Kerroin raskausuutisen kahdelle ystävälle, joista kumpikaan

Jossain on joskus sanottu, että raskaudesta onnitteleminen tuo huonoa onnea. Tosin en silti ymmärrä tuota että olisi vain ihan hiljaa.

Esikko on kukka, kevätkukka.

valahti ilme. Tiedän, että heidän oli vaikea saada lasta, mutta heillä on jo kaksi lasta joista toinen on ihan vauva vielä. En tiedä, miten hän voisi olla kateellinen tai vastaavaa. Toisen tarinaa en tiedä, mutta yleensä hän on hyvin empaattinen. Nyt vain - täydellinen hiljaisuus ja ilmeetön naama.



Onko sitä jotenkin yliherkillä tällaisessa tilanteessa? Mitä mäkin heiltä odotan, pitäisi vaan itse osata nauttia omasta tilanteesta. Taitaa mennä hormonien piikkiin.. ap

reaktio tuli äidiltäni ja siskolta... sanoin että odotan neljättä. olen 30 ja oman suvun puolelta olen ainoa jonka tiedät että syntyisi enemmän kuin kolme lasta. äitini sanoi vain että aijaa ja siskoni alkoi v***uilun että koskas se viides tehdää. eipä tee mieli soittaa äitille/siskolle että tänään kävin ultrassa/neuvolassa...

toisten raskaudet ja lapset kiinnosta. Ei vaikka asianomaisesta itsestään ne olis maailman tärkeimpiä juttuja. Sillä toisella voi olla tärkeimmällä sijalla ihan muut jutut.

toisten raskaudet ja lapset kiinnosta. Ei vaikka asianomaisesta itsestään ne olis maailman tärkeimpiä juttuja. Sillä toisella voi olla tärkeimmällä sijalla ihan muut jutut.

sua kovin kummoisena äitinä?

Lämpimät onnittelut ja halaukset? Ja nyt ei muuta kuin vaivautuneita katseita.. Jospa he tietävät, että miehesi pettää?

Se on kohteliasuutta oli sitten itse ihan mitä mieltä tahansa kaverinsa raskaudesta.



Mä itse sain kuopuksen vähän vanhemmalla iällä ja pari kaveria ei onnitellut, vaan rupesivat päivittelemään meidän tilannetta ja mitä itse eivät missään nimessä pystyisi tai haluaisi enää lapsia. Kyllä mä vähän mielen pahoitin. Mun mielestä se oli tökeröä käytöstä.



Loppupeleissä noi kaverit on olleet ihan ihastuneita meidän vauvaan ja onnitelleet kun vauva saatiin jne. kaikki hyvin. Mutta se ensi reagtio oli ihan hölmistynyt ja onnittelut jäi, ehkä se oli vaan joku kömmähdys?



Mutta sen mä opin että itse en niin käyttäytyisi, vaan onnittelisin raskaudesta heti sen kuultuani.

Kyseessä ovat ystäväni, eli ovat läheisempiä kuin jotkut kaverit tai tutut. Tunnemme pitkältä ajalta ja olemme jakaneet äitiyden asioita jo vuosia kummankin kanssa. Pöh, tuntuu vähän typerältä kun oikein mietin, että kenelle näin aikaisessa vaiheessa uskaltaisi luottaa ja kertoa. Teki mieli kertoa juuri heille, koska olisi ollut kiva myös puhua kaikista peloista ja epävarmuuksista mitä tähän tilanteeseen liittyy. Niitä olemme yhdessä ennenkin jakaneet heidän raskauksiensa ja minun aiemman raskauteni yhteydessä, hyvinkin paljon.



Teillä, joilla on empatian tajua ja maltatte 2-5 sekuntia kuvitella tilannetta, jossa kerrotte suuren salaisuutenne ja toinen istuu hiljaa ja jurottaa ja siten sulkee keskustelun, teillä on mahdollisuus ymmärtää, että se myös loukkasi. OIkeastaan harmittelen, että kerroin. Olisi pitänyt odottaa sinne rakenneultraan kun kaikki on jo melko varmalla pohjalla ja kerromme kaikille muillekin.



ap

Mun kolleegan ensimainen kuoli kohtuun 8kk:n kohdalla raskaudessa. Han kun odotti seuraavaa ja ihmiset onnittelivat sanoi aina, "ala onnittele, ei koskaan voi tietaa, mita kay".



Kaveripariskunnan ensimmainen menehtyi synnytyksessa. Samat ohjeet tuli heilta...



Itse en siis koskaan onnittele, saataan sanoa, etta kiva kuulla. En myoskaan utele enempaa, asia kun ei kuulu mulle!

Onneksi olen täältä oppinut kaikenlaista, nyt pidän sitä hyviin tapoihin kuuluvana kommenttina.

En mäkään nyt ole riippuvainen "onnea" sanasta! Viestintä on kuitenkin paljon muutakin. Hymy versus hymyttömyys. Miettikääpä nyt oikein. Se, että sanoo jotain, tai ei sano MITÄÄN. Onnittelu versus puheenaiheen vaihto. Edes jokin lisäkysymys vaikkapa "oliko teillä jo kauan toiveissa" tai mitä tahansa.. mutta hiljaisuus.. se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.



ap

Ei kai sellainen ole yhtään korrektia, sen nyt kuka tahansa tajuaa! Minäkään en ole mikään erityinen hehkuttajatyyppi, mutta ymmärrän kyllä tilanteen vaatimukset, edes alkeelliset.

niin se isompi joutuu menemään hoitoon ja tosikko jää kotiin äidin kanssa, surullista.

toisten raskaudet ja lapset kiinnosta. Ei vaikka asianomaisesta itsestään ne olis maailman tärkeimpiä juttuja. Sillä toisella voi olla tärkeimmällä sijalla ihan muut jutut.

Voi sitä silti onnitella daiju!

Ykskin miespuolinen kaverimme sanoi ihan tosissaan uutisen kuullessaan, että 'otan osaa'. Siitä on riittänyt vitsiä vuosiksi.

Olen mä silti onnitellut aina. Ei tulis mieleenkään että olisin vain hiljaa tai sivuuttaisin koko aiheen.

Eikö teillä joillain ole minkäänlaisia käytöstapoja?

a) Joko he ovat sinulle äärettömän katkeria ja kateellisia



b)Eivät pidä sinua hyvänä äitinä



c)olet juuri valittanut, miten raskasta esikoisen kanssa on ja ihmettelevät valintaasi



d) puhuvat selkäsi takana pahaa kun molemmilla oli sama reaktio

Lämpimät onnittelut ja halaukset? Ja nyt ei muuta kuin vaivautuneita katseita.. Jospa he tietävät, että miehesi pettää?

Ottivatko esikoisesta uutisen samalla tavalla vastaan, vai saitko silloin lämpimän vastaanoton? Ehkei miehesi petä, mutta jotain ystäväsi varmasti tietävät mitä sinä et, koska reagoivat noin tylysti. Ellei sitten tämä ole heidän yleinen tapa ottaa vauvauutisia vastaan.