Miksi en usko, että minua voi rakastaa?

Tämä lienee ihan oman pään sisäinen ongelma. Minulla on puoliso, joka sanoo rakastavansa ja kaikilla mittareilla myös objektiivisesti arvioiden toimii sanojensa mukaisesti.

Silti en usko. Uskon, että minua rakastetaan vain niin kauan kuin olen hyödyllinen. Minun arvoni on siinä mitä voin tuottaa ja antaa.

Onko vika lapsuudessa ja suhteessa vanhempiin kun sain kehuja vain kun onnistuin. Muutoin sain olla aika lailla omissa oloissani. Hoidin koulun ja läksyt omatoimisesti eikä kukaan juuri kysellyt perään. Materiaalisesti ei toki ollut köyhää koskaan kun vanhemmat tekivät työnsä ja hoitivat kodin.