Katselin eilen Yle Areenasta 2aksi-osaisen dokumentin Taylor Swiftistä enkä vieläkään tajua
Olen elämäni aikana tavannut naisia, jotka menevät aivan pähkinöiksi Taylor Swiftistä ja olen itsekin nainen. Silti en vaan ymmärrä fanitusta ja Swiftiä ilmiönä. En myöskään inhoa häntä. Kyseinen artisti, eikä musiikkinsa, ei herätä minkäänlaisia tunteita minussa mihinkään suuntaan, ei ihastusta, ei antipatiaa.
Noh, eilen illalla ajattelin, että nyt uppoudutaan tähän ilmiöön nimeltä Taylor Swift pariksi tunniksi asiantuntijoiden johdolla. Kenties sitten tajuan fanaattisen kirkumisen ja lyriikoiden mukana laulamisen, jonka Swiftin musiikki sai aikaan eräissä polttareissa, joissa olin.
Pari tuntia köyhempänä enkä oikeastaan yhtään viisaampana, olen yhä täynnä kysymyksiä. Miksi Taylor Swift kirjoitti kaikki ne biisit tapailemistaan miehistä ja eksistä, jos olisi halunnut pitää romanttiset suhteensa yksityisinä? Ja siis Swiftin elämän ja uran pahimmat kriisit olivat ne, kun Kim K. postasi somessa hänestä jonkun käärme-emojin ja artisti rinnasti sen kuolemiseen, ja se kun Justin Bieberin ex-manageri osti oikeudet musiikkiinsa entiseltä levy-yhtiöltä täysin laillisesti? Miksi pitää välittää jonkun Kim Kardashianin somepostauksista, Kanyesta ja miksi ne musiikit oli sitten myynnissä levy-yhtiöllä lainkaan, jos niitä ei artistin mukaan olisi saanut ostaa? Okei swiftiet, hyökätkää kimppuuni. Olen puhunut.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä, vaikka kuuntelin tänä vuonna 6kk ajan joka päivä yhtä kappalettaan. Menen ihan ekstaasiin siitä yhdestä, loppu ei iske ollenkaan.
Joku uskonnollinen hurmos siinä fanien käytöksestä päätellen on. Dokkarilla fanit sanoivat, että Taylor on Jeesus.
Sama täällä, en ymmärrä.
Mutta onhan niissä biiseissä aika paljon sellaista uhrien bondausmeininkiä. Että mulle on tehty näin, mutta yhdessä näytetään keskaria kiusaajille.
En mäkään ymmärrä muinaista Beatles-maniaa tai jonkun Madonnan palvontaa sen enempää.
Fanitus ei ilm. enää ala tänä päivänä niin, että kuullaan jossain hyvä biisi ja sitten etsitään kukas tämän esittikään. Jotenkin nämä nykyartistit osaavat tulla tähdiksi täysin keskinkertaisella ja mitättömällä kamalla ja he osaavat kasvaa tasaisesti aivan kuten jokin firma. Ja eihän tosiaan sovi unohtaa ulkonäköä. Tuskin tämäkään leidi vaatimattomamman näköisenä olisi pääsyt alkua pidemmälle....
En ymmärrä minäkään hänen suosiotaan. Etenkin kun konsertitkin ovat vain huulisynkkaa.
Vierailija kirjoitti:
2aksi!
Eikös palstalla kuulu kirjoitta 4jää, 5iisi, 6uusi jne.? Näin täällä on otsikoitu.
Vierailija kirjoitti:
Fanitus ei ilm. enää ala tänä päivänä niin, että kuullaan jossain hyvä biisi ja sitten etsitään kukas tämän esittikään. Jotenkin nämä nykyartistit osaavat tulla tähdiksi täysin keskinkertaisella ja mitättömällä kamalla ja he osaavat kasvaa tasaisesti aivan kuten jokin firma. Ja eihän tosiaan sovi unohtaa ulkonäköä. Tuskin tämäkään leidi vaatimattomamman näköisenä olisi pääsyt alkua pidemmälle....
Eipä se mikään kovin ihmeellisen näköinen ole varsinkaan ekan levyn aikana ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fanitus ei ilm. enää ala tänä päivänä niin, että kuullaan jossain hyvä biisi ja sitten etsitään kukas tämän esittikään. Jotenkin nämä nykyartistit osaavat tulla tähdiksi täysin keskinkertaisella ja mitättömällä kamalla ja he osaavat kasvaa tasaisesti aivan kuten jokin firma. Ja eihän tosiaan sovi unohtaa ulkonäköä. Tuskin tämäkään leidi vaatimattomamman näköisenä olisi pääsyt alkua pidemmälle....
Eipä se mikään kovin ihmeellisen näköinen ole varsinkaan ekan levyn aikana ollut.
