Millaisia tuntemanne varakkaiden perheiden n 4-vuotiaat lapset ovat?
Ovatko aina viimeisen päälle merkkivaatepuettuja ja aineellisessa materiassa kylpeviä? Näkyykö vanhempien varakkuus jälkikasvussa? Toki muutkin saa vastata, ei ihan nelivuotiaista tarvi olla kysymys :)
Uteliaisuudesta kysyn, en itse kuulu äveriäisiin mammoihin.
Kommentit (25)
mun mielestä on JO Travallet, Ticket to Heavenit, PoPit ja Reimatecit. Ei pelkästään Gantit ja Burberryt.
ap
Lapsi on päässyt ehkä pitkille ulkomaanmatkoille useammin kuin keskivertolapsi. vaatteista ei rikkaaksi tunnistaisi, koska vanhemmat eivät sellaisesta välitä.
Ihan samoja reimatecejä kuin muillakin.
Sisävaatteissa on verran myös lasten merkkivaatteita, mutta enimmäkseen kuitenkin h&m- ja markettivaatetta.
Koululaisilla on jonkin verran enemmän merkkivaatteita.
Vaatteet ostetaan lasten toiveiden perusteella. Aikuiset vaan katsoo että ovat säähän sopivat.
hänen vanhempansa ovat ja sai sieltä ennakkoperintää, jolla ostivat upean asunnon.
Mies poliitikko, aika tunnettu. Heidän lapset ovat aina h&m , lindexin tai vastaavissa. käyvät kunnallisessa päiväkodissa, terveyskeskuksessa tarvittaessa.
Arkielämässä huomaa rikkauden vaan kodin isossa koossa, ystävälläni on arvokoruja, esim mielettömät timantit korvissa arkipäivänä jne. Koti on sisustussuunnittelijan jäljilta, mutta heidän maun mukainen, paljon esim Artekkia, mutta lapsiperheelle sopivat materiaalit.
Merkkilaukkuja käyttää, niitä on varmaan 20 kpl, mutta tietty vaan yhtä kerralla.
Antaa aina lasten vaatteet eteenpäin, ei siis käy kirppareilla myymässä tai mitään muutakaan.
Käyttää taksia n 100 krt enemmän kuin minä.
Lapsista vanhin tietää isän statuksen mutta heidän ystäväpiirissä on paljon poliitikkoja, ei asialla ole mitään erityistä merkitystä. Lapset eivät tiedä mitä mä teen työkseni kun se ei heitä kiinnosta. Ovat tosi onnellisia kun vien mukanani vaikka muffinsseja, jotka olen juuri ottanut uunista. Materialisteja heistä tuskin tulee.
Yleensä siistit ja laadukkaat ulkovaatteet kuitenkin. Fiksut ja laadukkaat lelut myös, ei siis niitä koko kansan 'must have' chu-chu hamstereita. Ja useassa tapauksessa lapsi omistaa enemmän kirjoja kuin leluja. Käytös ja puhetavat eroavat kuitenkin kaikesta eniten, esim.kakka on kakka, eikä p....a. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä, johon ei nyt mitään lottomiljonaareja kuulu, vaan useimmiten ei niin nuorten, akateemisten ja pitkän uran tehneiden vanhempien perheet.
No, mulle varakas perhe on JO sellainen, jossa perheen nettotulot ovat kuussa alkaen 10 000 eur. Joo, monien mielestä ehkä keskituloinen, mut mun, köyhän pienituloisen pätkätyöläisen mielestä toi on jo paljon :D. ap
Jos lohduttaa, tuo on paljon tällaisen kahden akateemisen asiantuntijan perheessäkin. Meillä nettona jää käteen viitisen tonnia (ei olla pk--seudulla ja toinen on julkisella sektorilla töissä, jos nyt joku ihmettelee matalaa tulotasoa suhteessa koulutukseen).
Itse ostin pienen 2h+K, 54 m2, asunto-osakkeen taloyhtiöstämme parikymmentä vuotta sitten 200.000 MARKALLA, euroina n. 120 000 ilman inflaatiota ja asunnon arvonnousua huomioimatta, jonka jälkeen alueesta tuli arvostettu ja überkallis. Edelleen meitä asuu taloyhtiössä väkeä laidasta laitaan: siivoojasta yrittäjään, peruskoulunopettajasta pätkätyöläisyhäriin. Ja todellakin: tullaan toimeen keskenämme ihan hyvin!
