten kun paikka on varmistunut, muistisairaan voi houkutella autoon tai taksiin ihan millä syyllä tahansa, mihin hän suostuu, esimerkiksi kauppareissulle tai kyläilemään. Ja sitten vain mennään palvelutaloon ja hän jää sinne, ei hän enää siinä vaiheessa muista minne oli tarkoitus mennä.

Omat kokemukset (nyt jo edesmenneen) äitini kanssa olivat sellaisia, että minulle hän väitti vastaan ja kieltäytyi lähtemästä esimerkiksi hammaslääkäriin, mutta kun pyysin hänen ystävänsä autokuskiksi, äiti lähtikin ihan suosiolla. Sanoimme että nyt mennään kirpparille tai mökille, ihan sama minne, ei äiti sitä kahden minuutin kuluttua muistanut. Sitten kun lopulta päästiin vastaanotolle, ei hän olisi halunnut lähteä hammaslääkärin tuolista pois, kun siinä oli niin mukava olla.

Niin. Kotihoidolla on paljon muistisairaita asiakkaita joilla täytyy tehdä päivällä käynti jolla varmistetaan että ruoka tulee syötyä, oli se sitten ateriapalvelusta tai kaupasta hankittua. Käynnillä siis lämmitetään ruoka, ollaan paikalla ja valvotaan että se myös tulee syötyä.

Jotkut sisäelinsairaudet aiheuttavat sen, että ei pysty syömään.

Toisaalta, tuo syömättömyys voi olla merkki siitäkin, että elämänhalu on mennyt.

Muistisairaalla vanhuksella ei oikein ole mitään iloa elämässä enää. Ei pysty ulkoilemaan ja liikkumaan itsenäisesti, ei pysty seuraamaan televisio-ohjelmia eikä lukemaan kirjoja. Ruokakaan ei ehkä maistu hyvältä enää makuaistimuutosten/lääkityksen vuoksi. Läheisistä ei ole iloa, jos niitä yleensä on, koska pikaisesta käynnistä aistii kyllä, että toinen lähinnä vastentahtoisesti käväisee velvollisuudentunnosta, mitään kunnon keskusteluyhteyttä ei enää ole sairaudesta johtuen.

Elämä on oikeastaan tylsää kuoleman odottelua. Viimeisellä järjenhivenellään vanhus yrittää sitä nopeuttaa lopettamalla syömisen.

Heitä se vanha 🐷 roskiin.

Hallitus ei anna hyvinvointialueille rahaa, laitospaikkoja vähennetään ja lähihoitajista ei enää ole pulaa. Tämä on sitä tulevaisuutta, vanhukset haahuilee itsensä hengiltä.

Ihmisellä on oikeus olla syömättä jos hän niin haluaa. Aika monella vanhuksella on tätä, kun elämänhalu on loppunut, halutaan vain nopeuttaa sitä väistämätöntä prosessia mikä meillä kaikilla on edessä.Mielestäni varsin ymmärrettävää.