Ylitunnolliset ja kirjoittamattomia "sääntöjä" noudattavat ovat helvetin rasittavia.

ärsyttävä tapa "vuoroin vieraissa" me käydään ensin, sitten te tulette meille ja sitten me tullaan teille jne..

Neurootikkoja! Minä kärsin niin älyttömästi siitä, että miehelläni on noita juttuja välillä.

Anoppini ja siskoni ovat vähän tällaisia...



Vuoroin vieraissa, joo, mutta kun siskoni mielestä pitäisi soitellakin vuorotellen.

Siksi on paras, että jokainen pyrkii hakeutumaan kaltaistensa seuraan, niin elämä on sen verran vähemmän rasittavaa.



Ja julkisilla paikoilla pyritään ottamaan muita huomioon sellaisilla alkeellisilla säännöillä, kuten esim. jonossa ei ohitella, ohikulkeville ei huudella, elokuvateatterin katsomossa ei häiritä muiden katselurauhaa, jne.

niin kutsumme teidän lapsen toisen kerran meille ja ehkä kolmesti tai neljästikin, jos tuntuu olevan vaikeaa teille. Tunnustelemme näin ensialkuun, että onko teillä halua kutsua ollenkaan.



Jatkossa kutsumme vain, jos lapsestasi tulee hyvä ystävä lapselleni, vaikka sinä et vaivaituisikaan. Mieluummin kutsumme heitä, jotka toimivat edes jonkin verran vastavuoroisesti, mutta toki lapsemme mielipiteelläkin on merkitystä.

pitää ottaa toiset ihmiset huomioon, eikä voi käyttäytyä miten sattuu, eihän tästä nyt ole ap:n kirjoituksessa kyse.



Ja toki pitää olla vastavuoroistuutta.



Mutta se, ettei voi soittaa, kun soitti viimeksikin, on jo neuroottista. Kun välillä kuitenkin toinenkin soittaa.