Dokkarilla huomaa kyllä, että Swiftillä on käytännössä huippumallin kroppa ja todella kauniit kasvot. Ainakin jos vertaa taviksiin, tai journalisteihin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä, vaikka kuuntelin tänä vuonna 6kk ajan joka päivä yhtä kappalettaan. Menen ihan ekstaasiin siitä yhdestä, loppu ei iske ollenkaan.
Mikä biisi? Haluan ekstaasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä, vaikka kuuntelin tänä vuonna 6kk ajan joka päivä yhtä kappalettaan. Menen ihan ekstaasiin siitä yhdestä, loppu ei iske ollenkaan.
Mikä biisi? Haluan ekstaasin.
exile :D
Vierailija kirjoitti:
En mäkään ymmärrä muinaista Beatles-maniaa tai jonkun Madonnan palvontaa sen enempää.
Madonna on toinen, jota ei vaan pysty käsittämään. Taitava tanssimaan, mutta laulajana ei vakuuta yhtään.
En ole kuullut vielä ainoatakaan biisiä häneltä. Aivan tuntematon suuruus. En edes tunnistaisi, jos tulisi vastaan.
Katsoin vähän aikaa dokumenttia, mutta päädyin kyllä samaan lopputulokseen. Dokumentti kertoo oikeastaan enemmän jenkkien sairaasta yhteiskunnasta, kuin yhdestä persoonasta.
Minun on aina tosi vaikea ymmärtää näitä viimeisen päälle seksikkäitä ja täydellisen näköisiä ns feministi-ikoneja. Tosin en tiedä mihin kohtaan ja asiaan Taylor Swift tytöissä ja nuorissa naisissa vetoaa, onno se edes feminismiä?
Ehkä se on se uhriutumisen ja kauneuden yhdistelmä. Hän on jonkinlaisen voimaantuneen tyttöyden symboli? Ja voimaantuminenhan voi tapahtua vain uhriasemasta käsin. Samaan aikaan Taylor Swift on jotenkin täydellisen vaaraton, hän ei edusta oikein mitään muuta. Hän ei provosoi mitään eikä ketään.
Aina pitää olla kaunis, niin pääsee jalustalle, ja uhriutuminen tarkoittaa nykymaailmassa herkkyyttä. Taylor Swift fanitus on kyllä huomattavasti parempi ilmiö kuin vaikkapa anoreksia.
Suomessa Behmissä olisi ainesta samaan, todella kaunis ja musiikki on sellaista haikeaa eromusiikkia aina, mutta toisaalta Behm sanoituksissa ei ole uhri- tai voimaantumismeininkiä, ja hän saattaa muutenkin olla liian ironinen idolinnälkäisten teinien makuun.
1ksi
2aksi
3olme
4eljä
Olisiko 3124 sitten 3olme1000uhatta100ata20aksikymmentä4eljä?
Tuli myös katsottua, Taylor on musta ollut aina ihan OK artisti, mutta tämän dokumentiin myötä aloin arvostamaan häntä enemmän.
Tyttö on joutunut kokemaan paljon vastaoinkäymisiä ja roskajulkisuutta, mutta on aina tullut vahvempana takaisin.
Kanye West nyt on idiootti, mutta täytyy myöntää etten ollut ikinä edes kuullut tuosta episodista ennen tätä dokumenttia. ei suomessa tuollaisesta roskajulkkiksesta varmaan jaksettu edes kiinnostua. Taisi nuo skandaalit jäädä ihan täysin USAn markkinoille.
Joskus ehkä 10 vuotta sitten katsoin Swiftistä dokkarin missä kerrottiin että oli koulukiusattu ja vietti paljon aikaa yksin perheen kotona kitaran kanssa ja sillä tavalla taidot kehittyivät. Maisemana toimi isän joulukuusi farmi ja siitä tuli vähän semmoset tonttu/haltija vibat. Arvostin häntä sen takia että kiusatusta kasvoi maailmanluokan tähti. Kesti sen syrjimisen. Mutta tätä ei varmaan siinä sun dokkarissa kerrottu? Ehkä sitä tarinaa ei pidetä enää tärkeänä tai en tiedä onko se edes totta.
Fanitus liittyy varmaan osin ulkonäköön, tietynlaiseen naapurintyttömäisyyteen, mutkattomuuteen, lyriikoihin, naisasia-energiaan. Iskee nuoriin naisiin. Taylor on vähän kuin isosisko faneille. Jotkut biisit ovat ihan ok poppibiisejä.
Minäkään en ymmärrä, vaikka kuuntelin tänä vuonna 6kk ajan joka päivä yhtä kappalettaan. Menen ihan ekstaasiin siitä yhdestä, loppu ei iske ollenkaan.