Lue keskustelun säännöt.
Miksi ujous ja arkuus nähdään niin negatiivisina asioina?
26.11.2025 |
Näin anonyyminä voin sen myöntää, olen perusluonteeltani todella ujo ja arka ihminen. Olen taistellut tätä vastaan ihan lapsesta asti, kun joka tuutista toitotetaan että pitää olla sosiaalinen, rohkea, jne jne.
Nyt pari päivää sitten tuli sellainen outo havahtuminen siihen, että miksi? Miksi en saisi olla luonteeltaani tällainen? Ihan kaikki elämässäni ovat kannustaneet "reippauteen" koko elämäni, enkä jaksa enää. Puolisoni myös selkeästi odottaa jotain kukkaan puhkeamista ja sitä, että muuttuisin vaan joku päivä supersosiaaliseksi ahkeroijaksi jos minua kannustaa tarpeeksi. Ärsyttää myös valehdella joka työhakemukseen luonteestani ja psyykata itsensä joka kerta olemaan työhaastatteluissa joku vieras dynaaminen pöhisijä ihan vaan siksi, koska oma luonteeni on yhteiskunnan silmissä huono. Voin kyllä leikkiä jotain muuta, mutta en tunnista siitä itseäni.
Kommentit (35)
Lopeta se kiltteys ja vetäse jotakuta luuseria kuokkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Yhteiskunnan normit on yhteiskunnan normeja, joskus on vain viisainta olla potkimatta tutkainta vastaan. Ei tilanteesta pitää tarvitse, mutta ei keskiajallakaan kannattanut huudella harjoittavansa noituutta.
Totta. Olen myös. Kerran olin eräässä työpaikassa jossa oli monta ekstroverttiä sekä alapään jutut. Työstä tykkäsin ihsn hirveästi, mutta jatkuva huuto ja mekastus sekä *pakko mahtua kun on vihitty* tai nyt tekis mieli kaljaa ja plluta* sekä näille hyville jutuille piti vielä jaksaa hymyillä.
Joo. En ole siellä enää ja nyt todella mukava työ jossa voi olla oma itsensä.
Muistan vieläkin kun olin jossain kurssilla ja joku ukko töksäytti ruokapöydässä mulle suoraan "mikset koskaan puhu mitään!". No näin sen kyllä vain junttina
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Yhteiskunnan normit on yhteiskunnan normeja, joskus on vain viisainta olla potkimatta tutkainta vastaan. Ei tilanteesta pitää tarvitse, mutta ei keskiajallakaan kannattanut huudella harjoittavansa noituutta.
Olisko keskitie tässäkin se paras vaihtoehto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa olla rauhassa ujo ja arka. Itse olen hankkiutunut eroon suhteista ihmisiin, jotka eivät hyväksy minua tällaisena kuin olen. No, äidistäni en kokonaan eroon, mutta rajaan kanssakäymistä, ja pidän puoleni jos alkaa voivottelu, häpeäpuhe yms siitä että olen omituinen erakko. Puolustan oikeuttani olla sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan vieläkin kun olin jossain kurssilla ja joku ukko töksäytti ruokapöydässä mulle suoraan "mikset koskaan puhu mitään!". No näin sen kyllä vain junttina
Miksei se mies sitten yrittänyt saada keskustelua aikaiseksi sinun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole hyväkään piirre. Mitä jos kaikki olisivat ujoja? Ujot eivät tee aloitteita asioiden suhteen, eivät kokeile uutta, eivät sano mielipidettä eivätkä muutenkaan avaa suutaan, vaikka olisi hyväkin kehitysidea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan vieläkin kun olin jossain kurssilla ja joku ukko töksäytti ruokapöydässä mulle suoraan "mikset koskaan puhu mitään!". No näin sen kyllä vain junttina
Miksei se mies sitten yrittänyt saada keskustelua aikaiseksi sinun kanssa.
???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No semmosta perussosiaalisuutta vaaditaan, kun kohtaa ihmisiä.
