Millaisia tuntemanne varakkaiden perheiden n 4-vuotiaat lapset ovat?
Ovatko aina viimeisen päälle merkkivaatepuettuja ja aineellisessa materiassa kylpeviä? Näkyykö vanhempien varakkuus jälkikasvussa? Toki muutkin saa vastata, ei ihan nelivuotiaista tarvi olla kysymys :)
Uteliaisuudesta kysyn, en itse kuulu äveriäisiin mammoihin.
Kommentit (25)
Itse ostin pienen 2h+K, 54 m2, asunto-osakkeen taloyhtiöstämme parikymmentä vuotta sitten 200.000 MARKALLA, euroina n. 120 000 ilman inflaatiota ja asunnon arvonnousua huomioimatta, jonka jälkeen alueesta tuli arvostettu ja überkallis.
Edelleen meitä asuu taloyhtiössä väkeä laidasta laitaan: siivoojasta yrittäjään, peruskoulunopettajasta pätkätyöläisyhäriin. Ja todellakin: tullaan toimeen keskenämme ihan hyvin!
Mekin ihan hyvintoimeentulevia mutta äveriäitä - enpä tiedä. 4v. ei harrasta yhtään mitään. Vaatteet paljolti kierrätyksestä, siistit, ehjät ja puhtaat. Uusia ostetaan niin H&M:sta, Lindexistä, netistä ja Stockalta. Kengät ovat uusia, välik. ja talvisaappaat gorea.
Ehkä... Mikä on "merkkivaate"? Ostan vaatetta mistä milloinkin, HM:stä, tilaan netistä (USA:sta, skandinaavimerkkejä). Ulkovaatteet on T2H tai travalle. Tavallinen poika se on. Tekee tikuista pyssyjä. Ninjago on kova juttu. Ulkomaanmatkoilla sanoo eka päivänä, että lähettäis jo kotiin. Ei kai rahalla ole niin paljon merkitystä. Sillä on minkälainen koti on muuten.
Sukulaisperheen lapsella on päällä Burberryä ja Gantia yms merkkivaatteita ja rahasta ei tosiaan ole tiukkaa, matkustelevat paljon ja asuvat komeasti, autoja on useampia, myös matkailuauto. Lapsi on silti ihan tavallinen kiva lapsi ja kauniisti puettu. Lasta ei ole pakotettu mihinkään harrastukseen. Kotona on kuitenkin säännöllinen arkirytmi, jota matkustelu tietysti hiukan sotkee.
Toinen tuttu perhe pukee myös lapsensa merkkivaatteisiin ja leluja on joka paikka täynnä. Yksi lapsista on ylpeilevä, mutta ei kovin pahasti. Oli tosin mennyt sanomaan yhdelle toisen perheen lapselle, että ootte vissiin köyhiä, kun teillä ei ole taulutelkkaria. Se taulutelkkariton perhe on kuitenkin paremmin koulutettu kuin tuo pilkkaajan perhe.
Sitten on yksi tuttu perhe, jossa äiti on rikas ja isä tavallinen melko hyvätuloinen ja heillä eri rahat, äidillä perittyä ja isällä itse tienattua... Lapset kirpputoriryysyissä ja sukulaisilta saaduissa kuteissa, lelut enimmäkseen kirppareilta. Heidän puheissaan ärsyttää jatkuva puhe rahasta ja kumpi osti viimeksi ja kumpi maksaa nyt.
Lapsen puhe paljastaa kyllä, onko rahaa vai ei. Lapsi ei ole köyhästä perheestä, jos jokatoisessa lauseessa kertoo olleensa hoplopissa, Roomassa, Thaimaassa, huvipuistossa, tivolissa, ym saman kesän aikana ja joka vuosi.
Ite kävin koulua, jonka oppilaaksi otto alueeseen kuului osa Helsingin vauraimmista kaupunginosista. Jännittävää oli huomata, että usein kavereiden varakkuudeen tajusi vasta esim. siitä, että asu isossa talossa jne. Vaatteista asiaa ei ois voinu ikinä tajuta. Enemminkin toisinpäin. Sitte yhtäkkiä 18 lahjaksi joku ihan tavis sai oman bemarin ja seuraavalla viikolla sen nimi oli IS:n eniten tienanneiden listalla. Ja ikimaailmassa sitä ei tosiaan ois voinu koulussa huomata tavaroista tai vaatteista. Vaan ihan samaa kamaa oli päällä ku muillaki lapsilla. Olin yläasteella ja lukiossa vuosituhannen vaihteessa.
Näissä siis kyse nimenomaan peritystä rahasta. Mutta ehkä sitä ei niin halutakaan esitellä, kuin itseansaittua (ns. nousukas meininki).