En uskalla lisääntyä, koska pelkään että mahdollisia synnytysvaurioita ei korjata

Suurin osa selviää synnytyksestä ilman pysyviä vakavia vammoja, mutta silti niitä tulee monelle.

Pidätyskyvyn menetys tai sen heikentyminen, hermovauriot, krooninen kipu, seksuaalisuuteen kohdistuvat haitat, lantiopohjan lihasten vahingoittuminen sekä vatsalihasten erkauma pelottavat eniten.

Jos vaikka tulee repeämä peräaukkoon asti ja kirjauksissa lukee että se on jo synnärillä ommeltu kuntoon, niin saako siihen silti hoitoa jos tulee välillä hallitsemattomasti kaasua tai ulostetuhrua? Vai pitääkö pidätyskyvyn mennä kokonaan ennen kuin hoitoa annetaan? Itse en haluaisi kolmikymppisenä kulkea inkohousut jalassa ja vältellä ihmisiä karkailevien suolistokaasujen takia.

Eniten mietityttää, että jos hermovaurio vie vaikka tunnon alapäästä tai heikentää sitä, niin riittääkö seksuaalisen nautinnon väheneminen (tai katoaminen) syyksi päästä leikkaukseen? Vai pitääkö olla "oikea" syy? 

Sanokaa vaan pinnalliseksi, mutta lapsen saaminen ei ole minulle niin tärkeää että haluaisin olla sen takia vaipoissa ja menettää kykyni nauttia seksistä. Saako noihin vammoihin Suomessa hoitoa vai ei?