Tätä ainakin itse opin aspatyössä aikoinaan.
Ja olin oikeasti aika sosiaalinen,mutta joissain ympäristöissä ujo.
Suomalainen sosiaalisuus ei muutenkaan ole niin omaan makuuni- se on enempi semmosta kuka huutaa koviten, kun että ollaan avoimia ja ystävällisiä. Sellaiseksi en oikeastaan edes halua ja pidän hölmönä jos se nähdään ylihyvänä asiana.
Mun mielestä ei tarvitse olla ylireipas luonteelta, jos ei sitä luonnostaan ole. Siimä kuormittuu liikaa.
Itse ainakin arvostan erilaisia ihmistyyppejä, mutta tuntuu että hiljaisessa suomessa nostetaan puheliaat jalustalle.
Kouluissa voisi olla enemmän kannustavaa sosiaalistamista, vuorovaikutukseen keskittyviä oppitunteja ym.
Latistamalla kenestäkään ei tule reippaampaa....eikä kenenkään tarvitse perusluonnetta muuttaa
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole hyväkään piirre. Mitä jos kaikki olisivat ujoja? Ujot eivät tee aloitteita asioiden suhteen, eivät kokeile uutta, eivät sano mielipidettä eivätkä muutenkaan avaa suutaan, vaikka olisi hyväkin kehitysidea.
Mitähän tämä nyt on. Olen itse ainakin paljon kokeillut uutta, kertonut kehitysideoita töissä ja osaan sanoa mielipiteeni kun tarvii. En ole mikään sosiaalisten tilanteiden kammoinen. Introvertti vaan, ja pääosin valitsen olla itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan vieläkin kun olin jossain kurssilla ja joku ukko töksäytti ruokapöydässä mulle suoraan "mikset koskaan puhu mitään!". No näin sen kyllä vain junttina
Miksei se mies sitten yrittänyt saada keskustelua aikaiseksi sinun kanssa.
Koska moni ihminen on tosi tyhmä varmaankin. Jos tuokin olisi ollut fiksu, niin olis vaikka tullut juttelemaan mulle jossain rauhallisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Saa olla rauhassa ujo ja arka. Itse olen hankkiutunut eroon suhteista ihmisiin, jotka eivät hyväksy minua tällaisena kuin olen. No, äidistäni en kokonaan eroon, mutta rajaan kanssakäymistä, ja pidän puoleni jos alkaa voivottelu, häpeäpuhe yms siitä että olen omituinen erakko. Puolustan oikeuttani olla sellainen.
Tuun sun kannatusjoukkoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole huono asia. Kunhan ei ole niin mykkä että toinen ahdistuu. Asiat voi hoitaa sujuvasti.
Koska ihmiset ovat laumasieluja ja heille tulee kiusallinen olo jos toinen ei puhu mitään. Itseäni tuo vain naurattaa.
Hyvä kysymys. Jopa psykoterapiassa saatetaan yrittää kuntouttaa ujoudesta. Tulee mieleen ihan jotkut homojen eheytyshoidot.
Introvertillä voi olla paremmat sosiaaliset taidot kuin extrovertillä. Sitäpaitsi, noiden kahden väliin mahtuu myös oma luonnepiirre ja nykyään ollaan sitä mieltä löytyy vielä neljäskin luonteen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole hyväkään piirre. Mitä jos kaikki olisivat ujoja? Ujot eivät tee aloitteita asioiden suhteen, eivät kokeile uutta, eivät sano mielipidettä eivätkä muutenkaan avaa suutaan, vaikka olisi hyväkin kehitysidea.
Ei se näin välttämättä mene.
Suunvuoron tulee olla lyhyt ja ytimekäs.
Ei kyllä enää kiinnosta jos joku ei hyväksy. Ujous/arkuus on synnynnäinen ominaisuus, esim vauvasta jo sen näkee, eikä siitä mihinkään voi päästä.