Lue keskustelun säännöt.
Haluan kertoa lyhyesti tarinani teiniäitinä....
09.11.2011 |
Eli tulin raskaaksi kun olin 17v, maailmani muuttui täysin. Lopetin typeryydet. Ajatusmaailma muuttui täysin. Kiinnostuin erilaisista asioista mikä ennen ei olisi tullut mieleenkään. Samantien aloin selvittämään asioita, korjasin virheeni, tein lupaukseni.
Sain kivan kodin minulle ja pienokaiselleni, Rivitalo asunto kivalta alueelta.
Kyllä, poltin tupakkaakin, mutta lopetin heti kun sain tietää, että olen raskaana. Jätin "pahat" ihmiset taakseni, aloitin uuden elämän, puhtaalta pöydältä.
Kun sain pienokaiseni ja pääsimme kotiin. En saanut silmiäni irti niin pienestä ja viattomasta ihmisestä, rakkaus kasvoi päiväpäivältä enemmän. Tunsin itseni niin onnelliseksi, saatoin katsoa lastani kaksikin tuntia kun hän nukkui. Mietin, miten minusta on voinut tulla niin kaunis lapsi.
Ja tätä nykyään, lapseni on nyt 3 vuotias ja rakkaus on edelleen sanoin kuvaamattoman suuri, olen todella onnellinen, että minulla on tuo iloinen ja tasapainoinen lapsi jonka tiedän kasvattaneeni hyvin.
Tietenkin tähän matkanvarrelle on mahtunut kiukkua, uhmaa sun muuta, mutta en näe syytä valittaa moisisesta, minulla on mielessä vain ne hyvät hetket ja joo, olen minä välillä todella väsynyt ja siksi lapseni menee mummolleen kerran kahdessa kuukaudessa hoitoon, että saan levätä.
Nyt minulla on hyvä työ, saan suht hyvää palkkaa, ei tarvitse miettiä raha asioista tai miettiä mitä sitä uskaltaa ostaa, että saa ruokaa.
Minua ei kiinnosta ryyppäämiset ja baareissa juokseminen tippaakaan.
Harmittaa kun kaikki teiniäidit leimataan. Miksi ihmiset ei ymmärrä sitä, että huonoja äitejä on joka ikäluokassa?
Tiedän, että saan negatiivista palautetta, onhan tämä av. Ei hetkauta minua, pistä pois jos se saa sinun pahan olosi pois.
Olen onnellinen ja tasapainoinen ihminen, kestä se. ;)
Kommentit (17)
Ihan hyvin nuorikin voi olla hyvä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan varmasti jokaisesta ikäluokasta löytyy hyviä ja huonoja vanhempia. Ei ole automaatio, että 25-vuotiaana tai 30-vuotiaana on sen parempi äiti kuin nuorenakaan, mutta varmasti myönnät itsekin, että lähtökohdat ovat noin keskiarvoisesti erilaiset. Ei tietenkään päde yksilökohtaisesti, mutta keskimäärin hieman vanhempina äidiksi tulleilla on koulutus ja mahdollisesti työpaikka jo valmiina ja sitä kautta helpompaa rakentaa elämää lapselle.
Ja 3-vuotiaan äitinä ajattelin ihan samalla tavalla. Nyt 15-vuotiaan äitinä olen jo ymmärtänyt, kuinka keskenkasvuinen olin itsekin vielä tuolloin. Menovaihetta ei ole koskaan tullut, mutta ei se olisi ollut tyhmää vanheta vähän enemmänkin ilman omaa ihanaa lasta.
yks kaks. Koin tämän vähän erikoisena. Kiinnostuneena ja positiivisella mielellä lähdin lukemaan tarinaasi... joka päättyi sanoihin: "Kestä se!"
Olen aivan hämmästynyt. En ole leimannut, en ottanut kantaa, en tuominnut, en arvostellut. Tuskin ehkä edes niin moni muukaan, kuin itse luulet. Jospa itsekin asennoituisit kanssaihmisiin hieman positiivisemmalla asenteella. Älä oleta, että jokainen suhtautuu sinuun teiniäitinä ja tuomitsee sinut. Tarinastasi huokuu, että äitiys on ollut sinulle, niin kuin varmaan lähes kaikille äidiksi tuleville kasvun paikka. Jatka kasvuasi. Älä ennakoi neagtiivista asennetta. Näe rakkaus ja hyväksyntä sinua ja lastasi kohtaan ympärilläsi. Iloisia ja tunnelmallisia syysiltoja sinulle ja lapsellesi. =)
....että minulla on tuo iloinen ja tasapainoinen lapsi jonka tiedän kasvattaneeni hyvin....
