Lue keskustelun säännöt.
Olisin halunnut monta lasta, mutta ei mulle suotu sellaista. Nyt ehkä vähitellen alan olemaan sinut asian kanssa
27.11.2025 |
Tiesin jo teininä, että haluan monta lasta. Sain lapsen 24-vuotiaana ja rakas lapsi hän onkin. Olisin kuitenkin halunnut edes toisen lapsen, mutta ei suotu tätäkään mulle. Ei ollut oma valinta. Monet itkut olen asian suhteen itkenyt.
Nyt alan ehkä vähitellen olemaan asian kanssa sinut jotenkin. Kyllä silti saattaa välillä surullinen mieli tulla, mutta ei tunne ole enää niin paha. Olen nyt 46v ja monesti kun mietin, että toinen lapsi olisi ollut ihana niin ajattelen, että mulla on nyt omaa aikaa. Jotenkin alkaa olla ajatus sillä tasolla, että haluan olla, mennä ja tulla miten haluan. Ei ole miestäkään rajoittamassa mitä teen.
Jos raskaaksi jotenkin ihmeellisesti tulisin, niin en toki aborttia tekisi. Ei vain taida olla raskautuminen olla enää mahdollista ja onhan mulla ehkäisy käytössä. Parisuhdetta ei ole, mutta seksisuhde on.
Sen verran tunnen itseäni, että saatan kuitenkin vielä itkeä joskus tätä asiaa, mutta enää suru ja kaipuu ei ole niin ahdistavaa.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Ole tyytyväinen yhteen, kaikki eivät saa ensimmäistäkään.
Huoh. Mulla on oikeus surra, että en saanut enempää lapsia. En silti ole mitenkään tyytymätön, että olen saanut vain yhden lapsen. Sun kaltaiset ihmiset ovat ärsyttäviä, kun halutaan määrätä siitä mitä toiset saa surra ja mitä ei. Te myöskin haluatte määrätä siitä mitä tänne saa kirjoittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole tyytyväinen yhteen, kaikki eivät saa ensimmäistäkään.
Tuollaiset kommentit on todella typeriä ja kertoo pelkästään kommentoijan empatiakyvyttömyydestä. Aina tuota typerää ulinaa, että aina jollakin on asiat huonommin kuin sulla. Voi vit tu suoraan sanottuna. Eihän kukaan saisi tuntea mistään pahaa mieltä, jos ajattelutapa on tuo.
Itse olen 40+ vuotias en ole toistaiseksi haaveistani ja unelmistani saanut ensimmäsitkään lasta. Olen sinkku. olen ollut sinkku jo vuosia, enkä eläessäni toistaiseksi koskaan parisuhteessa, jossa olsiin saanut mahdollisuuuden elää jaa asua esimerkiksi saman katon alla kumppanin kanssa. Ei se mitään en ole saanut myöskäämn eläessäni toistaiseksi voimassa olevaa työ tai virka suhdetta.. Elämä ei ole aina reilu. En ymmärrä miksi juuri oma kohtaloni on ikisinkun osa. Mutta sen olen päättänyt, että minun täytyy yrittää välttää sitä, että en katkeroituisi; vaikka olisihan se kamalaa elää riutuvassa parisuhteessa vaikka monisairaan lapsen kanssa. Mutta olisi se myös joskus päätä huimaavaa, jos joku rakastuisi tai johon itse rakastuisi mutta miksi kukaan oikeasti haluasis rakastua tai edes ihastua minuun kun ei ole halunnut tähänkään asti.
Muuten sama, muttei ole yhtään lasta. Olen jokseenkin hyväksynyt sen. Kaikkien ei ilmeisesti tarvitse tai ole tarkoitus lisääntyä. Kyllähän sitä kuitenkin toisinaan miettii, että jospa olisin minäkin saanut jatkaa sukua. Paljolta on säästytty ja vielä enemmän jäänyt elämästä pois. Mutta helppo lähteä, kun aika on.
Ehkä ensimmäinen lapsesi oli melko helppo? Itse pystyin myös saamaan vain yhden lapsen ja se yllätti että lähes aina on joku uhmavaihe tai vaikeus päällä. Olisin alkujaan halunnut toisen lapsen, ajatus oli kipeä vielä lapsen ollessa 6-8v. ja toivo vielä eli. Mutta ajatus siitä ettei se varmaan toteudu alkoi hellittää lapsen kasvaessa, kun olen ottanut joutunut ottamaan huomioon että se voisi merkitä toista 18 vuotta piinaa, johon on ripoteltu muutama antoisa hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan rikas mies tehnyt sinulle toista lasta. On miehet kyllä surkeita.
Taas tämä ääliö täälä paikalla. Sinut juuri pietaistu päin seinää kun synnyit.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ensimmäinen lapsesi oli melko helppo? Itse pystyin myös saamaan vain yhden lapsen ja se yllätti että lähes aina on joku uhmavaihe tai vaikeus päällä. Olisin alkujaan halunnut toisen lapsen, ajatus oli kipeä vielä lapsen ollessa 6-8v. ja toivo vielä eli. Mutta ajatus siitä ettei se varmaan toteudu alkoi hellittää lapsen kasvaessa, kun olen ottanut joutunut ottamaan huomioon että se voisi merkitä toista 18 vuotta piinaa, johon on ripoteltu muutama antoisa hetki.
Huoh.
Ap
Ole tyytyväinen yhteen, kaikki eivät saa ensimmäistäkään.