Suomi vajosi taas taantumaan, vaikka nousukauden piti olla jo nurkan takana.

Orpopurran hallituksen uusimman pettymyksen takana ovat Tilastokeskuksen perjantaina julkistamat tiedot. Ne kertovat, että Suomen bruttokansantuote (bkt) on supistunut nyt kahden peräkkäisen vuosineljänneksen ajan. Tämä täyttää taantuman määritelmän.

Suomella on rahaa enemmän kuin milloinkaan ennen, mutta kuulostammeko edes hiukkasen hilpeiltä? Ilmeisesti emme, kun kansa pitää lamaa pysyvänä olotilana.

Rahaa meillä kyllä on, mutta emme huomaa sitä enää. Jos suomalaisella kotitaloudella oli 1970-luvulla käytettävissään 50 rahaa, sillä on nyt yli 130, kun summat esitetään vertailukelpoisestiI.

Kodeissa raha on muuttunut matkoiksi, harrastuksiksi, tavaroiksi, jne, kaapit ovat täynnä, eikä kukaan voivottele ainakaan roinan puutetta. Samaan aikaan julkisessa taloudessa rahaa ei tunnu riittävän kunnolla mihinkään.

Vai riittääkö sittenkin? Eivätkö monet julkiset palvelut kuitenkin ole aivan kohtuullisessa kunnossa?

Lama ja taantumus kääntyi nousuksi, mutta puhetapa jäi. Kriisitietoisuus, kipeät leikkaukset ja epämääräisen uhkan tunnelma pesiytyivät ilmeisen pysyvästi yhteiseen tajuntaamme. Vaikka talous kasvaisi, päättäjien puheet vilisevät rakennesopeutuksia, niukkuutta, velkoja ja vajeita. Aina.

Entä, jos kyseessä ei olekaan taantumus, vaan maan tavaksi tullut lamaannus? Sen voi jokainen lopettaa osaltaan.

Ihan itse tarkoituksella aiheutettu ongelma.

Kiitos Mestari!