Taloyhtiössä asuu monenlaista väkeä. Ja ihan hyvin tullaan toimeen keskenämme.
Myöskään kaveripiirissä ei pysty varallisuutta päättelemään asumismuodosta.
Pari pienipalkkaista pariskuntaa on rakentanut talon uudelle, kalliille alueelle. Ja valittavat jatkuvaa rahapulaa.
Sitte on taas varakkaampaa väkeä, joka asuu vanhassa rivitalohuoneistossa.
semi-varakkaita ja taviksia. Näissä maaseutulähiöissä ei todelliset varakkaat tietenkään asu. Taviksilla on selvästi siistimmät vaatteet ja kodit kuin semeillä. Semit luottaa kerran viikossa käyvään siivoojaan, joka ei valitettavasti pese heidän lastensa vaatteita.
no me mahdutaan tuohon varakkaiden määritelmään silloin kun olen työelämässä. Nyt äitiyslomalla ja tulot tippuivat aika lailla.
Kun olen töissä, niin en käytä aikaa lasten vaatteiden hankintaan. OStan sisävaatteet yleensä säkissä yhdeltä työkaveriltani, siis heidän lasten vanhoja. Ulkovaatteet ostan uusina, pyrin käyttämään ne nuoremmilla lapsilla mahdollisuuksien mukaan. Meillä on samaa sukupuolta lapset. Jos jotain puuttuu, ostan
menkkahaukan netistä tai lähellä olevasta lastenvaateliikkeestä.
Vakuutukset on lapsilla, mutta lähipäiväkoti on paras päiväkoti.
Itsellä mulla on nyt päällä aamutakki, puklurätti ja alusvaatteet.
ehkei nämä meidän tuttavapiirit. Meillä siis suurin osa tutuista hyvätulosia muttei rikkaita, siis kaikki elävät niiden omien tulojensa mukaan eikä kenelläkään ole mitään pesämunaa millä asuntoa olisi ostettu tms. Mutta hyvätuloista jengiä silti.
Meidän piireissä on harvinaista että lapsilla olisi paljon merkkivaatteita. Jollain yksittäisellä voi olla, mutta ei se ole mikään normi. Lelujen paljouteen aikuisten suhtautuminen on jopa aktiivisen negatiivinen.
Meidän lapset pukeutuvat pitkälti henkkamaukkaan ja leikkivät sillä mitä nyt käsiinsä saavat. Hyvä niin.
Ja ihan tavallisia iloja ja suruja näiden perheissä.
Lapset leikkivät samoja leikkejä kuin muutkin ja kiukkuilevat ja iloitsevat siinä kuin ei niin varakkaatkin.
Puettu siististi, värikkäästi. En koskaan laittaisi lapselle mitään ankeaa tummaa ja teinihörhöä päälle. Esim. Kappahlin 8 vuotiaan lapsen vaatteet ovat aivan kauheita, samoin muiden ketjujen, tilaan ulkomailta yhtä edullisia mutta kivan värikkäitä vaatteita ja ostan kirppareilta, ne ovat yhteinen harrastuksemme lasten kanssa, kiva tehdä kaikenlaisia löytöjä joita ei kaupasta saa ja lapset oppivat kierrätystä.
4 v oppi juuri lukemaan ja kirjoittamaan. Laskeekin hyvin. Hän on terävä ja luova. Harrastuksina tanssi ja uinti, yhteensä 2 krt viikossa. Käy musiikkipainotteista päiväkotia.
On sosiaalinen, ehkä hieman varautunut aluksi. Mutta miten luonne voisi liittyä perheen varakkuuteen? Me ainakaan emme hemmottele lapsia. Heillä on kotona omat velvollisuudet (pyykit koriin ja kantavat viikatut vaatteet kaappeihinsa, astiat koneeseen, vaatteet eteisessä paikalleen, leikkihuoneen lattia tyhjäksi iltaisin jne).
Meillä on iso talo, joten tilaa on leikkiä ja olla luova, minua ei haittaa vaikka kokeilevat kaikenlaista kuten kokkailua tai askartelua tai tekevät pomppuradan sohvatyynyistä.
Ovat paljon ulkoilemassa, mieheni on aktiivinen liikkuja, minä harrastan enemmänkin käsitöitä ja pilatesta yms. Käymme yhdessä joogassa, pyöräilemässä, metsäretkillä sekä tietysti erilaisissa kulttuuritapahtumissa, jotka on etupäässä suunnattu lapsille. Niitä on kaupungissamme tosi paljon.
