Onhan ne omat lapset hitsin suloisia, mutta kun vieras lapsi huutaa korvan juuressa niin ai kamala...

Onko tää totta? Just se itku ja meteli, sotku ja sotta kauhistuttaa ja on yksi syy, miksi en lapsia ole hankkinut. Tuleeko vanhemmille jotkin vaaleanpunaiset lasit, joiden avulla "sietää" omia lapsiaan paremmin kuin muiden lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Onko tää totta? Just se itku ja meteli, sotku ja sotta kauhistuttaa ja on yksi syy, miksi en lapsia ole hankkinut. Tuleeko vanhemmille jotkin vaaleanpunaiset lasit, joiden avulla "sietää" omia lapsiaan paremmin kuin muiden lapsia?

Ehkä. Juuri tässä yksi päivä muistelin sitä, kun oma lapsi oli semmoinen parivuotias taapero, niin ei mitkään kakat, kuolat, sotkut, oksennukset ollu mitään kauheeta.

Mutta kun yhden tutun taapero tuli tässä yksi päivä lähelle ja kuola valui suusta, heti olin kaiveemassa taskusta nessua, että "hyi, mun tavaroihin et varmaan tuu kuolaamaan..." ja sanomattakaasiitä, että tulis kakkavaipassa mun lähelle pyörimään..olisin heti, että pysy loitolla. 🤣 ap

Tää on niin totta. 

Mulla taas ei häiritse oikeastaan koskaan lapset missään, paitsi kirjastossa jos niiden vanhemmat antaa niiden metelöidä eivätkä opeta käyttäytymään. Se on ainoa paikka.

Oikeastaan ainoa ihmisryhmä jota kohtaan koen välillä ärtymystä, on milleniaalit. Ei tietenkään kaikki, mutta milleniaaleilla on sellaisia käytösmalleja, arvoja ja piirteitä joista en vaan yhtään pidä, ja koska olen itse milleniaali, niin koen joutuneeni (kieli poskella) kärsimään niistä. Ei anna laittaa lainausmerkkejä kärsimiselle.. 

 

Mä koen olevani normaali, eli en tykännyt omankaan lapsen kuolaamisesta enkä varsinkaan huutamisesta. Onneksi ne ei juuri koskaan huutaneet. Vaikka omat tenavat rakkaita olikin ja on edelleen aikuisena, niin ihan tavallisina lapsina niitä pidän.