No siitä saakin olla iloinen mutta yksi juttu mietittäväksi. Sitten kun ja jos kun sun kohdalle tulee se adonai niin muuttuuko mieli?
On niin sydäntä särkevää katsoa kun lapsi yrittää tehdä itseään tykö ja eripari aikuiset näkee vaan toisensa. Muista varoitukseni:( ja nauti nyt lapsestasi ja anna ennenkaikkea lapsen nauttia sinusta!!!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulin raskaaksi 17vuotiaana,mutta mulla ei ole ollut tämä niin helppoa...olen sitä mieltä että pitäs elää oma elämä ennen ku lapsia tekee...julmaa kai mutta se on vain mun mielipide..nyt olen kolmen lapsen äiti ja lähemmäks kolmekymppinen ja oikeesti toivon että omat lapseni eläis ja kokis nuoruuden:)mutta ihana kuulla että sulla menee hyvin:)
Kirjoituksesi oli kuin omani! Minäkin tulin raskaaksi 17 vuotiaana. Täytin juuri 18 ennen esikoisvauvani syntymää. Sain oman kodin ei kiva, mutta OMA. Lapseni isä muutti kanssa vaikkei aluksi ollutkaan varmaa.
Hoidin lapseni ja opiskelin samalla. Saimme pienen tytön tietoisesti 2 vuotta myöhemmin. Sitouduin lapsiini 4 vuotta, minkä jälkeen lähdin opiskelemaan opintoni loppuun. Näin oli hyvä kaikkille.
Vanhin lapseni täytti juuri 18 vuotta. Molemmat opiskelevat lukiossa. Minä ja lasteni isä ollaan edelleen yhdessä. Olemme onnellisia.
Lasten saanti oli minun onneni:) sekä miehen. Menojalkaa ei ole vieläkään vipattanut. Töitä pystyn tekemään nyt vapaamin kuin ennen lasten ollessa pieniä.
Onnea sinulle ja lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yks kaks. Koin tämän vähän erikoisena. Kiinnostuneena ja positiivisella mielellä lähdin lukemaan tarinaasi... joka päättyi sanoihin: "Kestä se!"
Olen aivan hämmästynyt. En ole leimannut, en ottanut kantaa, en tuominnut, en arvostellut. Tuskin ehkä edes niin moni muukaan, kuin itse luulet. Jospa itsekin asennoituisit kanssaihmisiin hieman positiivisemmalla asenteella. Älä oleta, että jokainen suhtautuu sinuun teiniäitinä ja tuomitsee sinut. Tarinastasi huokuu, että äitiys on ollut sinulle, niin kuin varmaan lähes kaikille äidiksi tuleville kasvun paikka. Jatka kasvuasi. Älä ennakoi neagtiivista asennetta. Näe rakkaus ja hyväksyntä sinua ja lastasi kohtaan ympärilläsi. Iloisia ja tunnelmallisia syysiltoja sinulle ja lapsellesi. =)
Mitä täältä olen lukenut olen saanut kuvan siitä, minä teiniäitejä pidetään. Siksi kai olen negatiivinen sen suhteen.
Ja kiitos mukavista kommenteista! :)
ap
....että minulla on tuo iloinen ja tasapainoinen lapsi jonka tiedän kasvattaneeni hyvin....
No siitä saakin olla iloinen mutta yksi juttu mietittäväksi. Sitten kun ja jos kun sun kohdalle tulee se adonai niin muuttuuko mieli?
On niin sydäntä särkevää katsoa kun lapsi yrittää tehdä itseään tykö ja eripari aikuiset näkee vaan toisensa. Muista varoitukseni:( ja nauti nyt lapsestasi ja anna ennenkaikkea lapsen nauttia sinusta!!!:)
Hänellä on kaksi lasta itsellään. ja ei, ei ole muuttunut mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei se minun mielipidettäni muuta siitä, että jos vain mahdollista niin lapsia ei pidä tehdä teininä. Mulla on lähipiirissä kaksi teiniäitiä ja kumpikaan ei ole kypsä äidiksi, vaan molemmat ovat täysin keskenkasvuisia, ajatukset oman navan ympärillä pyöriviä surkeita äitejä.... eikä tässä muutamassa vuodessa näy mitään kehitystä asiassa.