No, mitä muuta... Outo kysymys ap:lta, mutta jostain syystä teki mieli silti vastata. Kukapa ei haluaisi puhua omista lapsistaan enemmän kuin on tarpeenkaan:-)
T: Suurituloinen perhe, ahkeruudella ansaittua eikä siis perittyä varakkuutta
meidän varakkailla ovinaapureilla ja itsekin tulen mainiosti juttuun vanhempiensa kanssa, enkä ole kokenut minkäänlaista alemmuudentuntoa siitä, että olen äärimmäisen pienituloinen kolmen lapsen totaaliyhäri.
Lapset leikkivät välillä meillä, välillä heillä, he saattavat ottaa jonkun lapsistani uimahalliin mukaan ja me taas puolestamme viedään heidän lapsensa telttaretkelle tai tiedekeskuskeen, ja apua pyydetään arkailematta puolin ja toisin jos tarvetta on.
Tottakait lapseni ovat ihmetelleet, miten kaveri saa hienoja Lego-paketteja tms. ihan milloin vaan jopa viikottain, eikä pelkästään jouluna tai synttärinä, mutta olen selittänyt heille yhtälön "ainoa lapsi + rahaa enemmän kuin arkielämään menee = ylimääräistä kivaa", mutta selveltänyt myös sen, ettei em. välttämättä tee ihmistä onnelliseksi, joskaan ei se onnettomaksikkaan tee :D
meidän varakkailla ovinaapureilla ja itsekin tulen mainiosti juttuun vanhempiensa kanssa, enkä ole kokenut minkäänlaista alemmuudentuntoa siitä, että olen äärimmäisen pienituloinen kolmen lapsen totaaliyhäri.
Jos voitte asua samassa taloyhtiössä?
4 v oppi juuri lukemaan ja kirjoittamaan. Laskeekin hyvin. Hän on terävä ja luova. Harrastuksina tanssi ja uinti, yhteensä 2 krt viikossa. Käy musiikkipainotteista päiväkotia.
Varakkaan lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaankin jo ennen kuin meidän 4v saa kynäotetta kuntoon? Ehkä se johtuu tuplamäärästä harrastuksia (meillä muskari kerran viikossa) ja tuosta "painotetusta" päiväkodista versus tavallinen kunnallinen ;)
jonka tulot liikkuvat varakkaimman kymmenyksen kärjessä. Luokkaa >150 000 eur/vuosi.
Ihan tavallisissa vaatteissa olevia tavallisia lapsia. En tosin välttämättä tunnista kaikkia merkkivaatteita. Erityisesti kuitenkin olen huomannut, että varakkaimmiksi kuvittelemieni perheiden lapsilla ei esim. ole kovin kalliiden merkkien ulkohaalareita. Samoja H&M ja Lindex-vaatteia kuin meilläkin sisällä.
En noiden perheiden varakkuudesta täysin tiedä, mutta jos talo on maksanut n. 600 000 e, niin ehkäpä sitä varakkuutta jonkin verran on.
Mä tiedän todella hyvätuloisia perheitä, joiden lapset kulkevat rytkyissä. Pahimmillaan heitä jopa kiusataan surkeista vaatteista ja harrastuskamoista. Harrastuksiin kuitenkin panostetaan usein, eli kuskataan ja osallistutaan.
Tiedän myös monia pieni- tai keskituloisia, joiden lapsilla on kaikki vaatteet viimeisen päälle ja eletään koko ajan yli varojen.
Mun mielestä ero on usein lasten mahdollisuudessa harrastaa. Usein pienituloisten vanhempien lapset eivät voi harrastaa niin paljon tai kalliita harrastuksia kuin isompituloisten vanhempien. Tiedän parikin lasta, jotka haluaisivat harrastaa tiettyä lajia, mutta eivät taloudellisten asioiden takia voi harrastaa.
t: keskituloisen perheen äiti, jonka lapsilla on ihan hyvät vaatteet ja mahdollisuus harrastaa, mutta ei silti eletä yli varojen koskaan. meillä on varaa myös matkustaa, mutta ensin hoidetaan lasten vaatteet ja harrastukset.
No, mulle varakas perhe on JO sellainen, jossa perheen nettotulot ovat kuussa alkaen 10 000 eur. Joo, monien mielestä ehkä keskituloinen, mut mun, köyhän pienituloisen pätkätyöläisen mielestä toi on jo paljon :D.
ap