Lapset viettävät yli puolet ajasta mummolassa. Ja kun lapset ovat äitien kanssa, niin tuo äiti ei malta edes yhtä päivää olla vaan, viedä ulos, leikkiä lastensa kanssa, vaan lähtee kyläilemään (istuu yleensä koko päivän jonkun luona juoruilemassa). Tällaista elämää sitten kaikki päivät, joko ollaan mummolassa tai sitten jonkun luona kyläilemässä, kotona käydään vain kääntymässä. Eli nämä lapset ei saa kyllä mitään henkistä voimavaraa äidistä.
Ja kyllä tämä kiteytyy siihen, että nuo äidit ovat ihan liian nuorina saaneet lapset, eli ovat itse täysin kypsymättömiä vielä ihmisinä. Kyllä sitä suuremmat riskit on tähän, kun äiti on liian nuori.
Mutta onneksi löytyy sinunkaltaisiakin nuoria äitejä, todella lohduttavaa kuulla. Nuo lähiesimerkit ovat tehneet minusta kyllä aika skeptisen teiniäitejä kohtaan.
Minun tarinani on tällainen: Aloin seurustella kun oli 16, kihloihin 17 ja naimisiin kun olin 18. Saimme ensimmäisen lapsemme juuri kun oli täyttänyt 19, eli "teininä". nyt poikamme täyttää vuoden, ja maaliskuussa hän saa pikkusisaruksen. En osaa kuvitella mitään muuta elämää. Olen onnellinen ja rakastan lastani ja miestäni ja innolla odotan toista syntyväksi.Tokihan se vähän jännittää, miten arki kahden pienen kanssa sujuu. Minulla on myös ammatti ja suunnitelmissani on olla kotona lasten kanssa vielä n.3 vuotta. silloin olen vasta 23 ja olen valmis töihin tai opiskelemaan. mutta saa nähdä miten elämä kuljettaa. Mielestäni tilanteeni on ihanteellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en seuraa bb:tä.
Mukavaa kuulla, että muillakin samankaltaisia kokemuksia ja menee hyvin. :)
ap
täällä myös yksi 'teiniäiti'. sain lapseni 19vuotiaana, samana vuonna täytin kylläkin 20.
mutta olen sitä mieltä että elämä olisi helpompaa jos olisin odottanut lapsenkanssa. lapsi ei siis ollut suunniteltu vaan ns. vahinko. rakastan lastani ylikaiken enkä voisi enään kuvitella arkea ilman häntä mutta niinkuin ylempänä sanoin niin asiat olisivat menneet helpomman kautta jos lapsi olisi saapunut edes parivuotta myöhemmin.
en kannusta ketään tekemään lasta teininä, en tosiaankaan. mutta kannustan ihmisiä ottamaan vastuun 'vahingoistaan', koska ei ole 'vahinkolapsia' on vain väärin käytettyä ehkäisyä.
itse olin myös nuori kun lapseni syntyi, eli käytännössä lapsi tuli lapselle. mutta kasvoin vanhemmaksi ja viisaammaksi lapseni kasvun myötä joten en näe lapselleni tulleen mitään haittaa tästä. mutta kaiken kaikkiaan, rakastan tuota lasta ylikaiken enkä enään tätä elämää mihinkään vaihtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko varmasti varmasti hyvä mies? Nythän sinä tiedät että pelkkä rakkaus/ihastus ei ole mikään syy tai lupa yhteiseloon!
Se on vain ajattelemattomien ihmisten veruke olla ajattelematta tai olla huomioimatta selviä ja piileviä haittoja etenkin kun on lapsia.
Noinhan se äitiys muuttaakin ihmistä. Miksi uhoat?
jotka äiti on tehnyt teininä. Mieheni ja veljeni. Ja kumpikin on sitä mieltä, että toivottavasti heidän tyttönsä ei tee lapsia 15-17 vuotiaina. he eivät itse ole niin kamalan paljon nauttineet teiniäitinsä äitiydestä.
Oma äitini ja anoppini taas ovat itse sitä mieltä, että he olivat todella hyviä mammoja kun esikoisen saivat.
Se asia vähän siis riippuu, miltä kantilta katsoo.
tulee vielä se menovaihe, mikä nyt on jäänyt väliin.
mulla on 15- ja 18-vuotiaat lukiolaistyttäret ja olen todella onnellinen, että ovat vielä koulussa eikä perheellisiä.
mutta onnea sulle, toiset kypsyy nopeammin, toiset ei koskaan